sunnuntai 3. toukokuuta 2020

Vappu

Tän nimeltä mainitsemattoman taudin aiheuttamat kiellot, karanteenit ja ohjeet muutti monet Vappujuhlinnat. Perinteitä jouduttiin muuttaan monen harmisk.

Ehkä tästä jotain pysyvääkin jää tulevaisuuteen...
- on se sit hyvää tai huonoa.

Meillä Vapun juhlinta oli sen verran erilainen, että oltiin aatto-iltapäivällä ystäväpariskunnan terassilla skumpalla ja jatkettiin iltaa omalla terassilla .Onneksemme kelit salli ulkoilma terdeilyn.

Meri lepäs melkein peilityynenä, ja aurinko paisto. Vaatetta kyllä piti olla hyvin päällä ja filtitki oli varmuudeks saatavilla.


Iltaa kohden meri tyynty ihan täysin. Sai taas kuvata niin uskomattoman ihania ennen näkemättömiä ilta-aurinko kuvia ;)





Laskeva aurinko valasee meidän pihapiirin niin lämpimästi <3

Vappupäiväks luvattiin sadetta. Mä jo suunnittelin päiväohjelman sen mukasesti. Ensin pihan siivoiluja ja kun sade alkaa, maalailen sisällä. No, sitä sadetta sai sit odottaa. Rupes oleen ympäristö siistinä ja vettä vaan ei kuulunu. Ei auttanu muu, ku mennä tupaan ja ottaa maalisuti esille.

Tuola aikasemmassa postauksessa kirjotinki mun lipastoprojektista. Se oli tarkotus saada valmiiks ja sainki:

TÄSTÄ SIIS LÄHDETTIIN...
...JA TÄLLÄNEN TULI
Vanha sai uuden elämän!
- älkää häiriintykö, vaikka toi kuva on vähä vinksallaan. Koitin sitä vähä oikasta, mutten sit kuiteskaan riittävästi.

Nyt tulee oikeen kalajuttu ja tää ei oo mikään -vale. valokuva todistaa.

Isäntä on kova kalamiäs. Itseasias se haki ittensä ammattikalastajaks kaikkien muitten "ammattien" lisäks. Taas tietty oli verkot meres ja tuli sit kunnon saalis ja sen kuuli myös lähinaapurusto:



Kyllä tolla saaliilla on helppo hymyillä! Painoa siis 4.84kg, mittarin kuva on vähä kans sarjassa 
"epäonnistunu kuvaus".

Tietää, mitä tulevan viikon syö...
- kalaa!

Ei me silti koko kalaa ite syödä. Pualet meni kalakaverille, isännän veljelle.

Näillä mennään.

t: anne

sunnuntai 26. huhtikuuta 2020

Kesää se pukkaa

Kyllä tää vaan siltä näyttää, että kesä tulee.

Meillä oli talon nurkalla jo voikukat kukkimassa. Saaressa nähtiin ekat tiirat. Isännän pualesta voisin mainita, että ahventa on alkanu tuleen.

Saaressa on silti aika kylmiä kelejä ollu. Yöllä liki pakkasella ja päivällä tuulee pohjosen kantilta niin, että meinaa pipa päästä lähtee. Sitä oon täs miättiny, ku noita säitä oon seurannu. Aina ku mennään viikonlopuks mökille tuulee tai sataa ja tuulee. Sit ku sunnuntaina lähdetään kotiin, eikö mitä...
- kelit paranee, tuuli menee pyllylleen ja aurinko paistaa niinku Naantalissa.



Maalailut jäi tältä viikonlopulta, ku piti tehdä työpäivä lauantaina. Se viikonloppu on vaan niin lyhyt. Mutta ompa ens viikonloppuna aikaa ku on oikeen kolme vapaata. Vappu on siis jo nyt. Mihin tää aika oikeen hupenee?

