sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Myrskyn jälkeen...

Olihan myrsky!

Poikani 30-vuotispäivän iltana oli kunnon myrsky. Oltiin mökillä ja jo valmiiksi oli merivesi +60 cm yli normaalin, eli vettä oli. Tuuli oli etelän kantilla 12/15 m/s. Säätiedotus lupas vaarallisen korkealle nousevaa vedenpintaa ja voimakkaita myrskytuulia. Sitä sit seurattiin niin luonnossa kuin netissä.

Tuuli tuiversi nurkissa ja meri löi vaahtopäissään kivikoilla. Aallot oli jo aikasemmin tuonu rimpisuttua rantaan ja toivoin vaan, ettei enempää tulis...



Normaalilla vedellä tuosta kiviaidanteen päästä pääsee kuivin jaloin sivuttaan, nyt ei ollu tietoakaan.

Vesi alko nouseen huimaa vauhtia. Isäntä kävi alvariinsa tarkistamassa, miten aallot hakkaa laitureihin. Vesi alko nostaan ison laiturin etuosaa jo ja piti lisätä painoja. 500 litraa vettä saaveissa piti hiukan laituria paikallaan. Laiturin maapää on pultattu kallioon, mutta kun aalot aiheuttaa nostoa, ei siinä puut ja pultit hirveesti ole estämässä.

Klo 23.00 vesi oli korkeimmillaan, eli +122 cm yli normaalin. Tuuli oli kääntynyt luoteelle ja se osui suoraan meidän rantaan täysillä. Tahkoluoto näytti tuulen nopeudeksi 25/29 m/s ja sitä tuntu olevan.

Kun ennuste alko näyttään laskua vedenpinnalle, uskallettiin mekin jo huokasta ja mennä maate. Pimeessä ja myrskyssä ei olis ollu mitään mahdollisuutta alkaa tekeen pelastushommia, jos jotain olis sattunu.

Aamu valkeni ja paljasti yöllisen myrskyn jäljet:




Suttua oli ranta täynnä, uimalaiturille johtavan sillan pää oli revenny ja hinautunu leveytensä verran sivuun (epäselvä keskikuva) ja isolla laiturilla oli rimpiä kasapäin. Toi iso laituri on normaalivedellä 120 cm veden pinnasta ja yollä se oli pinnan kanssa tasan, ja aallot päälle.

Annettiin kahteen päätyyn ensiapua uimasillalle ja samalla nähtiin miten on silta hajonnu, ei onneks pahasti. Kun saadaan lisäkäsiä, niin saadaan pikku fiksauksella kuntoon.

Eniten riipii toi roska rannoilla. Rimmet kun ei edes maadu kunnolla ja polttaan niitä ei voi alkaa, kun naapurit sais savumyrkytyksen.



Rimpikasoista näkee, mihin asti on aallot lyöny ja tossa tynnyrin takana on pari joulukuustaki uinu meidän rantaa. Puissa köydellä kiinni oleva uimalaituri on syksyllä siihen nostettu ja köytetty.

Meillä ei siis isompia haavereita käyny, mutta tiedän...

- Näillä kulmilla on paljon mökkejä ilman laituria tai ainakin hajonneita sellasia.

t: anne