Sisustus hommeleita

Vihdoin mä sain inspiraation kirjottaa, tai oikeestaan tehdä jotain, mistä kirjottaa.

- Meillä kun noi ulkohommelit on lähes tulkoon tehty, ni on aika taas tehdä jotain sisällä. Ku kolme piäntä kohdetta (katto, lattia ja seinät) on saatu kuntoon, vois tehdä pientä tuunailua.

Tarkemmin, antaa uus mahdollisuus vanhoille maalaamalla.

Meillä on firmassa Frenchic Paint-kalkkimaalien edustus. Niitä kun asiakkaille kehun lähes päivittäin, lunastin myös itelle purkin käyttöön. Valittin mökille sopivan värin, millä tuunaan vanhoja mööpeleitä.

Tää oli tällänen tarjoilupöytä, ihan pelkällä puupinnalla. Pinta on ollu vähän "tahmee" ja tiätysti se imi itteensä kaiken, mitä siihen sattu lirahtaa. En käsitelly tota millään, aloin vaan sutiin maalia pintaan.

Kerta sutiminen riitti, hyvin peitti. Ehkä vedän vielä kanteen toisen kerroksen...

Siinä työni tulosta ihaillessa, ajatus lähti liikkeelle. Maali kun oli niin riittosaa ja sitä purkissa oli...paljon

- seuraava suunnitelma synty ku salama.

Tää lipasto ei oikeen oo istunu tossa tuvaan nurkassa ja olen aatellu heivaavani ton juhannuskokkoon.

Ei muuta ku maalia pintaan:

Ovet pois, teipit lasien reunoihin ja suti heiluun. Kahteen kertaan vedin noi ovet.

Pitihän sitä mallailla, miltä näyttää...

- ja hyvältä se.

Ens viikon loppuna jatkan ku päästään taas mökille. Eli toi koko kaappi tulee saamaan maalipinnan, ettei se tollaseks jää.

Koko kevään, tai oikeestaan koko kuluneen talvikauden on merellä käyny kovat puhurit. Nytki ku perjantaina mentiin mökille, oli sellaset allot, ettei olla hetkiin koettu.

Hiukan tuuli tyveni yöllä ja lauantaina jälleen tuuleksi. Lauantai-iltana saatiin taas kokee aivan miäletön auringonlasku, sinistä, punasta, oranssia, tummaa pumpulipilvee...

Valokuva ei tiätysti näytä todellisuutta, mutta hyvä ku eds suunta-antavasti. Tätä kesti piänen hetken...

- piti oikeen juasta mökistä, että ehti kuvaan :D

Pyydän nöyrimmästi kuvien laatua anteeks, mun pitäis vissiin putsata noi linssit.

Jatkuu seuraavassa numerossa, vai miten se meni.

t: anne

Loppukiri

... Vai mitä tää ny olis ?

En tiä, miten ton isännän sais edes joskus pysyyn paikoillaan, ihan vaan mitään tekemättömänä.

Alkukesästä se touhus mökillä noita kävelysiltoja. Juu, kiitos niistä, mun ei enää tarvii pelätä käärmeitä ku kuljen yläpuolella.

Sit alko toi takan purku ja uuden asennutaminen. Tai olihan meillä asentaja, mutta hanslankarina se isäntä oli ihan täysillä.

Sit vähä ehti jo kalastaakki, mutta...
- meillä kaadettiin muutama vuasi takas iso mänty siitä kesäkeittiön kulmalta ja sen rungosta jätettiin pari kaks metristä pätkää "jotain" askartelua varten. Ne sahattiin pituus suunnassa pualiks ja ne on kuivunu siinä kesäköökin edustalla siitä asti. Nyt sit päätettiin siirtää ne muualle, ku myrsky repi niitten suajapeitteen. 

No, tyhjäks jäi se paikka. 

Sitä me sitte siinä kateltiin ja taas lamppu sytty!

Seuraavalla viikolla käytiin rautakaupas ja...

Paatti lastiin ja keula kohti mökkiä.