Vaikka tos ny noita kelejä moitin, olihan sitä lauantai aamuna komia keli. Meri oli peili tyyni ja aurinko alko paisteleen. Tää oli kuiteski siis aamulla, puali seittemän aikaan. Päivällä ku isäntä haki mut rannasta, aallokko oli taas melkosta. Hyvä ku paatin penkillä pysy.

Näillä silti mennään, ei voi muuta.

Jaan ny teillekki ton aamutunnelman...



Kyllä vaan näissä maisemissa se aamupalaki maistuu paremmalta, vaikka sen nauttiski sisällä ikkunasta katellen.

t: anne

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Sisustus hommeleita

Vihdoin mä sain inspiraation kirjottaa, tai oikeestaan tehdä jotain, mistä kirjottaa.

- Meillä kun noi ulkohommelit on lähes tulkoon tehty, ni on aika taas tehdä jotain sisällä. Ku kolme piäntä kohdetta (katto, lattia ja seinät) on saatu kuntoon, vois tehdä pientä tuunailua.

Tarkemmin, antaa uus mahdollisuus vanhoille maalaamalla.

Meillä on firmassa Frenchic Paint-kalkkimaalien edustus. Niitä kun asiakkaille kehun lähes päivittäin, lunastin myös itelle purkin käyttöön. Valittin mökille sopivan värin, millä tuunaan vanhoja mööpeleitä.




Tää oli tällänen tarjoilupöytä, ihan pelkällä puupinnalla. Pinta on ollu vähän "tahmee" ja tiätysti se imi itteensä kaiken, mitä siihen sattu lirahtaa. En käsitelly tota millään, aloin vaan sutiin maalia pintaan.

Kerta sutiminen riitti, hyvin peitti. Ehkä vedän vielä kanteen toisen kerroksen...

Siinä työni tulosta ihaillessa, ajatus lähti liikkeelle. Maali kun oli niin riittosaa ja sitä purkissa oli...paljon
- seuraava suunnitelma synty ku salama.


Tää lipasto ei oikeen oo istunu tossa tuvaan nurkassa ja olen aatellu heivaavani ton juhannuskokkoon.

Ei muuta ku maalia pintaan:



Ovet pois, teipit lasien reunoihin ja suti heiluun. Kahteen kertaan vedin noi ovet.


Pitihän sitä mallailla, miltä näyttää...
- ja hyvältä se.

Ens viikon loppuna jatkan ku päästään taas mökille. Eli toi koko kaappi tulee saamaan maalipinnan, ettei se tollaseks jää.

Koko kevään, tai oikeestaan koko kuluneen talvikauden on merellä käyny kovat puhurit. Nytki ku perjantaina mentiin mökille, oli sellaset allot, ettei olla hetkiin koettu.
Hiukan tuuli tyveni yöllä ja lauantaina jälleen tuuleksi. Lauantai-iltana saatiin taas kokee aivan miäletön auringonlasku, sinistä, punasta, oranssia, tummaa pumpulipilvee...




Valokuva ei tiätysti näytä todellisuutta, mutta hyvä ku eds suunta-antavasti. Tätä kesti piänen hetken...
- piti oikeen juasta mökistä, että ehti kuvaan :D

Pyydän nöyrimmästi kuvien laatua anteeks, mun pitäis vissiin putsata noi linssit.

Jatkuu seuraavassa numerossa, vai miten se meni.

t: anne

sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Myrskyn jälkeen...

Olihan myrsky!

Poikani 30-vuotispäivän iltana oli kunnon myrsky. Oltiin mökillä ja jo valmiiksi oli merivesi +60 cm yli normaalin, eli vettä oli. Tuuli oli etelän kantilla 12/15 m/s. Säätiedotus lupas vaarallisen korkealle nousevaa vedenpintaa ja voimakkaita myrskytuulia. Sitä sit seurattiin niin luonnossa kuin netissä.

Tuuli tuiversi nurkissa ja meri löi vaahtopäissään kivikoilla. Aallot oli jo aikasemmin tuonu rimpisuttua rantaan ja toivoin vaan, ettei enempää tulis...



