sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Piitkästä aikaa...

Mun on aivan pakko tunnustaa....
- Olen ollu laskuuden huippu!!!
Anteeks siitä ja Kiitos kaikille jotka ootte jaksanu odottaa ja toivoo, että meikäläisestä viä jotain kuuluis.

Mennääs vähä "historiaan", eli sinne mistä olis pitäny jatkaa.

Joulukuun 17 päivänä me viätettiin Joulu.
- joo, ihan tosi.
Nuariso saatiin kaikki kotiin pualisoehdoikkaiden kera (oikeen joulun ne olivat päättäneet viettää kukin tahollaan pualiskoittensa kotona).

Mä ku en ole mikään jouluihminen, ni ei se mua haitannu.

Kyllä me ruhtinaallisesti nautittiin förskottijoulusta. Laitettiin pöydät koreiks ja syötiin herkutellen:




Kaikkia en huamannu kuvatakkaan, ku seurustelu ja yhdessäolo oli tärkeintä, mutta voin sen verran avata tota menyytä, että alkuun syötiin suppilovahverokeittoo, sit oli kylmät kalat (joista kuva), sitten kylmät lihat/leikkeleet unohtamatta maksapasteijaa. Lämpimänä ruokana oli hevosenfilettä keralla raikkaan salaatin. Jälkkäriks tein tyrnikermahyytelöö.

Lahjat jaettiin ja nautittiin kaikkien seurasta täysin rinnoin.

Oikee joulu me viätettiin ihan kahestaan isännän kans. Kateltiin leffoja ihan maratooniks asti, saunottiin ja poreiltiin ammees... Laatuaikaa pari päivää, ilman tyämureita (jos siitä ny kahta tuli, ku aattona oltiin viä pualille päivin auki).
Tapanina sit jo otettiin tyät mureeks ja arki sai alkaa.

Mökillä ollaan kävästy pariin otteeseen täs välis ja nyt oltiin koko viikonvaihde. 
Jäät on paksuja, 30cm joka pualella meidän kulkureiteillä. Varovainen tua merellä saa silti olla, ku suntipaikat on auki. Meriveden korkeus on sahannu ees/taas kymmeni senttejä ja syäny jäitä.




Meillä oli mökillä kumma tapahtuma...
- siä oli joku pikkukärpästen joukkokualema:


Olisko pikkukärpäset syntyny ja samalla kuallu porukalla...
- onneks ei ehtiny kasvaan isommiks... siä olis ollu oikeen armeija meitä vasta joku kaunis kerta.




Koiruuski nauttii näistä mökkireisuista... saa juaksennella ittes väsyksiin jäällä :)

Tällästä tälläkertaa.

T: anne

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Askaretta...

- omaks ja vähä muittenki iloks.

Tein tässä taannoin jotain elämäni ensimmäisen kerran. Asia on mua kiinnostanu jo pitkään, mutta ku kerran kyseessä on eka kerta, piti aiheeseen tutustaua oikeen syvällisesti. Kirjastosta lainasin aihetta koskevan kirjan ja netistä olen asioita lukenu ja katellu videoita. Tarvikkeita hankin siältä sun täältä ja viimein uskalsin alkaa kokeileen.

Tein elämäni ekat saippuat!
- joo, ihan omilla pikku kätösillä.

No oli mulla apuvälineitäki tiätty:


Tarkkaa raaka-aineiden mittausta tarpeellisten suojavarusteiden kanssa.

Rasvojen sulatusta:


Raaka-aineiden yhdistelyä:


Massan sekotusta ja täyteaineen lisäystä:


Vielä loppusekotukset:


Sit olinki Niin innoissani, etten tajunnu ottaa kuvaa muotittamisesta, mutta vuarokauden vanhan saippuan kypsyyn jättämisestä muistin sentään:


Nyt sit vaan annetaan saippuoitten kypsyä jokusen viikon ja sit päästään testaan.

Tästä ekasta tein kaffisaippuan. Se on hyvä köökisaippua, sillä se poistaa mm. hajuja käsistä. 
Suunnitelmissa on vaikka mitä saippuoita, mutta niistä sit jos ja kun toteutuu. 

