Loppukiri

... Vai mitä tää ny olis ?

En tiä, miten ton isännän sais edes joskus pysyyn paikoillaan, ihan vaan mitään tekemättömänä.

Alkukesästä se touhus mökillä noita kävelysiltoja. Juu, kiitos niistä, mun ei enää tarvii pelätä käärmeitä ku kuljen yläpuolella.

Sit alko toi takan purku ja uuden asennutaminen. Tai olihan meillä asentaja, mutta hanslankarina se isäntä oli ihan täysillä.

Sit vähä ehti jo kalastaakki, mutta...
- meillä kaadettiin muutama vuasi takas iso mänty siitä kesäkeittiön kulmalta ja sen rungosta jätettiin pari kaks metristä pätkää "jotain" askartelua varten. Ne sahattiin pituus suunnassa pualiks ja ne on kuivunu siinä kesäköökin edustalla siitä asti. Nyt sit päätettiin siirtää ne muualle, ku myrsky repi niitten suajapeitteen. 

No, tyhjäks jäi se paikka. 

Sitä me sitte siinä kateltiin ja taas lamppu sytty!

Seuraavalla viikolla käytiin rautakaupas ja...

Paatti lastiin ja keula kohti mökkiä.

Sitte alko tarkempi suunnittelu ja mittaaminen. Ei siinä sit kauaa kuiteskaan miätitty ku alko tapahtuun:

Tuli ehtoo ja lopetettiin sillä erää. Aamulla töihin ja tiätysti taas töiden jälkeen takas. Mä meni ottaan piänet ettoset ja isäntä alko duunaan terassia. En sit kauaa nukkunu, mutta ku heräsin ja menin kysyyn kelpaisko kaffit...

Siä oli jo kalusteekki suunnilleen paikoillaan.
Loppusiivoilut ja alkaa näyttään hyvältä.

Mä lähdin seuraavana aamuna töihin ja isäntä jäi kalasteleen. Lupas laittaa mulle ruakaa siks ku tulen takas...
- ja oli sit laittanu!

Isäntä oli pistä pöydän koreeks...
-kynttilöineen päivineen <3

Isännän veli vaimonsa kans hakivat mut rannasta ja neki sai siinä "sivussa" kyytipalkan ;)

Kyllä oli hyvää ruakaa, vaikkei sitä affenaa ollu ny tarjolla. Suamukset tässä kohta alkais mullekki kasvaan, sen verta ollaan tota kalaa syäty.
Oli syksyn juureksia, siänisoosia ja possun kripsejä ruakajuamineen.

Ku saatiin vattat täyteen, lähdettiin viä ajeleen ja kattoon, miten tyrniä tulee.

Saarissa näky jotain valkosta ja paljon...

Päivänkakkarat, pillikkeet ja pikkuorvokit kukki niin ku alkukesästä, onko tullu uudestaan kevät?

Mutta, olihan siä tyrniäki aikas kivasti

Ja katajanmarjoja... neki alkaa oleen osittain kypsiä

Kyllä meillä on kaunis luanto!!!

Eipä tässä muuta ku Moi!

t: anne

Saamattomuutta ilmassa

On tää vaan niin kummallista...
- hommia olis vaikka muille jakaa, mutta ku ei. Ei pysty, ei kykene.

Blogipostauksia ei saa aikaseks senkä vertaa. Onneks ootte pysyny linjoilla siitä hualimatta. Olisko tää jotain syysmasennuksen oireita?
Olen kyllä töis asiakkita "prepannu" aiheesta kertomalla omia ajtuksia estää moinen, mutta onko siitä sit kuiteskaan apua edes itelle.
Mun ohjeeni on se, että kun toi syyspäivän tasaus on se pimeen ajan alku, ni mä alan laskeen leikillisesti montako yätä on siihen ku päivä alkaa taas piteneen. Siinä se syksy sit menee. 
Menee se silti laskemattaki.

Mutta jos ny ottais jonku "piristysruiskeen" tähän väliin ja laittas jotain kuviaki. Tyrnimarjan haku oli tärkeysasteella toisena viikko takas, ku mökille mentiin. Ihan meinas seota siitä marjojen paljoudesta ku rantauduttiin yhteen keltasenaan hehkuvista saarista. 

Ihania C-vitamiinipommeja nypittiin edellisessä postauksessa esittelemälläni vempeleellä. Sää suasi. Aurinko loisti kilpaa marjojen kanssa.

