sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Retkellä

Me oltiin taas kerran perinteisellä meriretkellä Ouran saaristossa, tarkemmin Kaddissa. Ilma oli siedettävä ja seura parasta.

Mutta ennenku laitan teille näitä mahtavia kuvia retkeltämme, avaudun vähä.

Operaattorin nettiyhteys.

Meidän mökillä on aina ollu hiukan heikot yhteydet. Mokkuloita ollaan kokeiltu monelta operaattorilta, mutta onneks ne on ollu vaan kokeilus. Kun ei oo kenttää, ni ei oo. Nyttemmin, oikeestaan viime kesänä alko oleen siedettävää yhteyttä kännykällä ja isännän tapletilla oli "voimaa" ku piänes kyläs. Se surffaili sivulta toiselle. Ei silti, kyllä mäki kännykällä pääsin googlettaan ja kattoon merisäätä ja sen sellasta, ku olin mökis ikkunan edes.

Reilu viikko takas, kentät sit katos ku tuhka tuuleen. Ei avannu isännän taplettikaan enää sivuja, latas vaan.
Mun piti soittaa perjantaina pari puheluu siältä. mökis luurin tekstinä oli "ainoastaan hätäpuhelut sallittu". Sitte mulla kiahahti. Oikeen jo viikon oltiin oltu heikoilla kentillä! Hämäläinen hitauteni alko nostaan viimein päätään...
- Onneks!!!

Otin sit puhelun tukeen. Siä oli kyllä avulias herra puhelimes ja kuunteli ja kyseli sijaintiani tarkemmin. Kysyi, että voisinko siirtyä ulos. Sanoin, että enempää en voi ulkona olla, ku jos askeleenki viä otan, putoon mereen. Olin nimittäin laiturin reunalla. Miäs sanoi, että vikakartta ei kyllä näytä meidän kohdalla mitään ongelmaa, mutta lähistöllä kyllä on heikko alue. Mä sit "viisana" totesin, että juu Tiädän... Se vika-alue heidän nettisivuilllaan oli kyllä lähellä, muttei ihan meidän kohdalla. Mutta silti meillä tökkii. Aikamme siinä ihmeteltyämme, herra puhelimen toises pääs sano ottavansa yhteyden tekniikkaan ja tiadustella siältä. Lupasi sit palata asiani tiimoilta tuatapikaa.

Palasihan se, ja tosiaan... Reilu viikko takas on läheisellä mastolla havaittu ongelma ja varaosat on tilattu ja asennetaan heti kun tulevat ja että se saattaa aiheuttaa meillekki häiriötiloja. No nyt sit ootellaan siä mökillä kenttien parantumista. Eikä tässä viä kaikki...
- meillä kotonaki on netti pätkiny reilun viikon ajan. Sanoin siitäki, mutta... ei siäläkään pitäis olla ongelmaa. Mutta kun ON!
Tätäki kirjottaessani netti on pätkässy jo monta kertaa... saankohan valmiiks lainkaan?!?
Huamena otan kyllä yhteyden Taas tukeen ja saavat hakee vikaa täältäki.
Ehkä se "joku vika" löytyy myös täältä.
I hope so!

Mutta mennääs niihin Kaddin retkikuviin:




Syätiin lohisoppaa, Kuuskerin Timon keittämää ja juatiin kaffit. Sit lähdettiin kiärtään Ouraa. Mentiin ohi Ouraluadon vanhan luatsiaseman...


 Seuraavaks tuli eteen mahtava "pöytäkivi"...


... ja ku oltiin sivuuttamas sitä...


Melko hauska... Tarina ei kerro, kuka on ton alunperin tohon raapustanu, mutta vanha se on ja sitä on myähemmin korostettu...

Kiärrettiin ristiin rastiin ja otin muutamasta kalamökistä kuvia, hauskoja pikkuruisia hökkeleitä ja olipa siä jokunen huussiki saaripahases:



Tää ny ei oo mikään mökkipahanen, jonku rakas kesäpaikka. Niin pikkunen ja söpö louhikkoisella saarella.
Palattiin kiarrokselta takas Kaddiin, saunottiin, uitiin ja juatiin lähtökaffit ja auringon paisteessa palattiin kotimökille:



Kiitos kaikille matkalla olleille.

On tää kotimaan luanto vaan niin karua ja kaunista... ainaski näillä leveysasteilla <3

Terkuin mie!

sunnuntai 26. kesäkuuta 2016

Pari päivää lepoo

Juhannus meni ja nyt sit vaan syksyä kohti.