Sitte alko tarkempi suunnittelu ja mittaaminen. Ei siinä sit kauaa kuiteskaan miätitty ku alko tapahtuun:

Tuli ehtoo ja lopetettiin sillä erää. Aamulla töihin ja tiätysti taas töiden jälkeen takas. Mä meni ottaan piänet ettoset ja isäntä alko duunaan terassia. En sit kauaa nukkunu, mutta ku heräsin ja menin kysyyn kelpaisko kaffit...

Siä oli jo kalusteekki suunnilleen paikoillaan.
Loppusiivoilut ja alkaa näyttään hyvältä.

Mä lähdin seuraavana aamuna töihin ja isäntä jäi kalasteleen. Lupas laittaa mulle ruakaa siks ku tulen takas...
- ja oli sit laittanu!

Isäntä oli pistä pöydän koreeks...
-kynttilöineen päivineen <3

Isännän veli vaimonsa kans hakivat mut rannasta ja neki sai siinä "sivussa" kyytipalkan ;)

Kyllä oli hyvää ruakaa, vaikkei sitä affenaa ollu ny tarjolla. Suamukset tässä kohta alkais mullekki kasvaan, sen verta ollaan tota kalaa syäty.
Oli syksyn juureksia, siänisoosia ja possun kripsejä ruakajuamineen.

Ku saatiin vattat täyteen, lähdettiin viä ajeleen ja kattoon, miten tyrniä tulee.

Saarissa näky jotain valkosta ja paljon...

Päivänkakkarat, pillikkeet ja pikkuorvokit kukki niin ku alkukesästä, onko tullu uudestaan kevät?

Mutta, olihan siä tyrniäki aikas kivasti

Ja katajanmarjoja... neki alkaa oleen osittain kypsiä

Kyllä meillä on kaunis luanto!!!

Eipä tässä muuta ku Moi!

t: anne

Sekamelskaa

... vai jotain muuta?!?

Jotain muuta se ny kuiteski olis.

Oon joskus aiemmin maininu, että meillä on mökillä viä toi takka uusimatta. Vanha takka alko oleen sen verran huanos hapes, ettei enää uskaltanu lämmittää. Rupateltiin muutaman rakennusalan ammattilaisen kans asiasta ja siitä seuras käynti Uunisepillä. 

Tilattiin takka ja siitä se sekamelska alko:

Ensin piti sit tiätysti raivata takan ympäristöö, että pääsee purkaan vanhaa.

Isäntä otti iltapäivän vapaata töiltään ja läks pojan kans purkuhommiin:

Tiili kerrallaan takkaa purettiin ja lopuiks se oli pois...
- tiililäjänä mökin takana. Melko urakka oli, ku piippuki piti purkaa. Se ku oli tehty vanhan takan päälle. 

Takan pohja ei ollu ihan vaateris, ni isäntä veti siihen tasotteen.

Takan tausta oli sen verran tummunu, että päätettiin maalata se valkoseks.

Siinä oli sit paikka valmiina. 

Takka tuli paattirantaan sovittuna päivänä. Suurin urakka oliki kiikuttaa takan osat saareen. 1100 kg viätiin kahdella reisulla meidän paatilla ja yhdellä reisulla isännän veljen paatilla. 
Ensin paattiin, sitte laiturille ja siitä mökille ja mökki ku on vähä korkeella, ni oli siinä kantamista näillä helteillä. Osat ei ollu ihan niin keveitä, mitä myyjä meinas, mutta...
-osaset saatiin sisälle.

Sitte tuli asentaja, isäntä toimi hanslankarina:

Nii juu...
- piippuki oli sit tehtävä ku vanha oli purettu:

Jälkisiivoukset jäi meille ja nyt alkaa näyttään hyvältä:

Piäntä hianosäätöö viä olis, ku vanha piippu oli reilusti isompi ku tää uus. Kattoon pitää laittaa lisää paneelia, jotta peitelevy saadaan riittään ja toi sivusta ja edusta kaakeloidaan viä. Viikko pitää antaa kuivua ja sit aletaan pikkuhiljaa lämmittään. Ensin parina päivänä kilo kuivia puita ja sit lisätään kahteen ja kolmeen kiloon ja silleen.
Ehkä sit syksyllä saa jo lämmittää kunnolla :)

Mökillä ollaan melkein asuttu ja kuljettu siältäkäsin töihin. Kelit on ollu aivan mahtavat!!!
Nautitaan näistä loppukesän ilmoista ja upeista auringonlaskuista.

t:anne

Mikään ei ole ikuista

En tiä, miten toi otsikko ny sopii tähän postaukseen, mutta...
- joku voi sen "punasen langan" löytää.

