maanantai 17. heinäkuuta 2017

Perinteinen retkipäivä

... Reposaareen.

Me tilattiin lauantaille hyvää keliä ja se me saatiin. Aamusella oli viileetä, vaan 15 astetta lämmintä. Pukeutuminen piti ottaa huamioon, koska me oltiin menossa paatilla. Lämmintä riittävästi, sillä vähentään kyllä pystyy.
Tuuli oli pauhannu edellisellä viikolla aikas lailla, joten vaikka ny oli suhteellisen leuto keli, vanha meri kyllä keikutti:


Reposaari lähesty pikku hiljaa. Poikettiin katsastaan yks kohde matkalla.

Saint Helena:



Sain Helenan Herra, Osmo Vargelin, rakensi "saaren" omin käsin, nostamalla kiviä merestä. Aivan käsittämätön kompleksi!
Jos kiinnostuit, voit lukasta asiasta Täältä.

Syämäs me käytiin :


Mahtavat oli annokset!

Jälkkärikaffille me mentiin, mihinkäs muuhun ku Tyrniä ja tyrskyjä- bloggari Sarin pop up cafeeseen. Sortteja oli jos millasia ja kovasti oli makosia.


Sortteja ei ehtiny kuvaan, sevverran noileesti ne katos päin äänätä :D

Päivä kulu rattosasti raikkaassa meri-ilmassa ja illan tullen palailtiin takas mökille, tai niiku melkein...
- meille ku toi auringonlasku ei viä näy, ni jäätiin matkalla lähisaareen odottaan.

KOMIA RIIPPAKOIVU


Tällänen killuu siä yhdes koivus. Vuadelta 1976 tää olis , mutta kuukaudesta ei ota selvää. Joidenki rakkaustarina on varmaan saanu täälä alkunsa.


Mikä ettei tällästä kattelis.


Liplatellen mökille.

Laitan tähän pari kuvaa tyttären kisulista, Viktorista:

LAIVAKISSA

KOITAN PYSYÄ NÄKYMÄTTÖMÄNÄ

ONKO IHAN PAKKO LIIKUA
Toivottelen vähä lämpimämpää jatkoo tälle suven lopulle ja kynttiläilloille :)


T: anne


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti