Herkuttelua

Pääsiäinen tuli ja meni...
- tai muutama tunti olis viä jäljellä.

Meille oli tulos koko väki viättään Pääsiäistä. Ruakaa piti suunnitella tiätysti ja yks juhlavampiki mukaan. Tällä kertaa ei toiveita kyselty (niinku yleensä joulun aikaan). Saatoin toteuttaa isännän kans menyyn ihan omallaiseks, niinku pääosin. Piäntä "hianosäätöö" kyselin kyllä.

Jälkkäriks olin jo miättiny aikasemmin, että yhden vävykokelaan herkkua, sacherkakkua, ainaski aattelin tehä. Ikinä aiemmin en oo sitä tehnykkään. Sit yks tyttäristä ei syä suklaata, ni piti tehä kakku ilman sitä tiätysti. Kakkukurssin oppeja käyttäen teinki sit sokerikuarrutekakun, seki ekaa kertaa mun kätösistäni.

Eli:

Tässä on sacherin pohja ja vaaleesta kakusta en kuvaa ottanu, ku en muistanu :)

 Toi kakkupohja on tehty ohjeella joka löytyy Täältä. Kakun koko kohdas oli pikkunen painovirhe, mutta jos lukaset ni huamaat kyllä.

Ei huano... ekaks kerraks

"Juhlalounaalla" meillä oli...

Porkkana-inkiväärisosekeittoo raejuustolla ja siämensekotuksella.

Pääruuaks oli...

Lampaanpaistia, kermaperunat ja tuaresalaattia. Lammas oli mureeta ja maukasta. Isäntä teki edellisenä päivänä marinadin ihan "omasta päästä".

Ja jälkkärinä sit tiätysti kaffit kakkujen kera...

Nyt te sit miätitte, etteikö me mökillä laika oltu...
- No oltiin kai!
Mentiin torstaina ja tultiin lauantaina:

Kelit oli komiat aamusta iltaan.

Näissä herkkutunnelmissa huhtikuun alkuun <3

t: anne

Koiran elämää

Olen josain vaiheessa kertonu tosta meidän koiruudesta jotain...
- nyt vois kertoo vähä enemmän.

Ivy, meidän sekarotunen perheenjäsen, on alkujaan Viron löytökoiria. Hommattiin se vuanna 2006 Pelastetaan koirat Ry:n kautta. Ivy oli Suomen puolella sijaiskodissa, missä me nähtiin ekan kerran.
Ivy tuli meille sit muutaman viikon kuluttua ekasta tapaamisesta. Ivyllä oli ollu pennut löytöelänkodissa ja vattan pualelta sen viä havaitti. Ivyn iäks oli arveltu 2-3 vuatta, mutta eläinlääkäri täälä Suomen puolella arveli sen olevan vasta 1- vuatias ja saaneen pennut ekoista juaksuistaan. Ivy oli tosi leikkisä, jopa niin leikkisä, ettei aina erottanu palloo kädestä touhuissaan. Me opetettiinki lapset oleen sen kans leikkiessään varovaisia, ettei sattuis vahinkoja.

Mökille pääsy on ollu Ivylle aina elämys. Aina ku paatilla saareen ollaan menossa, Ivyn pitää päästä hyppään mereen ennen rantautumista ja se ui rantaan. Mökillä se saa olla vapaana ja vartioida meitä, tai voiko sitä vartioimiseks sanoo :)
- mereltä saa kuka tahansa tulla, mutta jos mettän suunnasta joku tulee, ni sillon lähtee Ivystä ääntä. Haukku on voimakasta ja pelästyttää kyllä luvattomat kulkijat. Ivy pysyy hyvin omalla tontilla vaikka välillä lähtee ampasten härnäävän oravan perään. Rajalla se toppaa ja palaa pihaan takas.

Ruuan suhteen Ivy ei oo ollu koskaan nirso. Alkuun meidän oli opetettava se syämään koiran ruakaa. Mialuummin se söi perunankuaria ja ruuan tähteitä. Suurta herkkua on ollu meren rannasta löytyvät piänet simpukat. Niitä se aina kaivelee kivien alta ja rouskuttaa ne suihinsa. Alkukesästä, ku männyt on oikeen pudottanu siitepölyynsä pitkin rantoja, Ivy nualee sitä. En tiä mitä herkkua mahtaa olla koiran suuhun.