Ei silti, kesää mä viä odotan...
- ainaski kelien pualesta.

Jos ny pari kolme päivää on ollu sellasta 20 asteista päivää, ni ei se kesä ny siinä voinu olla. 

Tänne länsirannikolle luvattiin melko epävakaista kelii Juhannukselle, mutta torstaina jo näytti positiiviselta ja aattona sit viä paremmalta. Me saatiin nauttii auringosta ja tyvenestä kelistä. Juhanuspäivänä oli epävakaista ja muutaman pisaran pilvet heitti. Merisumu on ollu joinaki ehtoina aikas sankkaa ja niin oli myös lauantaina. Se sumu ei sit hälvenny yätä kohden, kolmelta yällä oli viä sumua ja kosteeta. Tää aamu sit valkeniki oikeen lämpösenä ja aurinkoisena. Innostuin nouseen ylös jo ennen kasia. Mereen pulahdin ja mikäs siä oli uides, ku vesi on jo lämmenny 20 asteeseen. Meri oli peilityyni ja auringon säteet pilkisteli puitten lomasta merenpintaan.

Mä nautin!!!

Meillä oli pikkunen koiranpentu kyläilemässä. Tytärpuali on hommannu espanjan vesikoiranpennun. Kira-tyttö on ny 9 viikkonen. Muutamas päiväs se koiruus kehitty jo huimasti. Ekana ehtoona se haparoivin askelin kiipeili meidän tontin korkeuseroissa ja kivien lomassa ja tänään jo mentiin korvat lepattaen kohti uusia kokemuksia. Meidän koiravanhus ei kovasti ollu kaveritulella. Pennun tullessa oli vähä jonki asteista leikinalkua, mutta ku kokoero oli huima, oli vähä hillittävä Ivyä. Sittemmin Ivy alko isotteleen aina ku silmä vältti ja muutenki. Pentu oli innokas je kerjäs suupieliä nuollen huamioo, mutta Ivy näytti vaan hampaitaan. Muuten pärjäiltiin kyllä hyvin.

Kokko saatiin poltettua ja komia se oli katella meidän terassilta.

Pistän muutaman kuvan:







Kira oli elementissään, ku hyppelehti ja poukkoili mustikkavarpujen seas. Välillä kaivo kuanonsa mättäiden sekaan ja taas lähdettiin hyppelehtiin :D

Viimeöisen sumun tekemät maisemoinnit oli hämmästyttävät aamusella. koitin ottaa kuvaa. Hyvin pysty laskeen kaikki hämähäkin seitit mättäiltä, ku kaikkiin oli kestyny kosteutta:


Jaa juu...
- meinasin unohtaa sen kokkokuvan:


Hyvää loppukuuta ja alkavaa heinäkuuta. Nautitaan jokaisesta aurinkoisesta päivästä ja miksei vähä sateisistaki. 

Terkuin mie!

sunnuntai 19. kesäkuuta 2016

Viikko ennen Suvenjuhlaa

Mökkihommien kans ollaan taas touhuttu. 

Viikolla jo viätiin plankkukuarma saareen ja perjantaina sit lautaa. Saatiin rannas laudat paattiin ja muutki tavarat hyvän sään aikaan. Oli luvattu vesisadetta kahden aikaan alkavaks ja koitettiin pitää kiirusta, ettei kastuttas. Koiran vuaro on aina viimesenä (ennen mua) hakeutuu omalle paikalleen. Mä sit käskin sen mennä lastauslaiturilta paattiin. No se pyppäs lautapinon päälle ja käveli sen päähän. sanoin uudelleen, että "paattiin". Se katto mun päälleni hölmöm näkösenä ja meni viä askeleen eteenpäin. Etutassut oli paatin päällä ja takajalaat lautapinon päällä. Siihen se jäi tönöttään. Meinasin vaan, että ol siinä sit, mut älä putoo vauhdis ;)

Laitettiin paatti käyntiin ja sen raukan takajalaat alko tutiseen siihen malliin, että oli se pakko jaakata paatin pohjalle. Ja muutenki turvallisempaan paikkaan...