Tärkeysasteen eka homma oli saada ens kesän puut saareen. Niitä hinattiin lautalla. Miähet lähti perämoottoripaatilla hakeen lastia, mutta tehot oli sen verran heikot ison ja painavan lautan vetoon, että meitä naisia pyydettiin apuun... ;)
Me lähdettiin keskimoottoripaatilla apuihin ja tuupattiin lauttaa eteenpäin. Oli se varmaan hauska näky. Siitä ei tiätysti oo kuvaa, ku ite sohrittiin letkassa, mutta lautasta kuvan hokasin ottaa ku saaren rantaan päästiin:

Tässä on jo kuarmaa purettu jonki verran, sillä lautta oli tota ylimmäista sivulautaa pualeen väliin asti vedes tulles. Pikkunen urakka siinä oli saada puut pinotuks saunan taa. Isäntä täytti koppia, isännän veli kanto ja me naiset pinottiin. Hiki siinä tuli yhdelle jos toiselle ja meres siitä hiestä eroon pääsi. Komia olo tuli ku pulahti hikisenä 15 asteiseen veteen.

Kalastustaki ehdittiin harrastaa. Miähet laitto perjantaina silakkaverkot mereen ja saatiinhan sitä kalaa sen verran, että päästiin herkutteleen.

Kyllä paistettu silakka vaan on hyvää!

Sai miähet täs taannoin komian affenenki:

660 g oli isommalla painoo, eikä toi toinenkaan paljoo piänempi ollu.
Kalanperkeistä kiinnostu lokkien lisäks merikotkaki. Sain kuvattua ihan vahingos sen.

Tossa se vetkales on, vasemmanpualeinen. Kaukaa tää on kuvattu, mutta saa tosta ny vähä selvää. Kyllä mä Niin tarttisin kunnon tsuumin kameraani.

Ehtoolla on mukava istua terassilla filttien alla ja ihailla tummuvaa maisemaa:

Valoista näki, ettei me ihan ainoita mökkeilijöitä oltu. Toi vasemmanpualeinen pikkunen valo on kyllä majakasta...
- sattu just vilkahtaan ku kamera laukses.
Hyvä ajotus :)

Lyhty jäi näyttään valoonsa terassille ku me mentiin maate.

T: anne

Syksyn satoja...

... jollei sit tuhansia.
-meinaan tyrnimarjoja.

Koitan täs selittää, että tänä vuanna on sit niin paljo tyrnimarjoja saatavilla ku vaan voi. Puskat notkuu oransseja vitamiineja. Me ku ei harrasteta mehun puristamista, vaan marjat marjoina, ni se on tuattanu aina vähä hankaluuksia, se niiden poimiminen. Puskat on piikikkäitä ja marjat meinaa survoutua ennen ku ne saa puskasta irti.

Bongasin ystäväni fb-sivuilta jutun, jonka hän oli ladannu sinne. Siinä oli kuva kummallisesta vempeleestä ja tekstiä tavatessani tajusin, että kyseessä on tyrnimarjapoimuri.

TYRNIMARJAPOIMURI!
- onko sellasiaki olemas?!?

No, onhan sellasia.

Sain ystävältäni tärkeemmät tiadot kyseisestä vempaimesta ja eiku googlehakuun ja kas...
- siältä niitä löysin ja heti menin ja tilasin sellasen, siis TÄLLÄSEN:

Siinä on sellanen nipistin kärjes, putki ja pullo. Nipistät vaan marjan irti puskasta ja se solahtaa suaraan pulloon. KÄTEVÄÄ etten sanois.

Kuva on vähä heikohko, ku ihan itekseni koitin poimia marjoja ja toisella kädellä yritin kuvata, mutta ei hätää...
- löysin vempeleelle oikeen YouTube-filmin. Sen voitte kattoo Täältä. 

Meidän omissa puskissa on vasta ekan kerran marjoja, mutta kyllä niistäki jo jonkiverran sain kasaan:

Viikon päästä meinaan mennä sit oikeen apajille, jollei joku kerkee mua ennen...

Käytiin me siäneski tänä viikonloppuna. Tatteja ei löytyny, ei lampaankääpää eikä kanttarellejakaan ku pari, mutta...

suppiksia oli, ja ISOJA!

Melko varhain ne nyt tuli, ku yleensä niitä poimitaan vasta lokakuulla.

Ny mulla humisee hyätykasvikuivuri tos köökin apupöydällä varmaan koko viikon :)

Niin, marjat mä tiätysti pakastan... Heh!

On mulla sit viä yks juttu.
Menin sit ja kokeilin alkukesästä kasvattaa pottuja rimpikasas. Nyt siä näyttää tältä:

Saa nauraa!!!

Mä laitoin ainaski parikymmentä pottua tohon ja...
- no, onhan tos ny jotain. Kaks vartta!
En oo viä uskaltanu kattoo, onko siä mukuloita ollenkaan, mutta mulla on ajatus, että vaatimattomat varret, ni Paaaljoon pottuja :)

Ei mulla muuta.

Hyvää alkanutta syksyä ja syyskuuta!

T: anne

Tyyntä ja myrskyä

Juu...
- on nää säät taas tänä suvena ollu melko erilaisia päivästä toiseen.
Ainaski täälä länsirannikolla.