Koskaan ei oo tarvittu eläinlääkäriä Ivyn takia, eli terve koira se on ollu. Ivy on nyt sit ainaki 12 vuatias, jollei vähä vanhempiki.

Tammikuus sit tuli eka ongelma. se sai kovan ripulin ja lääkärin oli pakko lähtee. Diaknoosina oli paksunsuolen tulehdus. Lääkekuuri siihen saatiin ja kyllä se kuntoon tuli. Jonki ajan kuluttua Ivy sai uudelleen ripulin ja saatiin se hoidettua maitohappobakteereilla. Nyt on vatta menny sellaseen kuntoon, ettei voi enää antaa muuta ku kana-riisi ruakaa.

Viime perjantaina Ivy oli kumman nuapee ku tulin töistä, ei jaksanu korvat pystyssä odottaa ruakaansa, makas vaan. Hissun kissun tuli kupilleen, söi ja meni takas maate. Illalla ku oltiin viämäs sitä pissalle, sen takajalat ei ottanu kantaakseen ja sillä näytti olevan kovasti kipuja. Aateltiin, ettei aamua näe...
- eikä mitä, ku aamu tuli, koira oli taas oma vilkas ittensä. Päätin kuiteski viedä sen lääkäriin. Lääkäri sitä tutki ja tutki ja tuli lopuiks siihen tulokseen, että Ivy on tullu vanhaks. Kipulääkettä se määräs kuuriluantosesti ja nyt vaan sit hoidetaan vanhusta sen mukaan ku elinolot sallii.

En tiä sit miten kesällä mökillä...

- Ivyn suurta herkkua on ollu saada syödä affenen päitä ku miähet kaloja perkaa ja aina on ollu isoja luita kaluttavana. Jos ny vatta ei enää niitä kestä, ni taitaa olla ainoo herkku sit vaan "huilun tuhti". Huilun tuhtia Ivy on aina saanu isännän veljeltä makupaloiks, ku ollaan heidän mökillä kyläilty. Ei siinä mitään, hyvää makkaraa se on :)

Tällä hymyllä Ivy- mummeli teitä tervehtii :)

Näihin miätteisiin...

T: anne

Tammikuun loppu

Niin se tammikuuki sit meni, että heilahti...
- tai siis loppuja päiviä viedään.

Kelit on ollu mitä mahtavimmat, jos oltais maaliskuulla. Mitä tää viä oikeen tiätää?
Taitaa olla koko tuleva kesä samaa lämpötilaa.

Tältä se nimittäin näytti perjantaina 27.1.2017. 
12 astetta mökin terassilla... noo alkohan siihen aurinko paistaa, mutta kuiteski.

Lumetonta on...

Mä pääsin lähteen torstaina jo mökille koiran kans. Ulkoiltiin jäällä ja koira tutki kaikkia kiviröysteitä. En tiä oliko hylkeen tuaksuja vai mitä.

Meres tuli taas käytyä oikeen kunnolla:

Saunajuama viileni hyvin avannon reunalla ;)
- Ja ei muuta ku pluti pluti...

Seuraavan kerran mä uinki näissä maisemissa:

Kuva on lainattu TUI:n sivuilta, mutta aitoja omia kuvia tullee seuraavaan postaukseen.
Sitä odotellessanne, ottakaa helmikuu helisten vastaan ja nauttikaa ulkoilukeleistä, niin mäki teen :)

Tähän viä "erivärinen" maisema

T: anne

Piitkästä aikaa...

Mun on aivan pakko tunnustaa....
- Olen ollu laskuuden huippu!!!
Anteeks siitä ja Kiitos kaikille jotka ootte jaksanu odottaa ja toivoo, että meikäläisestä viä jotain kuuluis.

Mennääs vähä "historiaan", eli sinne mistä olis pitäny jatkaa.

Joulukuun 17 päivänä me viätettiin Joulu.
- joo, ihan tosi.
Nuariso saatiin kaikki kotiin pualisoehdoikkaiden kera (oikeen joulun ne olivat päättäneet viettää kukin tahollaan pualiskoittensa kotona).