Saippuani on siis lisä- ja säilöntäaineeton ja ku vauhtiin pääsen, varmaan teen myös luamusaippuaa. Meillä perhe ainaski pysyy kohta omissa saippuoissa :)

Pääasia tässä on se, että "tiedän mitä käytän ja nautin sen tekemisestä".

Ei mulla muuta.

T: anne

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Pikkusualasta

Elellään tässä pimeimpiä vuadenaikoja ja miäli tekee herkutella...
- välillä sualasella pikkupalalla.

Sain joku aika takas jälleen Sunnuntailta s-postia, jossa oli mielenkiintonen ja nopee ohje pikkusualeseen. No sitähän oli pakko kokeilla. 

Mulla sattu oleen pakastimes viime talvelta lehtitaikinapaketti. Ei, ei siinä ollu päiväys menny/menos. Oli aikaa ihan toukokuulle 2017 asti.
Ihmeen kauan loppuviimeks. 
Mutta siis juu...

Taikinalevyt sulaan pellille leväälleen ja kaupasta hakeen pikapikaa täytteet.

Mä muunsin alkuperästä ohjetta, mutta ihan vähä vaan.




Laitoin alle pestoo, sit pepperoniviipaleita ja päälle munajuustoraastehossön. Uuniin ja jäähtyneenä päin ääntä.

Oli muuten tosi hyviä!

Mökkeily on ny toistaseks tauolla. Jäitä tuli ja ny ne on menny. Paatti on kuiteski talviteloilla, ni ei viitti alkaa sitä rehaan takas mereen, ku ei montaa kertaa tässä kuiteskaan mökille päästäs joulukiireitten takia.

Tässä viä yks kuva viimeseltä reisulta:


Onkos siä jo kovasti leivottu ja kokkailtu joulua varten?

T: anne

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kuntoutusta ja vähä muutaki

Taidan alottaa ny tosta...
- "vähä muutaki" kohdasta.

Mökkeily loppu viiko takas, tai siis paattikausi. Mennään me mökille talvellaki, heti ku jäät kantaa ja ehditään näiltä joulunalus kiireiltä.

Niin, oltiin siis ns. viimestä kertaa mökillä ja oli vähä töitä päästä sinne. Paattirannassa oli jo hyvät jäät. Piti rikkoo niitä, että saatiin paatti laiturista. Ulkopualella oli sulaa, paitsi taas meidän rannassa. "Jäänmurtaja Santtu" puski jäihin ku mikäki "Sisu" konsanaan. Päästiin ku päästiinki saareen. 

Koira kävi ihmettelemäs uimarannas jäitä ja varmaan miätti, että mistäs mä ny juan ku toi on menny umpeen ;D


Oltiin ajois liikkeellä ja päästiin saunaanki päiväsnäöllä. 
Ensimmäinen avantopulahdus tuli tehtyä:


Tarkotuksella kuva on vähä heilahtanu, ettei kaikki paljastu ;)

Yällä oli taas kova pakkanen ja paatti jämähti kii jäihin. Ei saatu liikkuun suuntaan tai toiseen. Isäntä meni lankkua pitkin paattiin, ku peräköysiki oli jäissä ja laiturin reunasta oli matkaa keulaan.


Kaikenmaailman taiteilua oli, että saatiin paatti irti ja olihan sitä tehtävä väylä, että poiski päästään:


Isäntä rullas siinä tovin ja sai jäät liikkeelle... saatiin rauhas jäädä viä toisekski yäks. Jäälautoista tuli oikeen komiat taideteokset:


Peräaallot rikko jäätä ja se murtu lautoille. Tää kuva ei kerro pualiakaan siitä upeudesta, mutta on kuiteski niinku suuntaa-antava.

Meidän paattirannasta ei sit saatu enää paattia nostettua ylös, eli vietiin se isännän veljen paattirantaan ja siältä sit porukalla nostettiin vesipelejä.


Kyllä näihin maisemakuviin maltto lopettaa veneilykausi tälle vuadelle:


Noniin... sitte siihen kuntoutukseen.

