sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Myrskyn jälkeen...

Olihan myrsky!

Poikani 30-vuotispäivän iltana oli kunnon myrsky. Oltiin mökillä ja jo valmiiksi oli merivesi +60 cm yli normaalin, eli vettä oli. Tuuli oli etelän kantilla 12/15 m/s. Säätiedotus lupas vaarallisen korkealle nousevaa vedenpintaa ja voimakkaita myrskytuulia. Sitä sit seurattiin niin luonnossa kuin netissä.

Tuuli tuiversi nurkissa ja meri löi vaahtopäissään kivikoilla. Aallot oli jo aikasemmin tuonu rimpisuttua rantaan ja toivoin vaan, ettei enempää tulis...



Normaalilla vedellä tuosta kiviaidanteen päästä pääsee kuivin jaloin sivuttaan, nyt ei ollu tietoakaan.

Vesi alko nouseen huimaa vauhtia. Isäntä kävi alvariinsa tarkistamassa, miten aallot hakkaa laitureihin. Vesi alko nostaan ison laiturin etuosaa jo ja piti lisätä painoja. 500 litraa vettä saaveissa piti hiukan laituria paikallaan. Laiturin maapää on pultattu kallioon, mutta kun aalot aiheuttaa nostoa, ei siinä puut ja pultit hirveesti ole estämässä.

Klo 23.00 vesi oli korkeimmillaan, eli +122 cm yli normaalin. Tuuli oli kääntynyt luoteelle ja se osui suoraan meidän rantaan täysillä. Tahkoluoto näytti tuulen nopeudeksi 25/29 m/s ja sitä tuntu olevan.

Kun ennuste alko näyttään laskua vedenpinnalle, uskallettiin mekin jo huokasta ja mennä maate. Pimeessä ja myrskyssä ei olis ollu mitään mahdollisuutta alkaa tekeen pelastushommia, jos jotain olis sattunu.

Aamu valkeni ja paljasti yöllisen myrskyn jäljet:




Suttua oli ranta täynnä, uimalaiturille johtavan sillan pää oli revenny ja hinautunu leveytensä verran sivuun (epäselvä keskikuva) ja isolla laiturilla oli rimpiä kasapäin. Toi iso laituri on normaalivedellä 120 cm veden pinnasta ja yollä se oli pinnan kanssa tasan, ja aallot päälle.

Annettiin kahteen päätyyn ensiapua uimasillalle ja samalla nähtiin miten on silta hajonnu, ei onneks pahasti. Kun saadaan lisäkäsiä, niin saadaan pikku fiksauksella kuntoon.

Eniten riipii toi roska rannoilla. Rimmet kun ei edes maadu kunnolla ja polttaan niitä ei voi alkaa, kun naapurit sais savumyrkytyksen.



Rimpikasoista näkee, mihin asti on aallot lyöny ja tossa tynnyrin takana on pari joulukuustaki uinu meidän rantaa. Puissa köydellä kiinni oleva uimalaituri on syksyllä siihen nostettu ja köytetty.

Meillä ei siis isompia haavereita käyny, mutta tiedän...

- Näillä kulmilla on paljon mökkejä ilman laituria tai ainakin hajonneita sellasia.

t: anne

2 kommenttia:

  1. Tässä yks Kirsti, jo vähän vanhempi ihminen. Oli kiva käydä täällä blogissa. Minua hauskuutti tämä murre täällä. Siinä oli jotain tutun kuuloista. Äitini oli Tampereen suunnalta syntyisin ja isäni satakuntalainen. Syntymäkotini, jossa sisareni asuu, kuuluu nykyään Pirkanmaahan Itse asun mieheni kanssa Keski-Uudellamaalla. Lapset perheineen asuvat näillä suunnilla.
    En ole mieluusti lukenut murrevoittoisesti kirjoitettuja blogeja, mutta tämä blogi piristi kovasti mieltäni.
    Minulla ei ole omaa blogia. Vierailen mielelläni eri blogeja lukemassa, näissä on kauniita kuvia ja kiinnostavia kirjoituksia eri aloilta.
    Tulen tännekin takaisin, jos tämä ei sillävälin kovasti muutu, etten löydä takasin.

    VastaaPoista
  2. Hei Kirsti ja tervetuloa seuraamaan mun juttujani.

    Ehkä toi murre on sulle tutunomainen siitä syystä, että mun isä on myös satakuntalaista syntyperää ja äiti, niinku mäki ollaan Tampereelta. Olen kyllä asunu satakunnassa jo kohta 40 vuotta.
    Olen kirjottanu tätä blogia vuodesta 2011 asti, nyt jo harvemmin. Käy ihmees kattomas noita vanhempiaki juttuja jos haluut.
    Kiva, että löysit tänne :)

    VastaaPoista