sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Saamattomuutta ilmassa

On tää vaan niin kummallista...
- hommia olis vaikka muille jakaa, mutta ku ei. Ei pysty, ei kykene.

Blogipostauksia ei saa aikaseks senkä vertaa. Onneks ootte pysyny linjoilla siitä hualimatta. Olisko tää jotain syysmasennuksen oireita?
Olen kyllä töis asiakkita "prepannu" aiheesta kertomalla omia ajtuksia estää moinen, mutta onko siitä sit kuiteskaan apua edes itelle.
Mun ohjeeni on se, että kun toi syyspäivän tasaus on se pimeen ajan alku, ni mä alan laskeen leikillisesti montako yätä on siihen ku päivä alkaa taas piteneen. Siinä se syksy sit menee. 
Menee se silti laskemattaki.

Mutta jos ny ottais jonku "piristysruiskeen" tähän väliin ja laittas jotain kuviaki. Tyrnimarjan haku oli tärkeysasteella toisena viikko takas, ku mökille mentiin. Ihan meinas seota siitä marjojen paljoudesta ku rantauduttiin yhteen keltasenaan hehkuvista saarista. 



Ihania C-vitamiinipommeja nypittiin edellisessä postauksessa esittelemälläni vempeleellä. Sää suasi. Aurinko loisti kilpaa marjojen kanssa.

Tärkeysasteen eka homma oli saada ens kesän puut saareen. Niitä hinattiin lautalla. Miähet lähti perämoottoripaatilla hakeen lastia, mutta tehot oli sen verran heikot ison ja painavan lautan vetoon, että meitä naisia pyydettiin apuun... ;)
Me lähdettiin keskimoottoripaatilla apuihin ja tuupattiin lauttaa eteenpäin. Oli se varmaan hauska näky. Siitä ei tiätysti oo kuvaa, ku ite sohrittiin letkassa, mutta lautasta kuvan hokasin ottaa ku saaren rantaan päästiin:


Tässä on jo kuarmaa purettu jonki verran, sillä lautta oli tota ylimmäista sivulautaa pualeen väliin asti vedes tulles. Pikkunen urakka siinä oli saada puut pinotuks saunan taa. Isäntä täytti koppia, isännän veli kanto ja me naiset pinottiin. Hiki siinä tuli yhdelle jos toiselle ja meres siitä hiestä eroon pääsi. Komia olo tuli ku pulahti hikisenä 15 asteiseen veteen.

Kalastustaki ehdittiin harrastaa. Miähet laitto perjantaina silakkaverkot mereen ja saatiinhan sitä kalaa sen verran, että päästiin herkutteleen.




Kyllä paistettu silakka vaan on hyvää!

Sai miähet täs taannoin komian affenenki:



660 g oli isommalla painoo, eikä toi toinenkaan paljoo piänempi ollu.
Kalanperkeistä kiinnostu lokkien lisäks merikotkaki. Sain kuvattua ihan vahingos sen.


Tossa se vetkales on, vasemmanpualeinen. Kaukaa tää on kuvattu, mutta saa tosta ny vähä selvää. Kyllä mä Niin tarttisin kunnon tsuumin kameraani.

Ehtoolla on mukava istua terassilla filttien alla ja ihailla tummuvaa maisemaa:



Valoista näki, ettei me ihan ainoita mökkeilijöitä oltu. Toi vasemmanpualeinen pikkunen valo on kyllä majakasta...
- sattu just vilkahtaan ku kamera laukses.
Hyvä ajotus :)


Lyhty jäi näyttään valoonsa terassille ku me mentiin maate.

T: anne


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syksyn satoja...

... jollei sit tuhansia.
-meinaan tyrnimarjoja.

Koitan täs selittää, että tänä vuanna on sit niin paljo tyrnimarjoja saatavilla ku vaan voi. Puskat notkuu oransseja vitamiineja. Me ku ei harrasteta mehun puristamista, vaan marjat marjoina, ni se on tuattanu aina vähä hankaluuksia, se niiden poimiminen. Puskat on piikikkäitä ja marjat meinaa survoutua ennen ku ne saa puskasta irti.