MÄ OLEN NY PAATIS...
Vesisadetta luvattiin koko viikonvaihteeks, joten ulkohommista ei kauheesti oletettu tulevan edistymistä. Isäntä sai kuiteski tehtyä tukiplankut valmiiks perjantaina. Lauantaina sit aamu alko kunnon sateilla ja ukkonenki koitta muutaman kerran kolistella. Vähiin se kuiteski jäi. Pualiltapäivin alko kelit selkiin. Isäntä pääsi kävelysillan tekoon ja mä pesin ikkunoita vähä joka rakennukses. 


KOLMANNES SIITÄ VALMISTU...
Välillä merellä oli niin sakeeta kelii, ettei oikeen tiänny, että satoko siä kaatamalla vai oliko se sumuu. No sumuu se oli.



Onneks ei tarvinnu lähtee mihinkään, paatilla meinaan.

Yällä alko tuuleen oikeen kunnolla. Tuuli veiki sit sumut ja sateet mennessään. Aamusti tuuli viä, mutta alko kelit jo vähä paraneen.
Mä olin aamupalalla tuvaas ku huamattiin, että joutsenpesue uiskenteli ihan meidän rannas. Otin kameran ja koitin hiippailla hissuksiin terassille koittaan kuvata niitä ja miälestäni onnistuinki:

POIKASET UI PAATIN PERÄNARUN YLI JA AIKUISILLE MEINAS TULLA HÄTÄ...
... POIKASET ERKANI EMOSTAAN...
...EMO PÄÄSI VIIMEIN, VÄHÄ HÄDISSÄÄN PIKKUSTENSA PERÄÄN JA PERSUEEN PIÄNINKI TULI PERÄS. 
KIPIN KAPIN LASTEN LUA, TOIVOTTAVASTI TOI IHMINEN EI HYÄKKÄÄ KIMPPUUN...
VIHDOIN PERHE KOOSSA, KUNHAN TOI ISUKKIKI TUALTA KERKEE, KU EI YMMÄRTÄNY TULLA ESTEEN YLI, VAAN KIÄRSI POIJUN.
Seittemän poikasta oli pesuees. Toivottavasti kaikki saa elää, ettei kotkat, lokit tai minkit tee niistä selvää.

Nyt vaan valmisteleen tulevaa kesän juhlaa...
Juhannusta.

Terkuin mie!

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

Mökkiduunia

Moni ajattelee omasta tai vaikka toisten mökkielämästä tyäleirinä...
- no juu, vois sen niinki ottaa.

Mitäs me touhuttiin kuluvana viikonloppuna?

Mä siivosin viarastupaa ja isäntä rakensi. Nää hommat on ainaski isännälle sopivaa vastapainoo tyätouhuille.
Ei meillä mitään rakennuksia rakenneta, ei, vaan laiturinjatketta. Kuten varmaan ootte huamannu, meillä on niin maan perusteellisen paljo kiviä rannat täynnä. Kulku on vähä hankalaa vesikanistereitten kans ja ei me tästä ainaskaan nuarruta. 
Taitaa isännällä olla ajatus, että joskus me viä päästään sukkasillaan kulkeen joka rakennukselle,
ja tiätysti se on niin ajattelevainen, ettei mun tarvii pelätä kärmeksiä kulkureiteillä. Juu meinaan...
- kaks kärmestä olen jo nähny mökillä!

Rantakärmeksiä ne on ollu, ainaski toinen. Oli keltaset pilkut pään sivuis. Ja oli se toinenki, ku oli niin pitkä ja laiha. Mutta oli mitä oli, kärmeksiä ne on ja mä en niistä tykkää. Mä kiljun aina ku hyeena nähdessäni kärmeen ja koira juaksee heti mua pelastaan. Liian rohkeesti menee nuuhkiin kivenkoloja. Ihme ettei oo viä saanu iskuu kuanoos.

Laitan vähä kuvia meidän puuhailuista:

Porakonetta, vasaraa ja sahaa tarvitaan ja tiätysti vatupassia

Lentokenttä taitaa tulla...

Mittasuhteet on melkomoiset. Isäntä tua yläpihas keskellä. Toi vaakapuu on uuden kävelysillan  tukipuita...
Puutavaraa saa kiikuttaa saareen paattilasteittain. Sitä värkkiä kyllä kuluu.