Viikko takas saatiin vettä ja tuulta ja viä lopuiks se aurinkoki jakso paistella. Mökille me silti mennään säällä ku säällä. Sadevehkeet vaan niskaan ja menoks. Välillä tulee metristä aaltoo vastaan ulkomeren pualella, mutta ei sekään oo viä meitä haitannu.

... tai oikeestaan yhden kerran oon jättäny menemättä saareen tuulen takia. Ite olisin menny, mutta meidän tuttavapariskunta, iäkkäämpiä ihmisiä, kiälsi mua lähtemästä. Sanovat, ettei heidän elinaikana oo koskaan aiemmin niin paljo tuullu. Isäntä oli saares ja soitin sille, että en ny sit taida tulla. No...
- isäntä päätti lähtee maihin. Ei se mulle sitä sanonu. Mun ajatus oli, että se jää sinne ja tulee ku laantuu.
Naapurimökkiläiset oli tuumannu, että tais lähtee viimesen kerran, mutta kyllä se rantaan pääsi... 
Muutaman kerran oli paatti noussu niin pystyyn, että oli isäntä meinannu, että Nyt kaatuu, mutta onneks ei. Koira oli ollu tassut leväällään paatin pohjalla. 
Ei saanu koira sentään kauhua paattikyytistään. Aina on innokkaana menos veneeseen ku rantaan päästään.

Mutta, mennääs tohon viikontakaseen. Tuuli oli kovaa etelältä ja se tiäsi meriveden nousua. Vesi nousi 50cm normaalin yläpualelle. Alko meillä ranta näyttään melko kaposalta. Laitan tohon vertailukuvat:

Uimakallio suunnilleen normivedellä

Vettä on "yli äyräiden"

Piäneltä näyttää toi edessä oleva saariki.

Aallonmurtajasta tuli "oma saari". Mä otin kuvat lauantaiaamuna ku oli tuuli jo tyyntyny. Paattiin saa yleensä hypätä laiturilta, mutta sillon oli paatin keula jo vähä yli laiturin kannen:

Ehtoopäivällä kelit alko selkiin ja me lähdettiin kattoon miten ulkomeri pauhaa jälkimaininkejaan...

Kyllä oli vaikeeta saada vangittua aallonroiskeita. Märästä kalliosta näkee vähä miten aallot muljas.

Tota tyrskyä koitin kii ainaski parikymmentä otosta. Aina osu liian aikasin tai liian myöhään. Yks sentään osu kohdilleen edes vähä :)

Tyrniäki tänä syksynä saadaan. Puskat on oranssina. Poimiminen vaan on niin hidasta puuhaa, mutta mitä sitä ei tekis talven varalle.

Hyvää alkavaa viikko kaikille. Toivotaan lämmintä elokuun loppua.

T: anne

Mökkireissu

Vihdoinkin kelit antoi myöden käydä tarkistamassa Tapaninpäivän myrskyvahinkoja mökillä. Pakkanen on tehnyt töitään sen verran, että meren jäälle uskalsi mennä. Käveltiin siis mökille. Naapurustoakin oli saapunu ja siinä jään paksuutta yhdessä mittailtiin. 15-20 cm se jään vahvuus oli ja muutama sentti lunta päällä.


No, isompaa vahinkoa ei onneks ollu meidän rannassa sattunut... muuta kuin että:

Saunarannan "terassi" on leijunu tai lillunu... ihan miten vaan... paikasta A paikkaan B. Elikä se on toi lautahärpäke tuossa kivien päällä. Se olis takuu varmasti "leijunu" maailman ääriin, jollei olis ollu köydellä koivussa kiinni. Merivesi on ollu hirmusen korkeella, reilusti yli metrin normaalista. Rimpiä ja topeskaa on saunan edusta piukassa. Voi sitä päivää kun jäät sulaa ja mennään siivoon rantoja!


Laiturin alla olleet kivet meri on huuhtonu ties minne... päivä vaan paistaa alla.

Tästä saa hahmotettua... vesi on ollu korkeemmalla kuin laiturin kansi. Onneks laiturin tukipalkit on pysyny paikallaan.


Pihaan on rymähtäny valtavia oksia männyistä ja yks oksa on katkassu terassin kaidelaudan :(

Kyllä siivottavaa riittää...
No, joillakin on käyny vielä "pahemmin"... Naapurin poukamaan on meri tuonu jonkun paatin. Kalua ei siitä helpolla enää saa... kylki on revenny takaa irti...

ja kyllä siellä muutakin topeskaa on... kunhan vaan lumet ja jäät sulaa ja kaikki paljastuu.


Paluumatkalla kerättiin "voimia"... Tyrnipuskista löyty vielä jokunen marja popsittavaks :)

kuvakollaasi :)

Onkos lukijani teille tuttu marja tämä tyrni?