... vai jotain muuta?!?
Jotain muuta se ny kuiteski olis.
Oon joskus aiemmin maininu, että meillä on mökillä viä toi takka uusimatta. Vanha takka alko oleen sen verran huanos hapes, ettei enää uskaltanu lämmittää. Rupateltiin muutaman rakennusalan ammattilaisen kans asiasta ja siitä seuras käynti Uunisepillä.
Tilattiin takka ja siitä se sekamelska alko:
Ensin piti sit tiätysti raivata takan ympäristöö, että pääsee purkaan vanhaa.
Isäntä otti iltapäivän vapaata töiltään ja läks pojan kans purkuhommiin:
Tiili kerrallaan takkaa purettiin ja lopuiks se oli pois...
- tiililäjänä mökin takana. Melko urakka oli, ku piippuki piti purkaa. Se ku oli tehty vanhan takan päälle.
Takan pohja ei ollu ihan vaateris, ni isäntä veti siihen tasotteen.
Takan tausta oli sen verran tummunu, että päätettiin maalata se valkoseks.
Siinä oli sit paikka valmiina.
Takka tuli paattirantaan sovittuna päivänä. Suurin urakka oliki kiikuttaa takan osat saareen. 1100 kg viätiin kahdella reisulla meidän paatilla ja yhdellä reisulla isännän veljen paatilla.
Ensin paattiin, sitte laiturille ja siitä mökille ja mökki ku on vähä korkeella, ni oli siinä kantamista näillä helteillä. Osat ei ollu ihan niin keveitä, mitä myyjä meinas, mutta...
-osaset saatiin sisälle.
Sitte tuli asentaja, isäntä toimi hanslankarina:
Nii juu...
- piippuki oli sit tehtävä ku vanha oli purettu:
Jälkisiivoukset jäi meille ja nyt alkaa näyttään hyvältä:
Piäntä hianosäätöö viä olis, ku vanha piippu oli reilusti isompi ku tää uus. Kattoon pitää laittaa lisää paneelia, jotta peitelevy saadaan riittään ja toi sivusta ja edusta kaakeloidaan viä. Viikko pitää antaa kuivua ja sit aletaan pikkuhiljaa lämmittään. Ensin parina päivänä kilo kuivia puita ja sit lisätään kahteen ja kolmeen kiloon ja silleen.
Ehkä sit syksyllä saa jo lämmittää kunnolla :)
Mökillä ollaan melkein asuttu ja kuljettu siältäkäsin töihin. Kelit on ollu aivan mahtavat!!!
Nautitaan näistä loppukesän ilmoista ja upeista auringonlaskuista.
t:anne
sunnuntai 29. heinäkuuta 2018
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
Ystäväpariskunnan koti
Pääsin taas kyläileen kameran kanssa ystäväpariskunnan jokirantakotiin...
- tästä kodista kirjottelin ja kuvia näytin tossa vuadenvaihteen aikoihin.
Jos et ole huamannu, ni voit käydä kurkkimas Täälä.
Nyt kesä on astunu kuvioihin ja ulkonaki on saatu terassit sun muut valmiiks.
Koti on jyrkässä rinnetontissa joen rannassa. Portaita riittää alas asti :)
Mutta, mennääs kattoon paikkaa tarkemmin:
Haastetta on tehdä terassia tälle tontille, vai mitä...
No, onneks on ammattimiähiä, jokka osaa ja hallittee tälläset hommat.
Eli terassille:
Joenpualeiselle seinustalle on tehty terassia...
ja portaita asuinkerrokseen.
Yläterassille pääsee uuden osan ruokailutilasta.
Aurinko paistaa koko päivän terassille ja joki liplattelee alhaalla.
Yläterassilta näkymää. Aurinko laskee tonne joen yläjuaksun suuntaan.
Terassille on tehty kunnon kesäkeittiö. On grillauspaikat ja tiskauspaikat, juakseva vesi ja riittävästi pistorasioita...
Ei tarvii mennä edes kaffeita keitteleen sisälle. Saa kokata ja touhuta ja samalla seurustella viaraitten kanssa.
Tosta porrassyvennyksestähän pääsee saunaan. Siitä on sisäkuvia Täällä
Upee ilma olla ulkona, mutta mennään käymään sisällä, sielä on luannollisesti otettu kesä vastaan sisustuksessa.
Keltanen aurinko on tullu eteisen lattialle ja keltasta on saanu tuolin istuintyynytki ja käytävämatto muuta värimaailmaa mukaellen.
Ruakailuhuane on saanu uuden lampun, sopii ku nenä päähän...
Piänillä jutuilla saa sisustuksen muuttaan muatoonsa eri vuaden aikoina. Tää on raikas ja kodikas!
Ulkona oli viä monenlaisia katseen vangitsijoita...
Kateltavaa oli paljon, paljon kaunista ja kiinnostavaa siälä ja täälä. Kuvat ei anna oikeuttaa, ku oli niin kirkas aurinkoinen päivä, mutta voitte ehkä kuvitella loput...
t: anne
- tästä kodista kirjottelin ja kuvia näytin tossa vuadenvaihteen aikoihin.
