Veneilykausi, joko se ny loppu?

Niin tässä vaan kävi. 
- nostettiin paatti eilen ylös.

Ei siinä, etteikö kelejä olis viä ollu, mutta meillä on parina seuraavana viikonloppuna muita menoja, ettei päästäs mökille ja sit alkaaki noi joulukiiruut ja sunnuntain aukiolot.
Haikein miälin käytiin siis tyhjäämäs vedet saunalta ja säätämäs patterit talviasentoon.

Tänä vuanna käytiin paatilla saares ennätysmäärä. 102 päiväkäyntiä veneellä!
- ja töissäki ollaan oltu, molemmin ;)

Siinä se ny on... takapihalla ja odottaa talvihualtoo.
- Nyt se on jo tehty, ku tätä kirjotan.

Koiraki oli liävästi masentuneen näkönen, tais aavistaa, ettei mökille ny mennä hetkiis.

No, jotain harrastetta tässä pitäis alottaa viikonloppujen ratoks ja ehkä jotain sen suuntasta tässä on miätittyki.

Kävin nimittäin verestämäs nuaruusmuistoja.
- kävin kattomas hevosta!

Joo, ihan tosi.

Pojan tyttöystävällä on heppa ja sitä kävin kattomas. 
Heppa on sellanen kotiheppa, jos niin voi sanoo. Nimi on Joonas ja se on pelastettu kaltoin kohdellusta kodista.

Olin kuullut paljon puheita ja lukenukki Joonaksesta mm. Täältä , eli jotain hepasta tiesin ja sillä mielellä sitä kattoon lähdinki. Taskut täynnä porkkanoita ja varovaista tutustumista. Kun käännyttiin tieltä talon pihaan huomasin huvittunenna liikennemerkin "muuvaara" ja Varo hevosta.
Tällä kertaa heppa oli kyllä laitumella, josta me se sit haettiin pihaan. 

Hyvinhän se ensi tapaaminen meni, porkkanat kelpas jokasta palaa myäten. Sain jo hiukan rapsutella ja silitelläkki. 

Kuva lainattu tekstissä linkitetystä lehtijutusta.

Ite en malttanu ottaa kuvia ja säikäyttää Joonasta heti salmavaloilla, mutta poika otti kuvia kännykällä ku viätiin heppaa talliin yäks.

Ei saatu millään osumaa kunnon kuvasta, mutta saa näistä ny jotain tolkkua...

Kyllä meistä viä kaverit tulee ;)

Terkuin mie!