- lupasin kertoo Phu Quocin nähtävyyksistä jotain.
Me otettiin yhtenä päivänä taksi ja lähettiin kiertään saaren eteläistä pualiskoo. Taksikuski oli nuorehko kaveri, joka ei osannu myöskään englantia. Mutta hän oli sen verran valveutunu nykytekniikasta ja oli ladannu kännykkäänsä kääntäjän. Kuski kerto nähtävyydet omalla kielellään ja kääntäjä kerto meille englanniks. Kätevää!
Ensin mentiin katsastaan An Thoissa sijaitsevaa kaapelihissiä. Hissi matkaa n. 8km matkan pitkin rantaviivaa yhdelle eteläiselle saarella.
Rakennus näyttää vanhalta, mutta se on uusi. Sisältä hulppee pytinki ja vaijerireitti näytti...
- melko hepposetä viritykseltä. Hissimatkalle me ei menty.
Seuraavaks me mentiin An Thoin satamaan. Sielä ei sit kuuleman mukaan ollu isompaa nähtävää, sano kuski. Joten jatkettiin matkaa Sao Beachille. Valkonen hiekkaranta houkuttelee niin paikalliset ku matkalaisetki nauttiin meren ja auringon syleilystä. Käytiin sielä uimassa ja viilentymässä kuuman päivän paahteelta. Meidän miälestä se ny ei ollu kummonen paikka...
- väkee oli ku pipoo ja kaikki oli maksullista, paitsi jos laitoit pyyhkees rantahiakalle ;)
Matka jatku Han Ninh:n kalastajakylään. Siä syätiin "kelluvassa ravintolassa", joka todellisuudessa oli lautta tolppien päällä.
Niin...
- ei mikään miältä ylentävä ympäristö! Ruokapaikaks valittiin pitkän sillän päässä oleva ravintola. Siäläki pari rottaa kiipeili kattoparruissa ja tarjoilija siivos pöydiltä roskat mereen. Ruoka oli silti kohtalaista, eikä laittanu vattaa vikkelälle.
No, matka jatkuu:
Paikallista Sim-viiniä valmistavaan "tehtaaseen". Tarkemmin se oli myymälä, missä myytiinSim-viinejä, paikallisia pippurisekoituksia ja joitais puusta tehtyjä patsaita. Sim- viini valmistetaan ruusumyrtistä. Siitä valmistetaan myös siiparria, makeisia ja hilloja. Innokkaina tutustuttiin viineihin ja toden sanoakseni, Ei ollu kyllä mitään hyvää. Ei tarvinnu ostaa tuliaisiks. Onneksemme niitä sai maistaa.
Olihan siä myös myynnissä kuuluisaa kalakastiketta!
Nää kiinnosti, mutta aateltiin, että ostetaan tota sit Ho Chi Minhistä, ku sinne viä mennään ja mausteitaki sieltä on tarkotus hakee.
Tähän oiva ohje: Älä osta kalakastiketta Phu Quocilta, jos lennät paikallisella lentoyhtiöllä vielä maassa. Saarelta ei saa viedä koneeseen kyseistä kastiketta. Syy meille ei oikeestaan selvinny. Opas vaan sano kentällä, ku oltiin palaamassa Ho Chi Minhiin, että tullitarkastus menee nopeesti jos matkatavaroistanne ei löydy huumeita tai kalakastiketta!
Sieltä mentiin hunajafarmille.
Siä meille annettiin verkkohatut, ei muuta suojaa. Kierrettiin siä oppaan perässä ja saatiin maistaa tuoretta kennostoo ja meille näytettiin pesiä ja jopa kuningatar esiteltiin :)
Jännä kokemus.
Viä otettiin yks pysäys, nimittäin helmikauppaan. Siä oli jalokivet rivissä. Huh, että oli kauniita koruja!
 |
| ALARIVIN VIIMENEN EUROINA N. 40,47 |
 |
| ALARIVIN EKA EUROISSA N.465,38 |
 |
| EUROISSA HINTA NOIN 1133,11 |
 |
Ja oli siä sit osasto, missä myytiin krotiilinhahka tuotteita. Ymmärsin, että siä kasvatetaan krokoja vartavasten nahkajalostukseen.
Ja ei unohdeta simpukkatöitä
Kyllähän pienellä saarella ostamista on, jos halajaa.
Se siitä retkestä.
Parina iltana me käytiin Duong Dong:n iltamarkkinoilla. Siä oli nähtävää kilometri tolkulla. Ravintoloissa oli akvaariot, mistä sai vaan näyttää, mistä halus ruokansa ja valikoimissa oli kalat, käärmeet, sammakot ja muut merenelävät.
Päivällä siellä ei hirveesti ollu nähtävää...
Pääosin oli hyvä matkakohde. Likasta on, niinku yleisestikkin asian maissa, mutta ehkä elintavat sielläkin muuttuu ja aletaan miettiin jätteiden keräystä, eikä kaikkia heitetä ovesta pihalle tai mereen.
 |
| PUNAVIINI TUOTIIN KUULERISSA JÄIDEN KERA :D |
 |
| TIKUILLA OPPI SYÖMÄÄN JOPA PHO-KEITTOO :D |
t: anne