Meillä isännän haaveena oli jokunen vuasi takas, että mokin kävelyreitit pitäis saada helpommin kuljettaviks. Tontti ku on tosi louhikkoinen rannasta asti ja jyrkkyyttä piisaa. Rantasaunan katto on matalammalla ku mökin lattia ja tontti nousee viä mökin takaa korkeemmalle ku mökin katto.

Siinäpä haastetta kerrakseen.
Jos mennään ihan alkulähteille. Mökkiä ei oltu käytetty ennen myyntiä suunnilleen ku kerran vuodes viimesten viiden vuaden aikana. Ku me se sit ostettiin, oli sinne ehdottomasti ensin tehtävä uudet portaat, niin mökkiin ku saunalle.
Mökillä ei myöskään ollu minkäänlaista laituria sillon ku se hommattiin. Se ny oli tiätysti myäs tehtävä. Niistä alettiin.
 No näillä resursseilla pystyttiin oleileen jokunen vuasi. Sitte ku tota mökkeilyä vaan lisättiin ja lisättiin ja kaikkee kuskattiin vähä edestakas. alko noi kulkureitit käymään raskaiks niissä kivikoissa.

Jotain oli tehtävä...
- ja isäntä kulki rantakivillä ja suunnitteli.

Laiturilta pitäis päästä turvallisemmin mökille kantamusten kans, ku ainoo kulkureitti oli silee kallio joka oli sateella luikas ja samalla huamattiin, että "aurikoterassi" alko oleen tiänsä päässä. Ei muuta ku vanha purkuun ja uutta tilalle ja portaat kylkeen.

Johan alko kulku helpottuun.

Sit josain vaihees rakennettiin kesäkööki mökin ja saunan pualväliin ja siihen tarvittiin portaita ja kulkuväylää kivikkoiseen maastoon.

Näähän helpotti kulkua jo kummasti...
- mutta

Pitihän tosta kesäköökiltä huusiinki päästä komuroimatta kivikos:

Sanotaan, että nälkä kasvaa syädes.
Mitäs sitte seuraavaks?
- kysyy isäntä miälessään. 

No, mökin ja saunan portaat on tainnu ny tulla siihen pisteeseen, että niille tarttis tehdä jotain. Ja tehtiin. 

Vanhat purettiin ja uutta tilalle.

Noi mökin portaat sit saiki jo vähä jatkoo:

Ei ne suunnitelmat sit viä siihenkä jääny. Suurin haave oli isännällä, että
Sukkasillaan pitää päästä joka paikkaan.

Nyt pääsee!

Hianosäätöö on ny viä edes, niinku kaiteita sinne tänne, mutta ei tarvi kompuroida kivikos ja yks tosi tärkee juttu mua ajatellen...
- Mun ei enää tarvii pelätä käärmeitä poluilla!!!
Ne saa kulkee kaikes rauhas kävelysiltojen alla :)

On tässä viärähtäny jokunen vuasi näitten kans. Paatilla ollaan kuskattu puutavaraa moneen kertaan ja vaikka missä kelissä. On kokemusta niistä hommista :)

Ei meillä silti aina oo vaan rakennettu. Oltiin me jo toisenki kerran retkellä tän alkukesän aikana. Lähettiin porukalla kattoon, onko paikallinen rantaravintola auki, ja olihan se.

RAVINTOLA RANTAHUONE

KUNNAN VIARASVENESATAMA

 Satamasta löytyy vessat, suikumahdollisuus, infopiste ja vesipiste.

Rannoilla on kateltavaa noissa monissa rantahuaneissa.

Kotimatkalla katottiin viä, että kaikki reimarit ja linjataulutki oli paikoillaan. Matkalaisen on helppo tulla.

t: anne