Jos et ole huamannu, ni voit käydä kurkkimas Täälä.
Nyt kesä on astunu kuvioihin ja ulkonaki on saatu terassit sun muut valmiiks.
Koti on jyrkässä rinnetontissa joen rannassa. Portaita riittää alas asti :)
Mutta, mennääs kattoon paikkaa tarkemmin:
| PIHAAN TULTAESSA EI VOI TIÄTÄÄ, MILLANEN TONTTI ON |
| RANTASAUNALTA NÄKEE JO KORKEUSERON |
| JA NÄITÄ PORTAITA TOSIAAN RIITTÄÄ |
No, onneks on ammattimiähiä, jokka osaa ja hallittee tälläset hommat.
Eli terassille:
Joenpualeiselle seinustalle on tehty terassia...
ja portaita asuinkerrokseen.
Yläterassille pääsee uuden osan ruokailutilasta.
Aurinko paistaa koko päivän terassille ja joki liplattelee alhaalla.
Yläterassilta näkymää. Aurinko laskee tonne joen yläjuaksun suuntaan.
Terassille on tehty kunnon kesäkeittiö. On grillauspaikat ja tiskauspaikat, juakseva vesi ja riittävästi pistorasioita...
Ei tarvii mennä edes kaffeita keitteleen sisälle. Saa kokata ja touhuta ja samalla seurustella viaraitten kanssa.
Tosta porrassyvennyksestähän pääsee saunaan. Siitä on sisäkuvia Täällä
Upee ilma olla ulkona, mutta mennään käymään sisällä, sielä on luannollisesti otettu kesä vastaan sisustuksessa.
Keltanen aurinko on tullu eteisen lattialle ja keltasta on saanu tuolin istuintyynytki ja käytävämatto muuta värimaailmaa mukaellen.
Ruakailuhuane on saanu uuden lampun, sopii ku nenä päähän...
Piänillä jutuilla saa sisustuksen muuttaan muatoonsa eri vuaden aikoina. Tää on raikas ja kodikas!
Ulkona oli viä monenlaisia katseen vangitsijoita...
Kateltavaa oli paljon, paljon kaunista ja kiinnostavaa siälä ja täälä. Kuvat ei anna oikeuttaa, ku oli niin kirkas aurinkoinen päivä, mutta voitte ehkä kuvitella loput...
t: anne
sunnuntai 17. kesäkuuta 2018
Mikään ei ole ikuista
En tiä, miten toi otsikko ny sopii tähän postaukseen, mutta...
- joku voi sen "punasen langan" löytää.
Meillä isännän haaveena oli jokunen vuasi takas, että mokin kävelyreitit pitäis saada helpommin kuljettaviks. Tontti ku on tosi louhikkoinen rannasta asti ja jyrkkyyttä piisaa. Rantasaunan katto on matalammalla ku mökin lattia ja tontti nousee viä mökin takaa korkeemmalle ku mökin katto.
Siinäpä haastetta kerrakseen.
Jos mennään ihan alkulähteille. Mökkiä ei oltu käytetty ennen myyntiä suunnilleen ku kerran vuodes viimesten viiden vuaden aikana. Ku me se sit ostettiin, oli sinne ehdottomasti ensin tehtävä uudet portaat, niin mökkiin ku saunalle.
Mökillä ei myöskään ollu minkäänlaista laituria sillon ku se hommattiin. Se ny oli tiätysti myäs tehtävä. Niistä alettiin.
No näillä resursseilla pystyttiin oleileen jokunen vuasi. Sitte ku tota mökkeilyä vaan lisättiin ja lisättiin ja kaikkee kuskattiin vähä edestakas. alko noi kulkureitit käymään raskaiks niissä kivikoissa.
Jotain oli tehtävä...
- ja isäntä kulki rantakivillä ja suunnitteli.
Laiturilta pitäis päästä turvallisemmin mökille kantamusten kans, ku ainoo kulkureitti oli silee kallio joka oli sateella luikas ja samalla huamattiin, että "aurikoterassi" alko oleen tiänsä päässä. Ei muuta ku vanha purkuun ja uutta tilalle ja portaat kylkeen.
Johan alko kulku helpottuun.
Sit josain vaihees rakennettiin kesäkööki mökin ja saunan pualväliin ja siihen tarvittiin portaita ja kulkuväylää kivikkoiseen maastoon.
Näähän helpotti kulkua jo kummasti...
- mutta
Pitihän tosta kesäköökiltä huusiinki päästä komuroimatta kivikos:
Sanotaan, että nälkä kasvaa syädes.
Mitäs sitte seuraavaks?
- kysyy isäntä miälessään.
No, mökin ja saunan portaat on tainnu ny tulla siihen pisteeseen, että niille tarttis tehdä jotain. Ja tehtiin.
Vanhat purettiin ja uutta tilalle.
