Todellaki!
Viikonloppuna saatiin nauttia mahtavista keleistä varmaan teilläki.
Torstaina jo oli mahtavat 20 astetta mökin terassilla, ku sinne päästiin. Miähet (isäntä ja hänen veli) laski ehtoon edellä verkot mereen ja me naiset istuttiin terassilla ja ihailtiin auringonlaskua.
Siä ne soutelee auringonsillas. Me koitettiin viä hehkuttaa lämpöö lasista ;)
Kalaa tuli taas ihan omiin tarpeisiin. Isäntä taiko meille kunnon gurmeet. Paistettua kuhafilettä siänisoossilla. Kyllä oli hyvää!
Perjantaina oli pilvisempi sää, mutta lämmintä riitti. Miähet kävi keräämäs tyrnimarjoja vähä niinku malliks lauantaita varten.
Lauantaina sit lähdettiin oikeen porukalla tyrnistään. Tehtiin eväät mukaan ja keula kohti ulappaa.
Tyrnin puristelus ja nyppimises tuli välillä niin hiki, että pulahdettiin mereen vilvotteleen. Rapsakkaa se on, 13 astetta, mutta niin tulee mahtava olo sen jälkeen. Ku piristi itteensä meres, jakso lähtee viä kiarrokselle saaristoon. Mentiin yhteen saareen, missä en oo ennen käyny. Sielä oli aivan mahtavia kivenjärkäleitä. Ihan uskomattomia!!!
Siälä mä oon piänenä... järkäleitten joukos.
Ilta-auringon laskiessa palattiin mökille. Tähän aikaan vuadesta aurinko värjää mökkirakennukset aivan hehkuviks...
-sisältäki...
Mahtavia pimeneviä iltatunnelmia:
Ei mulla muuta...
t:anne
Juu meinaa!
Sitä pitää monia juttuja ittestään selvinä ku luantoo miättii. Sillon ku sataa, sillon sataa ja ku paistaa, ni paistaa. Luantoelukat asuu mettissä ja lemmikit kodeissa. Meillä täälä suamenmaas ei yleisesti ottaen tarvi pelätä noita elukoita, jollei ny ota lukuun mun käärmeen pelkoo. Se on sen verran kauheeta, että jos kärmeeseen törmään, melkein kualen pelosta.
Mutta en mä ny kärmeistä aio enempää kirjottaa.
Perjantaina ku päästii saaree, oli järkytys melkomoine...
- joku mettänelävä oli sit käyny pemottamas meidän kukkaspenkit ja vähä muutaki.
Oli kaivanu ihan pihassa kukkasentaimia ylös ja kuaputtanu oikeen kunnolla. Ei kyllä oo ollu se pupujussi, joka keväällä söi mun ritarinkannuksen alut ja maksaruahot. Joku isompi epeli oli ollu asialla. Ihmettelen vaan, että mitä seki oikeen haki mun penkeistäni. No voi olla, että siä oli sulamatonta kanankakkaa mikä houkutteli...
Maahumalaa on pemotettu onneks vaan reunoilta.
Verikurjenpolvet oliki sit jo kuaputettu oikeen kunnolla. Kyllä riipii...
Samoin sammalleimut. Pukkusiä mättäitä on jääny jäljelle ja nekin pualiks irti.
Joka penkin reunas on asuttu ja muuallaki.
Piäni katavas puskaki oli repastu ylös.
En tiä mitä herkullista on vanhan kannon ympärilläki ollu. Seki on pitäny kuaputtaa.
Ruusut oli saanu jäädä rauhaan, mutta siitäki on ohi menty, ku löysin tassun jäljen. Supi tai mäyrä se on varmaanki ollu.
Se maankaivuusta.
Sit mua on kaivertanu toi Irma hurrikaani.
Serkku asuu perheensä kans Floridan Naplesis ja se viätävän Irma on ny suuntaamas sinne. Ollaan seurattu uutisointia sieltä korva ja silmä tarkkana, toivottu parasta ja pelätty pahinta.
 |
| KUVA LAINATTU NETISTÄ |
Pelottavia kuviä on tälläset katella. Johtuuko nää sit mistä, nää luannonmullistukset...
- syksyt on noilla leveysasteilla usien myrskysiä, mutta miks nyt pitää tällänen hirmumyrsku liikkua.
Ei piänen ihmisen miäli jaksa ymmärtää.
Piänen kevennyksen ny viä laitan, ettei tulis niin mesentava postaus.
Syksyn tultua olen taas ollu hepostelemassa:
Tässä me ollaan, Fairy ja mä :)
Tuulettomampaa viikkoo toivotellen
t: anne
... no vaikka kaivuuhommia.
Meillä mökillä oli muutama vuasi takas ruappausporukka ja niillä jäi hommat vähä "vaiheeseen". No, heti ei saatu uutta kaivuria hoodeille ja sit vaan on odotettu.
Odotus palkittiin tänä kesänä, saatiin kalustoo paikalle ja homma luanas. Miähet korjas edellisten jälkiä ja saivat mun miälestä rannan sellaseks ku haluttiin.
Toi "aallonmurtaja" oli ihan susi. Siitä piti tulla sellanen, että oltais saatu tehdä siihen kansi ja siten siitä olis tullu laituri tuuliselle kelille. Sit se tehtiin ihan kiinni tohon meidän uimakalliolle ja vesihän ei sit päässy kiärtään "laguunis" lainkaan. Nää uudet kaivajat korjas tilannetta mahdollisuuksien mukaan ja hyvältä alko näyttään. Siitä ny ei viä oo kuvaa, mutta seuraavaan postaukseen laitan.
Hetken oli ranta täynnä kalustoo.
Mun alko mökillä ruusut kukkiin uudestaan. Kyllä oli komiat ruusut ja oli pakko leikata muutama kukka maljakkoonki iltaa ihastuttaan:
Tuaksuki oli mahtava!
En tiä, mutta on noi luantoelukat sitte nopeita...
- meinaan vaan.
Me istuttiin perjantai ehtoona pimeeseen asti mökin terassilla ja aamusella olin menos aamuteelle taas siihen. Meinasin joutua hämähäkin "saaliiks".
Jäätävän kokonen ristilukki oli muuttanu terassille. Yän aikana oli kutonu hirmusen verkon melki oven eteen. Jos yä olis ollu pidempi, olisko mahtanu kutoo koko mökin saaliikseen?!?
Mä olin vähä ilkee...
- irrotin siimalangat yläpualelta ja siirsin verkkoo loitommas terassin ulkopualelle. Hämis ei siirrosta hirveesti tykänny, pudotti ittensä pois ja kipitti lattialautojen välistä mökin alle. Asukoot mun pualestani siä.
Loppuviikosta oli melkomoista tuuleskelua merellä joka sit tyveni viikonlopulle. Me lähdettiin retkeileen veneellä saaristoon ja mä koitin kuvata vanhoja maininkeja rantakallioilla.
- toivottavasti tästä myäs kuulee kuahut :)
Mä ku en osaa ladata tota niiku kunnolla tänne tai edes linkkiä "jostain".
Mutta, mahtavia alkusyksyn iltoja ollaan nautittu, vai mitä?
t: anne