No mä siivosin tosiaan saunakammaria. Alotin jo viikko takas. Tuuletin ja kluutasin ja pesin klasit. Nyt kyllä ulkoklasi ei pestyltä näyttäny. En tajuu mitä siä oli satanu...
- jotain tahmeita pisaroita oli merenpualeinen klasi täynnä. No kuiteski, kuvia siistimmästä saunakammarista:

Täs katotaan ovesta sisälle

Petivaatesäilytys sänkyjen alla... komijaa

Yäviarailla on oma jääkaappi ja radioon oon hakenu "järviradio"-kanavan. Tulee niin nostalgista musaa, että... Oven "hetulaverhot" on siivouksen takia tua ovenpäällä, jos sitä myttyä ihmettelette. 

Toi kuuraketti jääkaapin päällä on hyttyspyydys, jos ny jokunen siipiveikko tupaan eksys.
Aika retro kämppä muuten. Tätä huanetta aletaan valkaseen sit vasta ku saadaan noi kulkureitit kuntoon. Aitoo 70-lukuu ja mööpeleistä löytyy viä vanhempaaki lukua ;)

Komiaa keliä se piti, vaikkei Pekka Puota ihan lupaillu. Ehtoot oli niin mahtavat, että. Istuttiin auringonlaskussa rannalla. tai sen varran mitä nähdään tähän aikaan vuadesta. Aurinko ku laskee naapurin mäntymettän taa.


Mulla otettiin tikit koivesta torstaina ja hyvin oli haava parantunu. Tuntoo siinä ei oo koko alueella, mutta kait se joskus palautuu. Oli niin mahtava tunne ku lauantaina sit jo uskalsin mennä saunaan ja Uimaan!!!
Kävin kolmeen otteeseen meres ja nautin. Merivesi oli +15. isännän miälestä oli kylmää (ku pääsi jo pulahteleen viikko takas 20.5 asteiseen veteen). Mulle tää lämpötila oli sama ku ennen leikkausta, joten sopevaa oli mulle :)


Näihin tunnelmiin.

Terkuin mie!

tiistai 7. kesäkuuta 2016

Mökkeilyä ja jotain muutaki

Hui kauheeta...
- tää on ollu pois kanavilta vaikka kuin kauan!

Noo, on täs vähä ollu kaikkee. Mistäs oikeen alottas?

Puun kaatoo:



Meillä oli tollanen pikkunen mänty tos kesäköökin kulmalla. Kymmenen senttiä katon kulmasta oli runko ja kallistuma pahasti kesäköökiin päin. 
Saatiin urhee puunkaataja saareen ja sitä siinä mitattiin, tsuumattiin, kateltiin ja suunniteltiin. Viimein kaatosuunnitelma valmistu ja saha käyntiin. Runko oli niin paksu, ettei olis sahan laippa riittäny, sahaaja päätti vähä soukentaa runkoo ja sit vasta kaatohommiin. Mä pelkäsin ihan kalpeena mökin portailla!
Onnellisesti se puu rytisten kaatu just sinne minne piti ja johan tuli valkeus pihaan.




Kaadettiin tontilta toinenki puu, iso kuusi saunan takaa:


Se on toi punatakkisen isännän viäres ja kaatu komiasti päin ylämäkee. Kaadetusta maisemasta en huamannu ottaa kuvaa, ku aloin jännittään tota männyn kaatoo :)

No, nyt on valoo tosiaan tontilla melkolailla ja hyvä näin.

Sit meen seuraavaan aiheeseen. Tää on vähä vakavampi juttu, mutta tästä selvitään.

Mulla on ollu jo jokusen vuaden yks luami tos oikeen jalan sääres. Mä olin sitä poistattamas jo vuasi takas, mutta olisin saanu poistoajan silleen, että meidän Malesian matkaan olis ollu tasan kaks viikkoo poistoajasta ja lääkäri oli sitä miältä, että ei oteta ennen matkaa, ku paikka on vähä vaikee ja tikit tarttis olla kaks viikkoo. Ja jossei se ottas kiinni, ni oli sin verran bakteerialtis reisus, että sovittiin siirtää tuannemmaks. No se "tuannemmaks" tuli täs reilu kuukausi takas...
Mä Olen hidas hämäläinen!
Luami poistettiin ja reilu sentin haava tuli. Viis tikkii ja kaks viikkoo. Olin tikinpoistos ja haava oli parantunu tosi hyvin. Meni pual vikkoo lisää, ku tuli puhelu terveyskeskuksesta:
" tuleks käymään? Lääkärillä olis asiaa sen luamen osalta"
- Voi Saa....! tuumasin ääneen...