Isäntä oli hakenu multa salaa yrittäjien kuntolomalle ja yhtenä päivänä se tuli suupiälet korvis näyttään postia Kerimäen Herttuan kuntokeskuksesta. Me oltiin saatu sinne lomaviikko. Vähäkö olin ilonen. Just ennen joulukiireitä pääsee vähä irti arjesta. No, siä me ny sit oltiin viime viikko. Matkaan lähdettiin maanantaiaamusti ennen kukon laulua, eli kuudelta ja kahdenpysäyksen taktiikalla me sit oltiin perillä jälkeen yhden päivällä. Lunta matkalla oli aikas vähä, Keuruulla tais olla eniten.
Meitä oli sellanen 14 hengen ryhmä, vähä eripualilta valtakuntaa, niiku Juuka, Tampere, Akaa, Kokkola ja me täältä.
Ohjelmaa oli kaks kertaa liikunnallista ja yks teoria joka päivä. Tehtiin kävelytesti ja lihaskuntotesti ja saatiin neuvoja ja opastusta lihaskunnon ylläpitämiseen. Kaikkeen meno oli tiätysti vapaaehtosta. Ruakaa saatiin kolme kertaa päiväs, ja hyvää ruakaa... Onneks oli tota liikuntaaki, muuten olis vaaka paukahtanu rikki kotiin tultua.

Tää Herttua on Puruveden rannalla. Puruvesi on tosi kirkasvetinen järvi. Me käytiin se toteemas ku käveltiin sillalle ja sen alla oli sulaa. Muuten olis jääny usko vaan kuulemisen varaan.


Tässä sillan alla oli joku 2.5 metriä pohjaan ja noi kivet olis kyllä voinu ihan laskee. Kuva ny ei anna oikeuttaan, mutta uskottava se oli.

Hotellin ympäristössä oli sodanaikasia juaksuhautoja ristiin rastiin:


Pihapiiriin oli kerätty kaikkenlaisia sotakaluja, mm. panssarivaunu, muistuttaan menneistä:


Reisu oli hyvä, sai levättyä liikkumisen lomassa ja tuli uusia tuttavuuksia. Toistekki haetaan vastaavaan toimintaan, mutta ehkä jonnekkin muualle... Pitäähän sitä ny tutkia muitaki paikkoja ku alkuun pääsi.



Siä se Herttua häämöttää vastarannalla.

Jouluun ei oo enää montaa viikkoo. Lunta täälä länsirannikolla ei oo nimekskään viä, mutta meri alkaa hyvää vauhtia jäätyyn ja juhannukseenki on kohta enää 7 kuukautta :D

Näihin miätteisiin...

T: anne

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

Vielä mökkeillään

Kelit kylmenee ja talvi tekee tuloonsa aika vauhdilla.
Me nyt viä mökkeillään ku kerran paatilla pääsee. Josain päin suamenmaata ensilumi on jo satanu, muttei täälä länsirannikolla. Perjantaina sato vettä, jos sitä ny edes sateeks kehtaa väittää...
- piäntä pisartelua se paremminki oli.

En viittiny edes sadevehkeitä päälleni laittaa ku paatilla lähdettiin saareen. Tuuli oli leutoo pohjosenkantilta, mutta tosi lämpösen olosta olosuhteet huamioon ottaen. Pilvet alko ehtoon edellä repeileen ja päästiin viä näkeen auringonlasku, ku melki juasten saunan jälkeen hain kameraani mökistä.


Taivaanranta oli ihan liäkeis.

Illan pimetessä kävin viä ottamas kuvan:


Aina vaan nää kuvat on niin lumoovia, ainaski mun miälestä. Yli kolmetoista vuatta näitä ollaan kateltu, eikä tiatooka kyllästymisestä. Jokainen ilta ja auringonlasku on jollain tapaa omanlaisensa.

Lauantaina oli vuaros laitureitten nostoo. Eli siis kelluvat ponttoonilaiturit siltoineen ylös merestä, eikä kuten serkkupoika kommentoi " oliko ne uponnu".
Heh... no vitsihän se oli.