Normaalilla vedellä tuosta kiviaidanteen päästä pääsee kuivin jaloin sivuttaan, nyt ei ollu tietoakaan.

Vesi alko nouseen huimaa vauhtia. Isäntä kävi alvariinsa tarkistamassa, miten aallot hakkaa laitureihin. Vesi alko nostaan ison laiturin etuosaa jo ja piti lisätä painoja. 500 litraa vettä saaveissa piti hiukan laituria paikallaan. Laiturin maapää on pultattu kallioon, mutta kun aalot aiheuttaa nostoa, ei siinä puut ja pultit hirveesti ole estämässä.

Klo 23.00 vesi oli korkeimmillaan, eli +122 cm yli normaalin. Tuuli oli kääntynyt luoteelle ja se osui suoraan meidän rantaan täysillä. Tahkoluoto näytti tuulen nopeudeksi 25/29 m/s ja sitä tuntu olevan.

Kun ennuste alko näyttään laskua vedenpinnalle, uskallettiin mekin jo huokasta ja mennä maate. Pimeessä ja myrskyssä ei olis ollu mitään mahdollisuutta alkaa tekeen pelastushommia, jos jotain olis sattunu.

Aamu valkeni ja paljasti yöllisen myrskyn jäljet:




Suttua oli ranta täynnä, uimalaiturille johtavan sillan pää oli revenny ja hinautunu leveytensä verran sivuun (epäselvä keskikuva) ja isolla laiturilla oli rimpiä kasapäin. Toi iso laituri on normaalivedellä 120 cm veden pinnasta ja yollä se oli pinnan kanssa tasan, ja aallot päälle.

Annettiin kahteen päätyyn ensiapua uimasillalle ja samalla nähtiin miten on silta hajonnu, ei onneks pahasti. Kun saadaan lisäkäsiä, niin saadaan pikku fiksauksella kuntoon.

Eniten riipii toi roska rannoilla. Rimmet kun ei edes maadu kunnolla ja polttaan niitä ei voi alkaa, kun naapurit sais savumyrkytyksen.



Rimpikasoista näkee, mihin asti on aallot lyöny ja tossa tynnyrin takana on pari joulukuustaki uinu meidän rantaa. Puissa köydellä kiinni oleva uimalaituri on syksyllä siihen nostettu ja köytetty.

Meillä ei siis isompia haavereita käyny, mutta tiedän...

- Näillä kulmilla on paljon mökkejä ilman laituria tai ainakin hajonneita sellasia.

t: anne

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Hei. minä täälä!

Tosiaan...
- mä olen täälä.

Nyt en pyydä anteeks poissaolooni ollenkaan. Oon ollu vaan laiska ja saamaton. Tai jos ny ihan oikeen kunnolla mietin syytä hiljaiseloon täälä blogissa, niin löydän yhden Ison syyn.

Oon kirjottanu tätä blogia vuodesta 2011 asti. Alkuun aktiivisesti, sitten vähän laiskemmin ja loppuakohti vielä laiskemmin. Suurin syy tähän hiljaiseloon on ollu se, että mulla loppu mietteet mitä jakaa. Tuli sellanen tunne, että jauhan samaa. 
Mökkielämä on mun henkireikä. Mulle jokainen ilta on erilainen samoissa ympyröissä, mutta tuli sellanen tunne, että Te rakkaat lukijat alatte kyllästyyn mun kuviin ja juttuihin. 

Voi olla, että ehkä ette, mutta mulle itelle tuli tällänen tunne. Ja kun tälläseen tunteeseen ottaa kiinni, peli on menetetty!


Mun kirjotusrytmi on ollu sellanen, että kuvia otin viikonloppuina ja sunnuntaina kun kotiuduttiin, muokkasin kuvat ja aloin kirjottaan postausta. Rytmi oli kyllä ihan ok, mutta se vaan alko kesällä tökkiin. Aloin käymään sunnuntaisin ennemmin kävelylenkillä ku kirjottaan. No, terveellisempi vaihtoehtohan toi oli kieltämättä. Sit jos en lähteny kävelylle, aloin siivoon varastoo. Olihan seki joku tekosyy olla kirjottamatta. 