No, tottahan menin ja vähä oli takaraivo puuduksis mennes. Oli sen verran ajatukset tukos.
Lääkäri totes, että melanooma siitä löyty. 0,4mm halkasijalta. Laitetaan kirurgian polille kiireellisenä lähete. Mä sit aloin tenttaan. Mitäs sille tehdään? Onko se levinny? Tuleeko sytot ja sädetykset? Kuinka pian sinne pääsee?

Se ei 99% ole levinny. Eikä tarvi niin ollen muuta kuin poistaa arpi ja turva-alue. Ei siis muuta hoitoa. Sinne pääsee varmaan viikon sisällä.

Ei sit mun maailmani siihen kaatunu. 

Menin parin viikon päästä kirralle. Siä ei kohtelu ollu ihan nappi. Hoitaja ja kirurgi oli ihan ok, mutta ku paikalle kutsuttiin plastikkakirurgi antaan konsultointia, sain kuulla lukuni. Se vuadatus, minkä kuulin oli rivien välistä suamennettuna: Tää on ihan sun oma vika, ku et ole käyttäny helmikuun ensi säteistä hangille 50 suojakertoimista aurinkovoidetta!
- ja mitkään vaateet ei estä... aina täytyy käyttää 50 suojakertoimista voidetta!!!
Ja varpaankynsissä on lakkaa!!!
- sitä ei saa olla kun tänne tullaan!
Mä tuumasin vaan, että ei ohjeissa lukenu.

No, aattelin, että jollain oli Paha päivä.

Operaatio tehtiin, ja haavasta tuli aikamoinen. Noin 7 cm pitkä ja syvä. 

Haava on ny paranemaanpäin. Tikit otetaan torstaina pois ja toivotaan, ettei aukee. Se on tosi kiree paikka. Eli ihonsiirtoo ei tehty, vaan kiristettiin säären nahkaa rymppyyn.
Monttu siihen jää, mutta empä mä ole menos mihinkään säärimissikisoihin näillä kymmenillä. 
Hoitona tulee vaan seuranta, ajasta ei sanottu mitään. Kutsu kait tulee sit joskus...

Sit mulla ammuttiin toisesta luamesta koepala. Siitä odotellaan tuloksia.

Tällästä mulla töiden lomas ja vähä mökkeilynki. Mereen en oo päässy operaation takia ja se on vähä kirpassu, mutta kyllä se tästä, kun vaan toi haava paranis kunnolla.



Näihin mökkikuviin päätän tän postaukseni.

Älkää hualiko surra mun pualestani, en mäkään sure. Tää on elämää.

Terkuin mie!

tiistai 19. huhtikuuta 2016

Kokeiluja vol 2

Juu, lupasin jatkoo kokeiluista...
- vai mistä se oli?!?

Meillä siis oli viikko takas paatti aika täynnä kaikkee, ku mentiin saareen. Se mystinen laatikko:


Just toi tossa koiran edes, tai pulpetin viäres, miten vaan.
Siinä on sähkösavustin. Sitä piti sit tiätysti kokeilla heti alkuun. Otin kotoo pakkasesta komian hevosenpaistin. Sulatin sen hitaasti ja laitoin maustuun:


Paisti muhi hyvän aikaa mausteliämes. Sillä aikaa tehtiin savustimelle tarpeelliset puhdistus- ja esilämmitys tehtävät. Sit laitettiin mittari paistiin ja paisti uuniin:


Luukut kiinni, lämmönsäätö ja purut ja eiku savusteleen:


Reilu kolme tuntia ja 107 astetta ja paistomittari alko näyttään 63 astetta. Ei muuta ku luukut auki ja liha ulos:


Seuraavaks folion sisään viä muhiintuun muutamaks hetkeks:


Tossa on muuten tosi hyvä leikkuulauta. Siinä on alla liemiä tai roskia varten vati. Ei roiju liämet pöydälle. Tää on myös Mustang-merkkinen niinku toi savustinki ja näitä saapi ostaa vaikka "meiltä".
Tää ei oo maksettu mainos.

Sit otettiin puukko esiin ja alettiin tutkiin tuotosta:



Kyllä oli hyvää!!!
- just sopivasti savun makua ja toi kypsyysaste oli ihan nappi. Mittarihan sen asian hoiti ;)

Hyvä oli kokeilu ja nyt me osataan käyttää uutta sähkösavustinta (ainaski melkein).

Terkuin mie!