Bongasin ystäväni fb-sivuilta jutun, jonka hän oli ladannu sinne. Siinä oli kuva kummallisesta vempeleestä ja tekstiä tavatessani tajusin, että kyseessä on tyrnimarjapoimuri.

TYRNIMARJAPOIMURI!
- onko sellasiaki olemas?!?

No, onhan sellasia.

Sain ystävältäni tärkeemmät tiadot kyseisestä vempaimesta ja eiku googlehakuun ja kas...
- siältä niitä löysin ja heti menin ja tilasin sellasen, siis TÄLLÄSEN:


Siinä on sellanen nipistin kärjes, putki ja pullo. Nipistät vaan marjan irti puskasta ja se solahtaa suaraan pulloon. KÄTEVÄÄ etten sanois.


Kuva on vähä heikohko, ku ihan itekseni koitin poimia marjoja ja toisella kädellä yritin kuvata, mutta ei hätää...
- löysin vempeleelle oikeen YouTube-filmin. Sen voitte kattoo Täältä


Meidän omissa puskissa on vasta ekan kerran marjoja, mutta kyllä niistäki jo jonkiverran sain kasaan:


Viikon päästä meinaan mennä sit oikeen apajille, jollei joku kerkee mua ennen...

Käytiin me siäneski tänä viikonloppuna. Tatteja ei löytyny, ei lampaankääpää eikä kanttarellejakaan ku pari, mutta...


suppiksia oli, ja ISOJA!

Melko varhain ne nyt tuli, ku yleensä niitä poimitaan vasta lokakuulla.

Ny mulla humisee hyätykasvikuivuri tos köökin apupöydällä varmaan koko viikon :)

Niin, marjat mä tiätysti pakastan... Heh!

On mulla sit viä yks juttu.
Menin sit ja kokeilin alkukesästä kasvattaa pottuja rimpikasas. Nyt siä näyttää tältä:


Saa nauraa!!!

Mä laitoin ainaski parikymmentä pottua tohon ja...
- no, onhan tos ny jotain. Kaks vartta!
En oo viä uskaltanu kattoo, onko siä mukuloita ollenkaan, mutta mulla on ajatus, että vaatimattomat varret, ni Paaaljoon pottuja :)

Ei mulla muuta.

Hyvää alkanutta syksyä ja syyskuuta!

T: anne

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Rauli-myrskyssä

Jokos on loppunu Suamen kamaralla eilinen myrskyily?

Meillä länsirannikolla alko hellittään eilen ehtoosti... Onneks just sopivaan aikaan, että saatiin nauttia venetsialaisista/ mökkikauden päättäjäisistä/ kesäkauden päättäjäisistä.
- Kuka sit mitäkin viätti.

Me taidettiin juhlia Yrittäjämarkkinoiden onnistunutta juhlaa, sillä mikään noista edellämainituista ei oikeen osu meidän kohdalle...
- siis merkitykseltään. 
Mehän ei lopeteta mökkeilyä viä muutamaan kuukauteen, tai eihän me lopeteta lainkaan... pikkusia välipäitä tulee kelien takia, ei muuta.

Meillä oli siis eilen Yrittäjämarkkinat ja kunnassa järjestettiin kaikkee muutaki ohjelmallista. Oikeen saatiin mainos telkkariinki, kuka sen sit näkiki. 

Mä talkoilin markkinoiden eteen sen verran, että olin keittämäs ohrankryynivelliä edellisen yän tuttuni kans (perinteisesti). Toista sataa litraa sitä tuli ja kaikki meni, kauppa kävi ku häkää. Isäntä oli myymäs arpoja torilla ja ku se sai urakkas tehtyy, me lähettiin mökille. Tuuli oli jo aikas reipasta, sellaset 19m/sek. etelä/luateelta. Se ei ihan kovimmiten sopinu meidän ajomatkaan, ku mentiin rannempana olevaa reittiä. Tuuli pauhas niin, ettei meinannu saunakaan lämmetä. Veto oli niin kovaa, että meinas nousta puutki pesästä piippua pitkin taivaan tuuliin ;)

Mä kävin uimas muutamaan otteeseen saunasta päin ja allokko oli ajoittain sen korkusta, että tuli jo Intian aallot miäleen :)

Laitan muutaman kuvan, vaikkei niistä oikeen taaskaan saa totuutta...