Noi mökin portaat sit saiki jo vähä jatkoo:
Ei ne suunnitelmat sit viä siihenkä jääny. Suurin haave oli isännällä, että
Sukkasillaan pitää päästä joka paikkaan.
Nyt pääsee!
Hianosäätöö on ny viä edes, niinku kaiteita sinne tänne, mutta ei tarvi kompuroida kivikos ja yks tosi tärkee juttu mua ajatellen...
- Mun ei enää tarvii pelätä käärmeitä poluilla!!!
Ne saa kulkee kaikes rauhas kävelysiltojen alla :)
On tässä viärähtäny jokunen vuasi näitten kans. Paatilla ollaan kuskattu puutavaraa moneen kertaan ja vaikka missä kelissä. On kokemusta niistä hommista :)
Ei meillä silti aina oo vaan rakennettu. Oltiin me jo toisenki kerran retkellä tän alkukesän aikana. Lähettiin porukalla kattoon, onko paikallinen rantaravintola auki, ja olihan se.
Rannoilla on kateltavaa noissa monissa rantahuaneissa.
Kotimatkalla katottiin viä, että kaikki reimarit ja linjataulutki oli paikoillaan. Matkalaisen on helppo tulla.
t: anne
- joku voi sen "punasen langan" löytää.
Meillä isännän haaveena oli jokunen vuasi takas, että mokin kävelyreitit pitäis saada helpommin kuljettaviks. Tontti ku on tosi louhikkoinen rannasta asti ja jyrkkyyttä piisaa. Rantasaunan katto on matalammalla ku mökin lattia ja tontti nousee viä mökin takaa korkeemmalle ku mökin katto.
Siinäpä haastetta kerrakseen.
Jos mennään ihan alkulähteille. Mökkiä ei oltu käytetty ennen myyntiä suunnilleen ku kerran vuodes viimesten viiden vuaden aikana. Ku me se sit ostettiin, oli sinne ehdottomasti ensin tehtävä uudet portaat, niin mökkiin ku saunalle.
Mökillä ei myöskään ollu minkäänlaista laituria sillon ku se hommattiin. Se ny oli tiätysti myäs tehtävä. Niistä alettiin.
No näillä resursseilla pystyttiin oleileen jokunen vuasi. Sitte ku tota mökkeilyä vaan lisättiin ja lisättiin ja kaikkee kuskattiin vähä edestakas. alko noi kulkureitit käymään raskaiks niissä kivikoissa.
Jotain oli tehtävä...
- ja isäntä kulki rantakivillä ja suunnitteli.
Laiturilta pitäis päästä turvallisemmin mökille kantamusten kans, ku ainoo kulkureitti oli silee kallio joka oli sateella luikas ja samalla huamattiin, että "aurikoterassi" alko oleen tiänsä päässä. Ei muuta ku vanha purkuun ja uutta tilalle ja portaat kylkeen.
Johan alko kulku helpottuun.
Sit josain vaihees rakennettiin kesäkööki mökin ja saunan pualväliin ja siihen tarvittiin portaita ja kulkuväylää kivikkoiseen maastoon.
Näähän helpotti kulkua jo kummasti...
- mutta
Pitihän tosta kesäköökiltä huusiinki päästä komuroimatta kivikos:
Sanotaan, että nälkä kasvaa syädes.
Mitäs sitte seuraavaks?
- kysyy isäntä miälessään.
No, mökin ja saunan portaat on tainnu ny tulla siihen pisteeseen, että niille tarttis tehdä jotain. Ja tehtiin.
Vanhat purettiin ja uutta tilalle.
Noi mökin portaat sit saiki jo vähä jatkoo:
Ei ne suunnitelmat sit viä siihenkä jääny. Suurin haave oli isännällä, että
Sukkasillaan pitää päästä joka paikkaan.
Nyt pääsee!
Hianosäätöö on ny viä edes, niinku kaiteita sinne tänne, mutta ei tarvi kompuroida kivikos ja yks tosi tärkee juttu mua ajatellen...
- Mun ei enää tarvii pelätä käärmeitä poluilla!!!
Ne saa kulkee kaikes rauhas kävelysiltojen alla :)
On tässä viärähtäny jokunen vuasi näitten kans. Paatilla ollaan kuskattu puutavaraa moneen kertaan ja vaikka missä kelissä. On kokemusta niistä hommista :)
Ei meillä silti aina oo vaan rakennettu. Oltiin me jo toisenki kerran retkellä tän alkukesän aikana. Lähettiin porukalla kattoon, onko paikallinen rantaravintola auki, ja olihan se.
| RAVINTOLA RANTAHUONE |
| KUNNAN VIARASVENESATAMA |
Satamasta löytyy vessat, suikumahdollisuus, infopiste ja vesipiste.
Rannoilla on kateltavaa noissa monissa rantahuaneissa.
Kotimatkalla katottiin viä, että kaikki reimarit ja linjataulutki oli paikoillaan. Matkalaisen on helppo tulla.
t: anne
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)








