Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kirja. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Mitä kesällä syötäisiin

No, kalaa tiätysti.

Pitkään on puhuttu aiheesta "roskakala" ja miten sitä tulis käyttää enemmän. Meillä toi isäntä on kova kalastaan ja sitä "roskakalaa" tulee aika-ajoin paljonki.
Pääasiassa me nostetaan ahvenet, kuhat, siiat ym. arvokalat ja särjet ja hauet löytää tiänsä lokkien evääks. Joskus ollaan otettu haukeekin, kun vaan on ollu kunnon kokosia. Viime vuanna isäntä jo harjotteli hauen fileointia ruadottomaks ja tehtiinpä muutaman kerran siitä friteerattua haukee. Oli kyllä hyvää, ku laitto mausteita kunnolla :)

Syksyllä bongasin sit sellasen kirjan ku Suomalaista villikalaa. Hommasin sen isännälle joululahjaks:


Siitä on kokeiltu kevään mittaa muutamia ohjeita. Kesän alussa tehtiin kalamakkaraa, mistä tuliki sit meille kesän "hitti" ruoka. Ohjetta ollaan muutaman kerran tuunattu ja viä on uusia tuunauksia miäles.

Pikanen "ohjeistus" tähän:



Kalat hienonnetaan myllyllä tai tehosekottajalla. Lisätään mausteet, keltuaiset ja nesteet.



Sekoitetaan massa tasaseks.



Taikinasta pyöritetään massaa makkaran muotoon talouskelmun avulla.



Päät pitää sulkea hyvin, ettei massa pääse kelmusta pois.


Makkarat keitetään vedessä kypsiksi (vain 6-7 minuuttia).


Paistetaan voissa pinta ruskeeks tai savustetaan savustimessa. Ja ei muuta ku syömään :)

Laitan tähän viä ohjeen, jos jotain kiinnostaa:


Ja kuva on tietty liian kapee, eli toi kalan määrä on 800g.

Eipä tässä muuta ku...
- kalasteleen ja herkutteleen.


t:anne

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Viikonloppuretriittiä

-tai ainaski sinneppäin

Perjantaina taas suunnattiin mökille. Isäntä kävi kokemas verkot ja lähti takas mantereelle, ku oli menos kokousmatkalle. Mä jäin mökille, yksin.

Olin pakannu "tekemättömiä juttuja" mukaan aikani kuluks. 



Kirjastosta lainaamiani kirjoja en oo ehtiny kotona lueskella ja noi langat on ollu kaapis kohta kolme vuatta. 

Nyt olis sit aika tehdä jotain...
- aattelin ku kuulin että saan olla yksin mökillä.

Illan pimetessä ei pimeelle merellä jaksa koko aikaa vahdata, kunnei sinne nää mitään. 

Perjantaina syvennyn kirjoihin. Tein ayurvedatestin ja jos ny osasin oikeen tulkita ni olisin Kapha-tyyppi.
Kaikkee miälenkiintosta tuli tutkittua ja kas kummaa...
- mun tyypille intialaiset mausteet sopis parhaiten.

Olenki ihastunu Intiaan ja sen kulttuuriin, ollaanhan me siä käyty lomailemas viis kertaa ja viä meinaan joskus sinne mennä.

Lankoihin perehdyin lauantai-iltana. Aattelin virkata töppöset. Lämpimät niistä tulee ku on merinovillaa.

Mutta mitäs mä sit päivällä tein...
Kattelin aamupalaa syödessäni tiätysti merelle, josko siä olis joku elävä liikkunu. Lauantai oli kyllä kummallinen päivä, ku ei ollu elukan elukkaa, ei edes pikkulintuja näkyny. Olisko ne pelästyny lumisadetta, mikä ripsi aamupäivällä.

Lunta oli tullu myäs viikolla ja meidän rantaan sitä oli suinaantunu melkolailla. Perjantaina alottamani terassien puhdistus lumesta jatku lauantaina. Sai raitista ilmaa ja liikuntaa ku noita terasseja riitti putsattavaks.





Polku sinne ja polkua tänne.

Isännän veli tuli hakeen mua niitten mökille saunaan ja avantoon, ettei mun tarvinnu alkaa hakkaan avantoo auki.

Vuaroon naapurin avannos sitte :)


Heh heh... oikeen naurattaa itteeki tollanen paljastuskuva, mutta näillä mennään :D

Koko lauantain aurinko halus leikkiä meidän kans ja pysy tiukasti pilven reunan takana. Takas mökille tultua oli viä valosaa ja aattelin kuvat talvitaidetta.









Kaiken maailma talventörröttäjiä.

Viikon aikana maisemat muuttuu kummasti, ku vertaa edellisen postauksen kuvia näihin. Iltasella maailma muuttu punertavaks, ei siniseks niinku luulis.



Taivas oli ku tulessa.

Tänään sit oliki pilvetöntä. Pakkasta liki 15 astetta. Siivosin kämpän ja lähdin pulkkani kans käppäileen isännän veljen mökin suuntaan. Mulla ku ei ollu autoo millä kotiin pääsis, ku isäntä sillon perjantaina lähti. He lupas mut heittää kotiin.
Pualesvälis matkaa mua tultiin mönkijällä vastaan ja loppumatka heidän mökille meniki nopsaan. Meillä on sellaset pari kilomertiä välimatkaa toistemme mökeille. 
Aurinko valasi aamupäivällä maailman kauniisti ja otin viä muutaman kuvan...



Aurinko paisto niin nätisti koivujen kylkiinki, ne ihan hohti valkosuuttaan.

Heleetä helmikuuta kaikille ja nauttikaa ulkoilusta, niin mäki koitan...
- ainaski viikonloppuisin.

t: anne

tiistai 25. tammikuuta 2011

Tästä se alkaa...

Täällä sitä ollaan ja odotellaan talven taittumista. Aurinko paistaa ja paljastaa kaiken pölyn sisätiloissa, mutta eipä se ole uutta... jokavuotinen tilanne...
Taitaa alkaa oleen kevättä rinnassa, kun tulee uusia ajatuksia tekemisistä mieleen. 
- Jos olis aikaa, vois alottaa jonkin liikunnallisen harrastuksen...
- Uusi helppo laihdutuskuurikin olis kohdallaan...
- Vois jatkaa kutomista ( ensimmäiset villasukat sain vihdoin ja viimein valmiiks asti ja toisia on alotettu)
- Joku mielenkiintoinen kirja saattais olla paikallaan ( vaikka tässä on yks kirja pahasti kesken)
- Sisustuslehdetkin kinnostaa
Mutta... jos kuitenkin aloittais siitä, että saattais keskeneräiset päätökseen.


Tosiaan.. villasukat... Kudoin ihanan pinkit ja kerästä jäi niin paljon jäljelle, että ajattelin tehdä toiset. Niistä kyllä tulee kaksväriset, koska sitä lankaa en saa enempää, tai saisin, mutta en viitti hakea. Varret ja kantapään saan varmaan pinkistä ja jatkan sit muulla värillä mitä ompelukopasta löytyy.
Keskeneräinen kirja... Olen harrastanut noita kotimaisia kirjailijoita kuten Tuija Lehtinen, jonka kirjoja luin yhtenä kesänä peräti 14 kappaletta. Viimeisimmän luin vuoden vaihteessa ( kolme miestä netissä). Sen jälkeen aloitin Fred Vargasin " Pystyyn kuolleet" dekkarin. No, dekkarit ei ihan ole mun aluettani vaikka Reijo Mäkeä olen lukenu jonkin verran. Kuitenkin, "pystyyn kuollet" on pahasti kesken!


Siinäpä se.