Terassin alla rantaheinät seilas ees taas tuulen tuiverrukses.

Ehtoommalla tuuli sit tosiaan alko laantuun ja saatiin nauttia auringonlaskusta, kylläki viä sisältä käsin, ku ei malttanu pukee saunan jälkeen päällensä:



Illan tullen sit päästiin rakettitouhuihin. Ilahdutettiin naapurustoo vähä...



Ei noi ny mitään erikoisia ollu ja kuvaaminenki on vähä haastavaa.

Päivällä me huamattiin erikoinen tapaus mökkipihas.

Joku elukka oli kaivanu maata ihan siitä pihapiiristä:


Tos on kivee ja juurakkoo ja mättäitä ympäriinsä ja tossa kiven viäres on monttu, tuan juuren alla.


Kennonpalasia oli jokapualella...


Tutkittiin sitä monttua tarkemmin ja...


Siälähän oli edelleen mehiläispesä! Joku hunajasuu on käyny herkuttelemas! Ekaks tuli miäleen, että Karhu, mutta ku katteli ympäristöö tarkemmin, joku piänempi elikko siinä on täytyny kaivaa...
- joku supi tai mäyrä.
Karhu olis kaivanu koko juurakon auki ja siirtäny noi kivet syrjään.
Ton pesän vasen reuna on tuhottu ja kennonjäänteen tiätysti tullu siitä... On tainnu karvatassu saada äkkilähdön ku on jääny osa pesää koskematta.

Ei mulla ny oikeen muuta ollu tällä kertaa...

Hyvää loppukuuta ja parempaa tulevaakuuta <3

T: anne


keskiviikko 24. elokuuta 2016

Nopee kaffisortti

Tää innostu ihan täysillä pitkästä aikaa kotoillessaan tekeen makeeta sorttia. No, oli meille tulos viaraita, että vähä niinku niitä varten...
- ja naamakirjaan pongahti arlan mainos ku tilauksesta.

MINIJUUSTOKAKUT

Mä katoin vaan sen videon fb:stä ja sen pohjalta kipasin kaupas. Ostin kaks purkkii mustikkavanilijarahkaa, ison purkin tuarejuustoo (piladelfia), kaurakeksejä ja sitruunan. Muut aineet kotoo löytyki, eli sokeri ja liivate.

Vatkasin rahkat ja tuarejuuston sekasi, lisäsin sokeria jonki verran ja pualen sitruunan mehua. Sulatin 7 liivatetta loppumehuun ja seki viä kulhoon. Laitoin kaurakeksit silikoonimuffinivuakien pohjalle ja rahkaseosta päälle. Koristelin mustikoilla ja vadelmalla ja laitoin kaikki jääkappiin hyytyyn. Parin tunnin päästä ne oliki jo valmiita:




Alkuperänen ohje löytyy Täältä. Suasittelen!

T: anne

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Tyyntä ja myrskyä

Juu...
- on nää säät taas tänä suvena ollu melko erilaisia päivästä toiseen.
Ainaski täälä länsirannikolla.

Viikko takas saatiin vettä ja tuulta ja viä lopuiks se aurinkoki jakso paistella. Mökille me silti mennään säällä ku säällä. Sadevehkeet vaan niskaan ja menoks. Välillä tulee metristä aaltoo vastaan ulkomeren pualella, mutta ei sekään oo viä meitä haitannu.

... tai oikeestaan yhden kerran oon jättäny menemättä saareen tuulen takia. Ite olisin menny, mutta meidän tuttavapariskunta, iäkkäämpiä ihmisiä, kiälsi mua lähtemästä. Sanovat, ettei heidän elinaikana oo koskaan aiemmin niin paljo tuullu. Isäntä oli saares ja soitin sille, että en ny sit taida tulla. No...
- isäntä päätti lähtee maihin. Ei se mulle sitä sanonu. Mun ajatus oli, että se jää sinne ja tulee ku laantuu.
Naapurimökkiläiset oli tuumannu, että tais lähtee viimesen kerran, mutta kyllä se rantaan pääsi... 
Muutaman kerran oli paatti noussu niin pystyyn, että oli isäntä meinannu, että Nyt kaatuu, mutta onneks ei. Koira oli ollu tassut leväällään paatin pohjalla. 
Ei saanu koira sentään kauhua paattikyytistään. Aina on innokkaana menos veneeseen ku rantaan päästään.

