Sitä pitää monia juttuja ittestään selvinä ku luantoo miättii. Sillon ku sataa, sillon sataa ja ku paistaa, ni paistaa. Luantoelukat asuu mettissä ja lemmikit kodeissa. Meillä täälä suamenmaas ei yleisesti ottaen tarvi pelätä noita elukoita, jollei ny ota lukuun mun käärmeen pelkoo. Se on sen verran kauheeta, että jos kärmeeseen törmään, melkein kualen pelosta.
Mutta en mä ny kärmeistä aio enempää kirjottaa.
Perjantaina ku päästii saaree, oli järkytys melkomoine...
- joku mettänelävä oli sit käyny pemottamas meidän kukkaspenkit ja vähä muutaki.
Oli kaivanu ihan pihassa kukkasentaimia ylös ja kuaputtanu oikeen kunnolla. Ei kyllä oo ollu se pupujussi, joka keväällä söi mun ritarinkannuksen alut ja maksaruahot. Joku isompi epeli oli ollu asialla. Ihmettelen vaan, että mitä seki oikeen haki mun penkeistäni. No voi olla, että siä oli sulamatonta kanankakkaa mikä houkutteli...
Maahumalaa on pemotettu onneks vaan reunoilta.
Verikurjenpolvet oliki sit jo kuaputettu oikeen kunnolla. Kyllä riipii...
Samoin sammalleimut. Pukkusiä mättäitä on jääny jäljelle ja nekin pualiks irti.
Joka penkin reunas on asuttu ja muuallaki.
Piäni katavas puskaki oli repastu ylös.
En tiä mitä herkullista on vanhan kannon ympärilläki ollu. Seki on pitäny kuaputtaa.
Ruusut oli saanu jäädä rauhaan, mutta siitäki on ohi menty, ku löysin tassun jäljen. Supi tai mäyrä se on varmaanki ollu.
Se maankaivuusta.
Sit mua on kaivertanu toi Irma hurrikaani.
Serkku asuu perheensä kans Floridan Naplesis ja se viätävän Irma on ny suuntaamas sinne. Ollaan seurattu uutisointia sieltä korva ja silmä tarkkana, toivottu parasta ja pelätty pahinta.
 |
| KUVA LAINATTU NETISTÄ |
- syksyt on noilla leveysasteilla usien myrskysiä, mutta miks nyt pitää tällänen hirmumyrsku liikkua.
Ei piänen ihmisen miäli jaksa ymmärtää.
Piänen kevennyksen ny viä laitan, ettei tulis niin mesentava postaus.
Syksyn tultua olen taas ollu hepostelemassa:
Tässä me ollaan, Fairy ja mä :)
Tuulettomampaa viikkoo toivotellen
t: anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti