sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Mitä kesällä syötäisiin

No, kalaa tiätysti.

Pitkään on puhuttu aiheesta "roskakala" ja miten sitä tulis käyttää enemmän. Meillä toi isäntä on kova kalastaan ja sitä "roskakalaa" tulee aika-ajoin paljonki.
Pääasiassa me nostetaan ahvenet, kuhat, siiat ym. arvokalat ja särjet ja hauet löytää tiänsä lokkien evääks. Joskus ollaan otettu haukeekin, kun vaan on ollu kunnon kokosia. Viime vuanna isäntä jo harjotteli hauen fileointia ruadottomaks ja tehtiinpä muutaman kerran siitä friteerattua haukee. Oli kyllä hyvää, ku laitto mausteita kunnolla :)

Syksyllä bongasin sit sellasen kirjan ku Suomalaista villikalaa. Hommasin sen isännälle joululahjaks:


Siitä on kokeiltu kevään mittaa muutamia ohjeita. Kesän alussa tehtiin kalamakkaraa, mistä tuliki sit meille kesän "hitti" ruoka. Ohjetta ollaan muutaman kerran tuunattu ja viä on uusia tuunauksia miäles.

Pikanen "ohjeistus" tähän:



Kalat hienonnetaan myllyllä tai tehosekottajalla. Lisätään mausteet, keltuaiset ja nesteet.



Sekoitetaan massa tasaseks.



Taikinasta pyöritetään massaa makkaran muotoon talouskelmun avulla.



Päät pitää sulkea hyvin, ettei massa pääse kelmusta pois.


Makkarat keitetään vedessä kypsiksi (vain 6-7 minuuttia).


Paistetaan voissa pinta ruskeeks tai savustetaan savustimessa. Ja ei muuta ku syömään :)

Laitan tähän viä ohjeen, jos jotain kiinnostaa:


Ja kuva on tietty liian kapee, eli toi kalan määrä on 800g.

Eipä tässä muuta ku...
- kalasteleen ja herkutteleen.


t:anne

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kesän alku

Niin vaihtu toukokuu kesäkuuks ja pitäis alkaa oleen kesäiset kelit. No, täälä länsirannikolla ne kesäkelit ny ei tuu ihan silleen ku sisäsuames.

Alkukesästä taitaa olla jokapualella noi kesälintujen muuttopuuhat ja lajinjatkumiset suunnilleen samoihin aikoihin...


Muutama hellepäivä ollaan saatu kokee tässä kevään aikana. Eka oli jo huhtikuulla ja jokunen päivä ollu toukokuulla. Nyt on äitienpäivän jälkeen ollu melko kalsaa, jopa vähän yäpakkasiaki.

Nää kelit ei silti oo vaikuttanu meidän mökkeilyelämään. Ollaan oltu liki 30 päivänä mökillä veneilykaudella. 
Viime viikko oli melko tuulista... 
- meinas välillä lentää tukka päästä, ku ovesta ulos lähti. Sit on tuuli tyvenny ja alkanu sade. Sade onki tehny hyvää kasvustolle niin maalla ku merelläki. Meillä on omenapuut niin komias kukas, ettei oo hetkiis ollukka:




Pölyttäjistä vaan ny taitaa olla pulaa. Kaks pörriäistä on menny kukasta kukkaan. On niillä melkonen savotta, jos meinaavat saada joka kukan käytyä läpi.

Mulla on mökillä ollu jokusen kerran kasvilava, tai yrttilava paremminki. Viime kesänä sain viaraan lavaan...
- tai paremminki rosvon. Mettähiiri vei multa melkosen puskan korianteria. Pupujussille on kelvannu jokkuset kukkasen taimet ja viime talvena peura oli puputtanu mun timjamini. Tästä suivaantuneena tehtiin päätös kasvatuksen suhteen. 
Isäntä tilas meille kunnollisen yrttikasvihuaneen. Piti olla helppo koota, mutta meni siinä melkein yks kokonainen päivä, että saatiin kasaan. Mutta, nyt saa kasvit olla rauhas nelijalkasilta:




Omenapuihin ei peurat oo kajonnu, sillä niiden ympärillä kulkee kävelukongit. Peurat ei talvella astunu niille, kiärsivät vaan ja jäi sit omenapuun oksat saamatta. Meidän onneks.

Viikonloppuna jälleen tuuleksi ja sateli, ei silti aivan kauheesti. Lämpötilat vaan on ollu melko alhasia. Pukeutumiskysymyshän se on, että mökillä tarkenee.
Tänään sit viimein oli aurinkoinen ja tyyni aamu. Siitä sai hetken nauttii, mutta sit tuli aikas sankka merisumu. Lämpötila laski muutan asteen heti alkuun ja miäli ei tehny vesille:



Siältä se alko nouseen ja hetkenpäästä näytti tältä:



Meni se viäki sakeemmaks, mutten viittiny karata ulos montaa kertaa kuvaileen. Tuttuni sanoja lainatakseni...
- ensin hävis Ruatsi, sitte Venäjä ja nyt hävis kaikki saaret meidän edestä :D

Me lähettiin kotiin ja kuinkas muuten, sää selkis ja lämpeni. Noo, eiköhän noita lämpösiä tuu viä tälle kesälle, vastahan se alko.