Tyypillistä Merikarvialaista vesillämenoo: Seistään vaikka sit lautalla :D
Säät on kyllä suasinu. Mikäs siinä oli ulkohommia tehdä, ku aurinko paisteli heti aamusti, eikä toi tuuli tosiaanka ollu haitaks:


Iltapäivällä lähdettiin ajelulle saaristoon, ku miähen veljellä oli puupaatti viä vesillä. Joutsenpesue oli uiskentelemas ja nähtiin ainaski kolme hyljettä. Yhdestä sain kohtalaisen kuvanki...



Siinä se kurkkas meitä ja katteli, mihin ollaan menos ja että laitetaanko me verkkoja veteen. Helppoo ruakaa noille ottaa suaraan verkosta. Hylkeet on lisääntyny ihan hirmusesti näillä kulmilla. 

Auringon hakeutuessa mailleen, paatit huilas rinnatusten laiturin nokas. Me saunottiin ja käytiin pulahtamas meres. 


Viä ensviikonvaihtees meinataan mökille, mutta sit alkaa joulukiireet töissä ja on muutama tilaisuus viikonlopuilla, eli paras nostaa paatti ylös ku viä on mahdollista. Ja jollei se talvi meinaa tulla jäineen, ei se paljoo tarvii että saa paatin uudelleen mereen :D

Hyvää alkavaa marraskuuta kaikille!

T: anne

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Talvi tulee...

... Oletko valmis?
- kysyy ihminen, joka Ei todellakaan oo valmis.

Mä en kaipaa talvee ollenkaan. 

Mutta, ei siitä sen enempää. Tässä on ollu muutamana viikonloppuna menoo eikä olla päästy mökkeileen. Ensin oli ystäväperheen perinteiset riistaillalliset. Savusaunaa ja sorsasoppaa, tanssia ja karaokee, ohrankryynipuuroo ja mustikkasoppaa. Niistä oli koottu mukava ilta hyvien ystävien seurassa.
Sit oli Valtakunnalliset Yrittäjäpäivät Vaasassa. Kolmatta päivää vietettiin siellä, oltiin opiskelijapileissä ja hienoina juhlagaalassa. Syötiin hyvin ja verkostoiduttiin. Uusia tuttuja tuli ja meillä kaikilla oli Niin mukavaa.

Mutta, ikävä oli mökille ja viimein päästiin perjantaina. Siellä jos missään, saa rentouduttua. Laskettiin verkkoja mereen ja kalaa saatiin omiks tarpeiks. Silakkaakin saatiin jonkin verran taasen. Merivesi on jäähtyny 7:n asteeseen. Tikkusta se jo tuntu olevan, mutta sinne oli pulahdettava saunasta päin muutamaan otteeseen. Merivesi on tosi alhaalla nyt. Oikeen tartti kiivetä paatista laiturille:



Merivesi on nyt 5 astetta kylmempää ku vuasi takas. Me ku kirjotetaan päiväkirjaa aina mökillä ollessamme ja siihen kirjataan kelit ja asteet. Isäntä aamusti tarkisti viime vuatisen tilanteen.



Syysasterit kukki mökillä komiasti. Otin muutaman oksan maljakkoon...


Seuraavassa on kaks kuvaa edelliseltä mökkireisulta... Aurinkoisemmat kuvat:



Syksy tua tullessaan kovasti kaikkee harrastusmahdollisuutta. Meillä on tosi monipualinen kansalaisopistotarjonta. Jos aikois kaikkiin kiinnostaviin juttuihin, ei kerkeis kotona muuta ku käymään. Mä rajotan harrastuksiani, joten otin ainoostaan joogan. Se on maanantaisin, Keskiviikkoisin käyn ratsastamassa (aina siis kun pääsen). Mulla on ollu ratsuna 7 vuatias tamma. Korkea kuin mikä... väliin tulee tunne että "helmisen nosturia" tarvitaan ku selkään kipuan. 
Tällänen neiti:


Kerran kuussa meen kirjastoon käsitöitteni kanssa. Täälä toimii novellineulomo jälleen. Taisin keväällä siitä kirjotella. Eli kirjastossa tehdään käsitöitä, joko omia tai hyväntekeväisyyteen ja kuunnellaan novelleja. Lukemisesta kantaa huolta lukupiiri "Runoratsut" ja ne ei oo millään tavalla hevosten kanssa tekemisissä ainakaan lukiessa. Mukavaa yhdessäoloo käsitöitten parissa siis :)

Tässä näitä kuulumisia taas oli. Mites teillä?
- niinku noi harrastukset.