Mä olen muuten maailmanmestari keksiin tekosyitä, jos joku asia ei ole mieluinen.


Ehkä teitä kiinnostaa kuiteski:

Kirjotan nyt tähän lyhykäisesti, miten toi kulunu syksy meni.

No, me ollaan käyty koko syksy tietysti mökillä. Talvi meinas tehdä tuloaan Pyhäinpäivän aikoihin ja me nostettiin Santtu ylös. Ei se talvi sit kuiteskaan tullu ja me alettiin kulkeen mökillä kimpassa isännän veljen kanssa niiden pikkupaatilla. Heidän mökkihän on samalla lahdella parin kilometrin päässä meistä.

Loppuvuosi on ollu tuulinen ja sateinen. Tuuli on ollu aika-ajoin myrskylukemissa. Me ollaan kastuttu melkein joka kerta ainaki toiseen suuntaan ajellessa. Mökillä on ikkunat helissy ja nurkat vinkunu myrskytuulissa, mutta ku kämpäs on ollu lämmin, ni mikäs siä on ollu ollessa.
Eli, ollaan mökkeilty koko ajan ja veneellä kuljettu, kun jäistä ei ole ollu tietookaan. Vieläkin ollaan menossa ainaki tulevana viikonloppuna. Säätiedotusta seurataan kyllä ahkerasti, sillä kuuluis sen talven ny josain kohtaa tulevan.




Nää kuvat on lokakuulta, silloin ku viä oli tyveniä ehtoita.

Mitäs muuta tuli puuhattua, pitää oikeen virkistää muistia. Niin juu, oltiin me yks viikonloppu Valtakunnallisilla Yrittäjäpäivillä Lahdessa ja Virossa käytiin Joulun avauksessa. Tuli muutama pidennetty viikonloppu irtiottoo töistä...
- ja kotoo.

On mulla yks uuski juttu tässä meneillään. Olen ajatellu toisenlaista blogia, tai olen jo pari postausta harjotukseks tehny, mutta...
- pää sauhuaa nyt vielä niin asian tiimoilta, että en isommin asiasta ole huudellu. Haen ensin kokemusta aiheesta enemmän ja jaan sit osotteen tänne. 

No, nyt varmaan mietitte, että mitäs tää nyt on? Antaa vähän ja jättää siemenen uteliaisuudelle...
- eikös se ole parempi niin :D


Kiitos teille, jotka ootte jaksanu odottaa mun juttujani <3

Jatkumoa on tulossa joko täälä tai sitten toisaalla.

t: anne

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Mitä kesällä syötäisiin

No, kalaa tiätysti.

Pitkään on puhuttu aiheesta "roskakala" ja miten sitä tulis käyttää enemmän. Meillä toi isäntä on kova kalastaan ja sitä "roskakalaa" tulee aika-ajoin paljonki.
Pääasiassa me nostetaan ahvenet, kuhat, siiat ym. arvokalat ja särjet ja hauet löytää tiänsä lokkien evääks. Joskus ollaan otettu haukeekin, kun vaan on ollu kunnon kokosia. Viime vuanna isäntä jo harjotteli hauen fileointia ruadottomaks ja tehtiinpä muutaman kerran siitä friteerattua haukee. Oli kyllä hyvää, ku laitto mausteita kunnolla :)

Syksyllä bongasin sit sellasen kirjan ku Suomalaista villikalaa. Hommasin sen isännälle joululahjaks:


Siitä on kokeiltu kevään mittaa muutamia ohjeita. Kesän alussa tehtiin kalamakkaraa, mistä tuliki sit meille kesän "hitti" ruoka. Ohjetta ollaan muutaman kerran tuunattu ja viä on uusia tuunauksia miäles.

Pikanen "ohjeistus" tähän:



Kalat hienonnetaan myllyllä tai tehosekottajalla. Lisätään mausteet, keltuaiset ja nesteet.