Näissä tunnelmissa...



t: anne

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Lomalla vol 3

No niin...
- lupasin kertoo Phu Quocin nähtävyyksistä jotain.

Me otettiin yhtenä päivänä taksi ja lähettiin kiertään saaren eteläistä pualiskoo. Taksikuski oli nuorehko kaveri, joka ei osannu myöskään englantia. Mutta hän oli sen verran valveutunu nykytekniikasta ja oli ladannu kännykkäänsä kääntäjän. Kuski kerto nähtävyydet omalla kielellään ja kääntäjä kerto meille englanniks. Kätevää!

Ensin mentiin katsastaan An Thoissa sijaitsevaa kaapelihissiä. Hissi matkaa n. 8km matkan pitkin rantaviivaa yhdelle eteläiselle saarella.






Rakennus näyttää vanhalta, mutta se on uusi. Sisältä hulppee pytinki ja vaijerireitti näytti...
- melko hepposetä viritykseltä. Hissimatkalle me ei menty.

Seuraavaks me mentiin An Thoin satamaan. Sielä ei sit kuuleman mukaan ollu isompaa nähtävää, sano kuski. Joten jatkettiin matkaa Sao Beachille. Valkonen hiekkaranta houkuttelee niin paikalliset ku matkalaisetki nauttiin meren ja auringon syleilystä. Käytiin sielä uimassa ja viilentymässä kuuman päivän paahteelta. Meidän miälestä se ny ei ollu kummonen paikka...
- väkee oli ku pipoo ja kaikki oli maksullista, paitsi jos laitoit pyyhkees rantahiakalle ;)

Matka jatku Han Ninh:n kalastajakylään. Siä syätiin "kelluvassa ravintolassa", joka todellisuudessa oli lautta tolppien päällä. 





Niin...
- ei mikään miältä ylentävä ympäristö! Ruokapaikaks valittiin pitkän sillän päässä oleva ravintola. Siäläki pari rottaa kiipeili kattoparruissa ja tarjoilija siivos pöydiltä roskat mereen. Ruoka oli silti kohtalaista, eikä laittanu vattaa vikkelälle.

No, matka jatkuu:

Paikallista Sim-viiniä valmistavaan "tehtaaseen". Tarkemmin se oli myymälä, missä myytiinSim-viinejä,  paikallisia pippurisekoituksia ja joitais puusta tehtyjä patsaita. Sim- viini valmistetaan ruusumyrtistä. Siitä valmistetaan myös siiparria, makeisia ja hilloja. Innokkaina tutustuttiin viineihin ja toden sanoakseni, Ei ollu kyllä mitään hyvää. Ei tarvinnu ostaa tuliaisiks. Onneksemme niitä sai maistaa.





Olihan siä myös myynnissä kuuluisaa kalakastiketta!


Nää kiinnosti, mutta aateltiin, että ostetaan tota sit Ho Chi Minhistä, ku sinne viä mennään ja mausteitaki sieltä on tarkotus hakee.

Tähän oiva ohje: Älä osta kalakastiketta Phu Quocilta, jos lennät paikallisella lentoyhtiöllä vielä maassa. Saarelta ei saa viedä koneeseen kyseistä kastiketta. Syy meille ei oikeestaan selvinny. Opas vaan sano kentällä, ku oltiin palaamassa Ho Chi Minhiin, että tullitarkastus menee nopeesti jos matkatavaroistanne ei löydy huumeita tai kalakastiketta!

Sieltä mentiin hunajafarmille.






Siä meille annettiin verkkohatut, ei muuta suojaa. Kierrettiin siä oppaan perässä ja saatiin maistaa tuoretta kennostoo ja meille näytettiin pesiä ja jopa kuningatar esiteltiin :)
Jännä kokemus.

Viä otettiin yks pysäys, nimittäin helmikauppaan. Siä oli jalokivet rivissä. Huh, että oli kauniita koruja!

ALARIVIN VIIMENEN EUROINA N. 40,47

ALARIVIN EKA EUROISSA N.465,38

EUROISSA HINTA NOIN 1133,11



Ja oli siä sit osasto, missä myytiin krotiilinhahka tuotteita. Ymmärsin, että siä kasvatetaan krokoja vartavasten nahkajalostukseen.



Ja ei unohdeta simpukkatöitä





Kyllähän pienellä saarella ostamista on, jos halajaa.

Se siitä retkestä.

Parina iltana me käytiin Duong Dong:n iltamarkkinoilla. Siä oli nähtävää kilometri tolkulla. Ravintoloissa oli akvaariot, mistä sai vaan näyttää, mistä halus ruokansa ja valikoimissa oli kalat, käärmeet, sammakot ja muut merenelävät.



Päivällä siellä ei hirveesti ollu nähtävää...




Pääosin oli hyvä matkakohde. Likasta on, niinku yleisestikkin asian maissa, mutta ehkä elintavat sielläkin muuttuu ja aletaan miettiin jätteiden keräystä, eikä kaikkia heitetä ovesta pihalle tai mereen.

PUNAVIINI TUOTIIN KUULERISSA JÄIDEN KERA :D

TIKUILLA OPPI SYÖMÄÄN JOPA PHO-KEITTOO :D
Näihin muisteloihin päätän tän loman. Jatkoo tulee varmaanki mökkitouhuista, kuinkas muuten :D

t: anne