T: anne

sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Saamattomuutta ilmassa

On tää vaan niin kummallista...
- hommia olis vaikka muille jakaa, mutta ku ei. Ei pysty, ei kykene.

Blogipostauksia ei saa aikaseks senkä vertaa. Onneks ootte pysyny linjoilla siitä hualimatta. Olisko tää jotain syysmasennuksen oireita?
Olen kyllä töis asiakkita "prepannu" aiheesta kertomalla omia ajtuksia estää moinen, mutta onko siitä sit kuiteskaan apua edes itelle.
Mun ohjeeni on se, että kun toi syyspäivän tasaus on se pimeen ajan alku, ni mä alan laskeen leikillisesti montako yätä on siihen ku päivä alkaa taas piteneen. Siinä se syksy sit menee. 
Menee se silti laskemattaki.

Mutta jos ny ottais jonku "piristysruiskeen" tähän väliin ja laittas jotain kuviaki. Tyrnimarjan haku oli tärkeysasteella toisena viikko takas, ku mökille mentiin. Ihan meinas seota siitä marjojen paljoudesta ku rantauduttiin yhteen keltasenaan hehkuvista saarista. 



Ihania C-vitamiinipommeja nypittiin edellisessä postauksessa esittelemälläni vempeleellä. Sää suasi. Aurinko loisti kilpaa marjojen kanssa.

Tärkeysasteen eka homma oli saada ens kesän puut saareen. Niitä hinattiin lautalla. Miähet lähti perämoottoripaatilla hakeen lastia, mutta tehot oli sen verran heikot ison ja painavan lautan vetoon, että meitä naisia pyydettiin apuun... ;)
Me lähdettiin keskimoottoripaatilla apuihin ja tuupattiin lauttaa eteenpäin. Oli se varmaan hauska näky. Siitä ei tiätysti oo kuvaa, ku ite sohrittiin letkassa, mutta lautasta kuvan hokasin ottaa ku saaren rantaan päästiin:


Tässä on jo kuarmaa purettu jonki verran, sillä lautta oli tota ylimmäista sivulautaa pualeen väliin asti vedes tulles. Pikkunen urakka siinä oli saada puut pinotuks saunan taa. Isäntä täytti koppia, isännän veli kanto ja me naiset pinottiin. Hiki siinä tuli yhdelle jos toiselle ja meres siitä hiestä eroon pääsi. Komia olo tuli ku pulahti hikisenä 15 asteiseen veteen.

Kalastustaki ehdittiin harrastaa. Miähet laitto perjantaina silakkaverkot mereen ja saatiinhan sitä kalaa sen verran, että päästiin herkutteleen.




Kyllä paistettu silakka vaan on hyvää!

Sai miähet täs taannoin komian affenenki:



660 g oli isommalla painoo, eikä toi toinenkaan paljoo piänempi ollu.
Kalanperkeistä kiinnostu lokkien lisäks merikotkaki. Sain kuvattua ihan vahingos sen.


Tossa se vetkales on, vasemmanpualeinen. Kaukaa tää on kuvattu, mutta saa tosta ny vähä selvää. Kyllä mä Niin tarttisin kunnon tsuumin kameraani.

Ehtoolla on mukava istua terassilla filttien alla ja ihailla tummuvaa maisemaa:



Valoista näki, ettei me ihan ainoita mökkeilijöitä oltu. Toi vasemmanpualeinen pikkunen valo on kyllä majakasta...
- sattu just vilkahtaan ku kamera laukses.
Hyvä ajotus :)


Lyhty jäi näyttään valoonsa terassille ku me mentiin maate.

T: anne