Sekoitetaan massa tasaseks.



Taikinasta pyöritetään massaa makkaran muotoon talouskelmun avulla.



Päät pitää sulkea hyvin, ettei massa pääse kelmusta pois.


Makkarat keitetään vedessä kypsiksi (vain 6-7 minuuttia).


Paistetaan voissa pinta ruskeeks tai savustetaan savustimessa. Ja ei muuta ku syömään :)

Laitan tähän viä ohjeen, jos jotain kiinnostaa:


Ja kuva on tietty liian kapee, eli toi kalan määrä on 800g.

Eipä tässä muuta ku...
- kalasteleen ja herkutteleen.


t:anne

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kesän alku

Niin vaihtu toukokuu kesäkuuks ja pitäis alkaa oleen kesäiset kelit. No, täälä länsirannikolla ne kesäkelit ny ei tuu ihan silleen ku sisäsuames.

Alkukesästä taitaa olla jokapualella noi kesälintujen muuttopuuhat ja lajinjatkumiset suunnilleen samoihin aikoihin...


Muutama hellepäivä ollaan saatu kokee tässä kevään aikana. Eka oli jo huhtikuulla ja jokunen päivä ollu toukokuulla. Nyt on äitienpäivän jälkeen ollu melko kalsaa, jopa vähän yäpakkasiaki.

Nää kelit ei silti oo vaikuttanu meidän mökkeilyelämään. Ollaan oltu liki 30 päivänä mökillä veneilykaudella. 
Viime viikko oli melko tuulista... 
- meinas välillä lentää tukka päästä, ku ovesta ulos lähti. Sit on tuuli tyvenny ja alkanu sade. Sade onki tehny hyvää kasvustolle niin maalla ku merelläki. Meillä on omenapuut niin komias kukas, ettei oo hetkiis ollukka:




Pölyttäjistä vaan ny taitaa olla pulaa. Kaks pörriäistä on menny kukasta kukkaan. On niillä melkonen savotta, jos meinaavat saada joka kukan käytyä läpi.

Mulla on mökillä ollu jokusen kerran kasvilava, tai yrttilava paremminki. Viime kesänä sain viaraan lavaan...
- tai paremminki rosvon. Mettähiiri vei multa melkosen puskan korianteria. Pupujussille on kelvannu jokkuset kukkasen taimet ja viime talvena peura oli puputtanu mun timjamini. Tästä suivaantuneena tehtiin päätös kasvatuksen suhteen. 
Isäntä tilas meille kunnollisen yrttikasvihuaneen. Piti olla helppo koota, mutta meni siinä melkein yks kokonainen päivä, että saatiin kasaan. Mutta, nyt saa kasvit olla rauhas nelijalkasilta:




Omenapuihin ei peurat oo kajonnu, sillä niiden ympärillä kulkee kävelukongit. Peurat ei talvella astunu niille, kiärsivät vaan ja jäi sit omenapuun oksat saamatta. Meidän onneks.

Viikonloppuna jälleen tuuleksi ja sateli, ei silti aivan kauheesti. Lämpötilat vaan on ollu melko alhasia. Pukeutumiskysymyshän se on, että mökillä tarkenee.
Tänään sit viimein oli aurinkoinen ja tyyni aamu. Siitä sai hetken nauttii, mutta sit tuli aikas sankka merisumu. Lämpötila laski muutan asteen heti alkuun ja miäli ei tehny vesille:



Siältä se alko nouseen ja hetkenpäästä näytti tältä:



Meni se viäki sakeemmaks, mutten viittiny karata ulos montaa kertaa kuvaileen. Tuttuni sanoja lainatakseni...
- ensin hävis Ruatsi, sitte Venäjä ja nyt hävis kaikki saaret meidän edestä :D

Me lähettiin kotiin ja kuinkas muuten, sää selkis ja lämpeni. Noo, eiköhän noita lämpösiä tuu viä tälle kesälle, vastahan se alko.

Näissä tunnelmissa...



t: anne