Mä ku en ole mikään jouluihminen, ni ei se mua haitannu.

Kyllä me ruhtinaallisesti nautittiin förskottijoulusta. Laitettiin pöydät koreiks ja syötiin herkutellen:

Kaikkia en huamannu kuvatakkaan, ku seurustelu ja yhdessäolo oli tärkeintä, mutta voin sen verran avata tota menyytä, että alkuun syötiin suppilovahverokeittoo, sit oli kylmät kalat (joista kuva), sitten kylmät lihat/leikkeleet unohtamatta maksapasteijaa. Lämpimänä ruokana oli hevosenfilettä keralla raikkaan salaatin. Jälkkäriks tein tyrnikermahyytelöö.

Lahjat jaettiin ja nautittiin kaikkien seurasta täysin rinnoin.

Oikee joulu me viätettiin ihan kahestaan isännän kans. Kateltiin leffoja ihan maratooniks asti, saunottiin ja poreiltiin ammees... Laatuaikaa pari päivää, ilman tyämureita (jos siitä ny kahta tuli, ku aattona oltiin viä pualille päivin auki).
Tapanina sit jo otettiin tyät mureeks ja arki sai alkaa.

Mökillä ollaan kävästy pariin otteeseen täs välis ja nyt oltiin koko viikonvaihde. 
Jäät on paksuja, 30cm joka pualella meidän kulkureiteillä. Varovainen tua merellä saa silti olla, ku suntipaikat on auki. Meriveden korkeus on sahannu ees/taas kymmeni senttejä ja syäny jäitä.

Meillä oli mökillä kumma tapahtuma...
- siä oli joku pikkukärpästen joukkokualema:

Olisko pikkukärpäset syntyny ja samalla kuallu porukalla...
- onneks ei ehtiny kasvaan isommiks... siä olis ollu oikeen armeija meitä vasta joku kaunis kerta.

Koiruuski nauttii näistä mökkireisuista... saa juaksennella ittes väsyksiin jäällä :)

Tällästä tälläkertaa.

T: anne

Pari päivää lepoo

Juhannus meni ja nyt sit vaan syksyä kohti.

Ei silti, kesää mä viä odotan...
- ainaski kelien pualesta.

Jos ny pari kolme päivää on ollu sellasta 20 asteista päivää, ni ei se kesä ny siinä voinu olla. 

Tänne länsirannikolle luvattiin melko epävakaista kelii Juhannukselle, mutta torstaina jo näytti positiiviselta ja aattona sit viä paremmalta. Me saatiin nauttii auringosta ja tyvenestä kelistä. Juhanuspäivänä oli epävakaista ja muutaman pisaran pilvet heitti. Merisumu on ollu joinaki ehtoina aikas sankkaa ja niin oli myös lauantaina. Se sumu ei sit hälvenny yätä kohden, kolmelta yällä oli viä sumua ja kosteeta. Tää aamu sit valkeniki oikeen lämpösenä ja aurinkoisena. Innostuin nouseen ylös jo ennen kasia. Mereen pulahdin ja mikäs siä oli uides, ku vesi on jo lämmenny 20 asteeseen. Meri oli peilityyni ja auringon säteet pilkisteli puitten lomasta merenpintaan.

Mä nautin!!!

Meillä oli pikkunen koiranpentu kyläilemässä. Tytärpuali on hommannu espanjan vesikoiranpennun. Kira-tyttö on ny 9 viikkonen. Muutamas päiväs se koiruus kehitty jo huimasti. Ekana ehtoona se haparoivin askelin kiipeili meidän tontin korkeuseroissa ja kivien lomassa ja tänään jo mentiin korvat lepattaen kohti uusia kokemuksia. Meidän koiravanhus ei kovasti ollu kaveritulella. Pennun tullessa oli vähä jonki asteista leikinalkua, mutta ku kokoero oli huima, oli vähä hillittävä Ivyä. Sittemmin Ivy alko isotteleen aina ku silmä vältti ja muutenki. Pentu oli innokas je kerjäs suupieliä nuollen huamioo, mutta Ivy näytti vaan hampaitaan. Muuten pärjäiltiin kyllä hyvin.

Kokko saatiin poltettua ja komia se oli katella meidän terassilta.