Mutta, mennääs tohon viikontakaseen. Tuuli oli kovaa etelältä ja se tiäsi meriveden nousua. Vesi nousi 50cm normaalin yläpualelle. Alko meillä ranta näyttään melko kaposalta. Laitan tohon vertailukuvat:

Uimakallio suunnilleen normivedellä

Vettä on "yli äyräiden"
Piäneltä näyttää toi edessä oleva saariki.


Aallonmurtajasta tuli "oma saari". Mä otin kuvat lauantaiaamuna ku oli tuuli jo tyyntyny. Paattiin saa yleensä hypätä laiturilta, mutta sillon oli paatin keula jo vähä yli laiturin kannen:


Ehtoopäivällä kelit alko selkiin ja me lähdettiin kattoon miten ulkomeri pauhaa jälkimaininkejaan...


Kyllä oli vaikeeta saada vangittua aallonroiskeita. Märästä kalliosta näkee vähä miten aallot muljas.


Tota tyrskyä koitin kii ainaski parikymmentä otosta. Aina osu liian aikasin tai liian myöhään. Yks sentään osu kohdilleen edes vähä :)

Tyrniäki tänä syksynä saadaan. Puskat on oranssina. Poimiminen vaan on niin hidasta puuhaa, mutta mitä sitä ei tekis talven varalle.


Hyvää alkavaa viikko kaikille. Toivotaan lämmintä elokuun loppua.

T: anne

tiistai 9. elokuuta 2016

Mökkiduunia voll jotain...

Onko se tyäleiri vai ei...
- meinaan toi mökkeily.

No, on se ainaski jotain aivan muuta ku omat duunit. Saa olla ulkoilmas, raikkaas sellases. Merituulen tuiverrukses, joskus jopa paahtavas heltees.

Muutama vuasi takas tehtiin mökille uus terassi laiturin viäreen kalliolle. Sit tehtiin tohon kesäköökin eteen terassia ja kulku väylää huussille. Viime kesänä, ku oltiin ajelemas isännän veljen ja -vaimon kans niitten paatilla siinä lahdella kierrellen saaria, katotiin ihmeissämme rannoilla hohtavaa valkeeta rakennelmaa. Tuumailtiin siinä, että toi paikka ainaski näkyy pitkälle.
- Tarkemmin paikan sijaintia tutkittuamme huamattiin, että...
Jesusauta, toi on meidän terassin kylki!

Sille pitää tehdä jotain lähitulevaisuudes!!!

Tänä suvena se "lähitulevaisuus" sit koitti. Hommattiin harmaata puuöljyä ja eiku sutimaan:


Siinä alko saada väriä myäs laituri, kesäköökin edusta ku huussipolku:





Ei enää hyäkänny puupinnat silmille. Maastoväri on parempi ku monella riistalinnulla:



Siistiä!
- tuala oikees kulmas näkyy saunan uus terassi ja sen edessä häämöttää uudet portaat. Niitten aika muuttua harmaaks tulee myähemmin...
- kunhan ensin vähä tummuuvat.

Tänä kesänä ollaan saatu nauttia mahtavista keleistä alukesän kylmien ilmojen jälkeen. Ehtoisin on meri tyyntyny, jos tuulta on ollu ja ollaan saatu istuksia auringonlaskuun uimakalliolla. On saanu ihmetellä kasvien sitkeetä yritystä voitta elintilaa kivenkoloista ja rannoilta:




Kaikille ei mahdollisuutta kyllä anneta, niinku tälle koivunalulle. On raukka koittanu jo viime vuanna tos kolos kasvaa, mutta talvi ja ankeet olosuhteet on osan tappanu. Silti on joku sitkee juuri viä koittamas.

Auringon laskut on joka ehtoo erilaisia. Värien hehku on millon minkäki sävystä, Niin mahtavaa, että aina pitää olla ottamas kuvia. Pilvimuadostelmat tekee omia taideteoksiaan taivaan rannalle:



Näihin ei kyllästy ikinä!