- vai onko sit kuiteskaan?
No ehkä jollain tasolla.
Mä ajan kaamosmasennuksen huitsin nevadaan positiivisella asenteella:
- lasken päiviä talvipäivän seisaukseen.
Sehän on siinä joulun aikoihin. Pimeimpänä aikana poltan kynttilöitä. Sit jo vuoden vaihtumisen aikaan lopetan niiden polttamisen ja alan tutkiin, millon alkaa se päivä tosiaan piteneen.
Sitä ootellessa...
Mutta on mulla muitaki juttuja, miten selviin tästä pimeestä syksystä. Käydään mökillä niin pitkään ku paatilla päästään ja muut "harrastukset" salliin. Mökillä toivotaan aurinkoisia päivä...
- aina niitä ei tiätysti oo, mutta on siä sit muuta kateltavaa, niinku esimerkiks:
Kyllä näitä eläimiä katellessa syksyä kestää jotenki paremmin.
Saadaan me silti niistä aurinkoisista päivistä nauttia täälä länsirannikolla vähä enempi ku muualla maassa. Onhan täälä sanonta: Sata aurinkoista päivää enemmän.
Siitä todisteena pari kuvaa pualentoista viikon takaa, eli juur oli marraskuu alkanu:
Meidän nuariso suunnitteli jälleen Halloweenit ja meillä sitä viätetään yleensä sit ku kaikille sopii...
- oli se sit oikee päivä tai ei.
No, yks tytär ei päässy paikalle, mutta kuvia lähetettiin aikaansaannoksista.
Kämpän somistelu oli taas miälenkiintonen:
Koitetaan selvitä tästä pimeestä kuukaudesta ja otetaan joulukuu ilolla vastaan. tammikuussa ne päivät taas pitenee :)
t:anne
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti