Varoitus!
Seassa saattaa olla kuvia, jotka voivat aiheuttaa järkytystä aremmille henkilöille.
Voitteko kuvitella?
- viikko takas ku mentiin mökille, mä pakkasin kassini niinku ennenki. Vaihtovaatteita, jotain luettavaa ja tiätysti kamera.
Joo, oltiin sit menos jäälle ja otin sen kamerani mukaan, ku ei koskaan tiä, mitä vastaan tulee. Pihas oli silmää hivelevä kuvauskohde ja eiku kuvaamaan. Ihmettelin, mikä kameraa vaivaa, ku ei ala toimiin, ei sit millään:
Juu just tää kamera. Ei vaan toiminu. Manasin jo ääneeni, että nykkö jo tää on hajonnu, eikä oo viä ku kolmisen vuatta vanha. Noo, onhan sillä ny kuvattu, mutta Silti!
Sit mä hokasin!!!
Mä olin unohtanu laittaa siihen akun paikalleen! Arvakkaa ottiko päähän...
- no otti.
En vaan muistanu, ja syy moiseen on se, että koko tänä aikana ku toi kamera on mulla ollu, olen ladannu akkua vasta 3-4 kertaa. Miten sitä vois muistaa, ettei akku oo paikallaan. Eli viime postauksen kuvat on otettu pääosin isännän tabletilla tai luurilla.
Mutta mennään asiaan, eli sinne sumuun.
Perjantaina sato vettä ku mentiin mökille, 4 astetta lämmintä ja kovin keväistä, tai saatto olla syksyistäki. Miten senki ny ottaa.
Eipä mitään, mökillä oli lämmin ja päästiin alottaan viikonloppu. Hetikohta ku oltiin saatu takkaan ja saunanpesään valkeet, mentiin kokeen verkot. Kolme madetta tuli ja yhdes oli komiat mätipussit. Madesoppa oli taattu, onneks ostettiin pottuja kaupasta.
Mä nyljin ja putsasin mateet ja tein mädin. Herkkua tiados ehtoosti.
Mitäs muuta ku lämpöseen saunaan ja välillä vilvotteleen avantoon. Isäntä sen avannonki aukas.
Sadekki oli jo loppunu.
Meriveden korkeus oli viikon aikana heittelehtiny ja rannat oli vetisiä, meilläki laiturin edes oli vettä nilkkoihin asti.
Lauantai aamu valkeni pualipilvisenä ja sit jo aurinkoki koitti pilkistää, vaikka parinkymmenen kilsan pääs oli satanu räntää ihan taivaan täydeltä. Mentiin jäälle käveleen ja aattelin ottaa joitain kuvia. No, ku päästiin rannoilta, alko sumua nousta mailtapäin. Ei silti, noi sumuset maisemat oli joteski omalla laillaan kauniita:
Me saatiin verkoista myäs muutama särki ja haukiki siältä nousi ylös. Ne me jätettiin jäälle merikotkaa varten. Se siä kävi meitä vahtimas muutamaan kertaan.
Aika kaukana se kökötti ja siinä sit kävi niin, että sapuska meinas mennä lokkien suuhun. Lokit ne oli repiny haukee jonkin verran, mutta kala oli niille liika iso, joten loppy jäi kotkan ruuaks.
Niistä meidän herkuistaki otin parit kuvat, meinaan mätileipää syätiin.
Sit oli viä parempaaki mätiä tarjolla, sillä isännän veli sai simpun. Joo, simppu tuli verkosta ja mä tiätysti käskin laittaa mädin korjuun. Ne poikkes meitä kattomas ja toivat mulle sen simpun. Siitä en mätihimoissani huamannu kuvaa ottaa, mutta mädistä kyllä ja se mätihän oli vihreetä.
Elämäni ekat simpun mädit.
Arvio:
Voimakkaampaa ku mateella ja isorakeisempaa. Sualaa ei tarvii laittaa ihan niin paljoo ku mateelle ja nyt vois kokit antaa vinkkii, miten tosta mädistä Ei tulis tollasta vaahtoovaa.
Simppuja ei oo näiltä vesiltä saanu vuasikymmeniin tiättävästi. Nyt ku eka tuli, ni voitas olla ylpeitä, sillä simppu elää puhtaissa vesissä. Tarkottaa sitä, että näillä leveysasteilla selkämerta vesi on alkanu puhdistuun.
Leipä vois olla mädin kans jotain muutaki, mut mä en saa syädä hiivaa, ni valikoimana ei oo kovin montaa.
En tiä mitä maratoonipostausta taas koitan, mutta laitan ny viä muutaman kuvan.
Sumuisissa tunnelmissa.
t: anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti