Herkkujen tekoo

Laitetaas ny vähä muutaki juttua ku mökkeilyä...
- vaikka se on mun sydäntäni lähinnä.

Viime viikolla meillä alko kansalaisopistossa kurssi, päästään tekeen kakkuja. 
Isännän kummityttö on perustanu tänne kylille reilu vuasi takas kahvila/konditorian ja sitä oli pyydetty pitään kakkukurssia.

Ilmottauduin sit hetikohta kurssille ja tosiaan eka ilta vedettiin. Ohjelmassa oli kuppikakut. Ohjeita oli pari erilaista joista sai valita. Suklaamuffinssit ja sitruunamuffinssit.

Mä valittin jälkimmäiset.

Sitruunamuffinssi oli simppeli ohje. Kaikki kuivat aineet sekasin ja nesteet perään. Sekotetaan tasaseks ja siinä se. Helppo ohje vaikka mökille, jollei sinne oo hommannu sähkövatkainta. Niin ja jollei vaikka satu oleen edes sähköjä :)

Suklaamuffinssien tekijöitä tais olla enempi, mitä mä siinä kamerani kans kävin kiärtämäs.

Mä sain muffinssit uuniin ja aloin tekeen kuarrutusta.

Hyvin nousivat ja sain muuten taikinasta 7 kappaletta, niinku pitiki. Ihmettelin kyllä ku tosiaan aineet vaan sekotettiin, eikä vatkattu mitään vaahtoja.

Hyvä väri ja just nappi kypsyys, ei tullu mitään "kumipalloja".

Sit jo alettiin kuarrutteleen...

Kyllä tuli suklaisista herkun näkösiä.

IHAN KOMIAN NÄKÖSET TULI NÄISTÄKI

Tuarejuustokuarrutus ja sulaa suklaata päälle... Nam!
Näitä me herkuteltiin isännän kans. Onneks ei ollu enempää!

Noo... oltiinhan me siä mökilläki.

Syätiin madesoppaa:

... ja hevosen filettä ja pataatteja. Harmi ku en ehtiny ottaa kuvaa täysinäisestä vadista :D

Hyvää oli!!!

Aurinko ei paljoo paistellu meille viikonlopulla, mutta värikontrastia oli silmän iloks:

HYVÄÄ ALKANUTTA VIIKKOO KAIKILLE JA HYVÄÄ TULEVAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ <3

t: anne

Viikonloppuretriittiä

-tai ainaski sinneppäin

Perjantaina taas suunnattiin mökille. Isäntä kävi kokemas verkot ja lähti takas mantereelle, ku oli menos kokousmatkalle. Mä jäin mökille, yksin.

Olin pakannu "tekemättömiä juttuja" mukaan aikani kuluks. 

Kirjastosta lainaamiani kirjoja en oo ehtiny kotona lueskella ja noi langat on ollu kaapis kohta kolme vuatta. 

Nyt olis sit aika tehdä jotain...
- aattelin ku kuulin että saan olla yksin mökillä.

Illan pimetessä ei pimeelle merellä jaksa koko aikaa vahdata, kunnei sinne nää mitään. 

Perjantaina syvennyn kirjoihin. Tein ayurvedatestin ja jos ny osasin oikeen tulkita ni olisin Kapha-tyyppi.
Kaikkee miälenkiintosta tuli tutkittua ja kas kummaa...
- mun tyypille intialaiset mausteet sopis parhaiten.

Olenki ihastunu Intiaan ja sen kulttuuriin, ollaanhan me siä käyty lomailemas viis kertaa ja viä meinaan joskus sinne mennä.

Lankoihin perehdyin lauantai-iltana. Aattelin virkata töppöset. Lämpimät niistä tulee ku on merinovillaa.

Mutta mitäs mä sit päivällä tein...
Kattelin aamupalaa syödessäni tiätysti merelle, josko siä olis joku elävä liikkunu. Lauantai oli kyllä kummallinen päivä, ku ei ollu elukan elukkaa, ei edes pikkulintuja näkyny. Olisko ne pelästyny lumisadetta, mikä ripsi aamupäivällä.

Lunta oli tullu myäs viikolla ja meidän rantaan sitä oli suinaantunu melkolailla. Perjantaina alottamani terassien puhdistus lumesta jatku lauantaina. Sai raitista ilmaa ja liikuntaa ku noita terasseja riitti putsattavaks.

Polku sinne ja polkua tänne.

Isännän veli tuli hakeen mua niitten mökille saunaan ja avantoon, ettei mun tarvinnu alkaa hakkaan avantoo auki.

Vuaroon naapurin avannos sitte :)

Heh heh... oikeen naurattaa itteeki tollanen paljastuskuva, mutta näillä mennään :D

Koko lauantain aurinko halus leikkiä meidän kans ja pysy tiukasti pilven reunan takana. Takas mökille tultua oli viä valosaa ja aattelin kuvat talvitaidetta.

Kaiken maailma talventörröttäjiä.

Viikon aikana maisemat muuttuu kummasti, ku vertaa edellisen postauksen kuvia näihin. Iltasella maailma muuttu punertavaks, ei siniseks niinku luulis.

Taivas oli ku tulessa.

Tänään sit oliki pilvetöntä. Pakkasta liki 15 astetta. Siivosin kämpän ja lähdin pulkkani kans käppäileen isännän veljen mökin suuntaan. Mulla ku ei ollu autoo millä kotiin pääsis, ku isäntä sillon perjantaina lähti. He lupas mut heittää kotiin.
Pualesvälis matkaa mua tultiin mönkijällä vastaan ja loppumatka heidän mökille meniki nopsaan. Meillä on sellaset pari kilomertiä välimatkaa toistemme mökeille. 
Aurinko valasi aamupäivällä maailman kauniisti ja otin viä muutaman kuvan...

Aurinko paisto niin nätisti koivujen kylkiinki, ne ihan hohti valkosuuttaan.

Heleetä helmikuuta kaikille ja nauttikaa ulkoilusta, niin mäki koitan...
- ainaski viikonloppuisin.

t: anne