Pistän muutaman kuvan:

Kira oli elementissään, ku hyppelehti ja poukkoili mustikkavarpujen seas. Välillä kaivo kuanonsa mättäiden sekaan ja taas lähdettiin hyppelehtiin :D

Viimeöisen sumun tekemät maisemoinnit oli hämmästyttävät aamusella. koitin ottaa kuvaa. Hyvin pysty laskeen kaikki hämähäkin seitit mättäiltä, ku kaikkiin oli kestyny kosteutta:

Jaa juu...
- meinasin unohtaa sen kokkokuvan:

Hyvää loppukuuta ja alkavaa heinäkuuta. Nautitaan jokaisesta aurinkoisesta päivästä ja miksei vähä sateisistaki. 

Terkuin mie!

Viikko ennen Suvenjuhlaa

Mökkihommien kans ollaan taas touhuttu. 

Viikolla jo viätiin plankkukuarma saareen ja perjantaina sit lautaa. Saatiin rannas laudat paattiin ja muutki tavarat hyvän sään aikaan. Oli luvattu vesisadetta kahden aikaan alkavaks ja koitettiin pitää kiirusta, ettei kastuttas. Koiran vuaro on aina viimesenä (ennen mua) hakeutuu omalle paikalleen. Mä sit käskin sen mennä lastauslaiturilta paattiin. No se pyppäs lautapinon päälle ja käveli sen päähän. sanoin uudelleen, että "paattiin". Se katto mun päälleni hölmöm näkösenä ja meni viä askeleen eteenpäin. Etutassut oli paatin päällä ja takajalaat lautapinon päällä. Siihen se jäi tönöttään. Meinasin vaan, että ol siinä sit, mut älä putoo vauhdis ;)

Laitettiin paatti käyntiin ja sen raukan takajalaat alko tutiseen siihen malliin, että oli se pakko jaakata paatin pohjalle. Ja muutenki turvallisempaan paikkaan...

MÄ OLEN NY PAATIS...

Vesisadetta luvattiin koko viikonvaihteeks, joten ulkohommista ei kauheesti oletettu tulevan edistymistä. Isäntä sai kuiteski tehtyä tukiplankut valmiiks perjantaina. Lauantaina sit aamu alko kunnon sateilla ja ukkonenki koitta muutaman kerran kolistella. Vähiin se kuiteski jäi. Pualiltapäivin alko kelit selkiin. Isäntä pääsi kävelysillan tekoon ja mä pesin ikkunoita vähä joka rakennukses. 

KOLMANNES SIITÄ VALMISTU...

Välillä merellä oli niin sakeeta kelii, ettei oikeen tiänny, että satoko siä kaatamalla vai oliko se sumuu. No sumuu se oli.

Onneks ei tarvinnu lähtee mihinkään, paatilla meinaan.

Yällä alko tuuleen oikeen kunnolla. Tuuli veiki sit sumut ja sateet mennessään. Aamusti tuuli viä, mutta alko kelit jo vähä paraneen.

Mä olin aamupalalla tuvaas ku huamattiin, että joutsenpesue uiskenteli ihan meidän rannas. Otin kameran ja koitin hiippailla hissuksiin terassille koittaan kuvata niitä ja miälestäni onnistuinki:

POIKASET UI PAATIN PERÄNARUN YLI JA AIKUISILLE MEINAS TULLA HÄTÄ...

... POIKASET ERKANI EMOSTAAN...

...EMO PÄÄSI VIIMEIN, VÄHÄ HÄDISSÄÄN PIKKUSTENSA PERÄÄN JA PERSUEEN PIÄNINKI TULI PERÄS. 

KIPIN KAPIN LASTEN LUA, TOIVOTTAVASTI TOI IHMINEN EI HYÄKKÄÄ KIMPPUUN...

VIHDOIN PERHE KOOSSA, KUNHAN TOI ISUKKIKI TUALTA KERKEE, KU EI YMMÄRTÄNY TULLA ESTEEN YLI, VAAN KIÄRSI POIJUN.

Seittemän poikasta oli pesuees. Toivottavasti kaikki saa elää, ettei kotkat, lokit tai minkit tee niistä selvää.

Nyt vaan valmisteleen tulevaa kesän juhlaa...

Juhannusta.

Terkuin mie!