Lenkkipolulla

Mä en ole mikään himolenkkeilijä koskaan ollu, mutta mun esikoiseni on senki edestä. Tytär löytää jos jonkilaisia reittejä liikkua. Meillä on täälä kotikunnas tosi mahtavat liikuntamaastot ja kunnan pualesta niitä pidetään kunnossa ja kehitetään jatkuvasti. Onhan meillä tää tunnettu lohijoki, josta olen kirjottanu aiemminki Täällä. 
Lohijokee reunustaa ajoittain kulkukelposia polkuja ja reittejä ja noita riippusiltojaki on tehty muutama kunnan pualesta. Yhdestä olen kuvia laittanu Tänne.

Mutta joo... Mä jäin koukkuun yhteen reittiin.
- Lähdin sitte tosiaan tyttäreni kans kiertään lenkin, minä hän oli jälleen löytäny. Matka on tasan 5km tästä meidän ovelta. Ensin mennään pari kilsaa tietä pitkin (osittain asfalttia ja soratiätä), sit tulee se mahtava mettäreisu, voisin jopa kutsua sitä meditaatiopätkäks. sen pituus on noin 1km. sitte tulee viä lopuks soratiätä/asfalttia pari kilsaa.

Eipä muuta ku kuvia tuleen:

Ei yhtään pelottanu... kestääkö silta...

Ei paljoo uskaltanu horjahtaa polulta...

Haastettaki löytyy...

Ja saniaisia...

Välillä vois pulahtaa uimaanki, jos tahtos... Miäli kyllä teki :)

Ja hauskoja paikan nimiä...

Olihan siä kukkaloistooki... tai ainaski tuaksuja.

Terkuin mie!