lauantai 25. helmikuuta 2017

Lomamatka Vol1

Vihdoin koitti aika lähtee jokatoinen vuatiselle lomamatkalle.
Tällä kertaa me ei suunnatuukaan aasian pualeen, vaan aivan toiseen suuntaan.

Meitä, (mä, isäntä, isännän veli ja- vaimo) kutsu Kap Verde, paikallisesti Capo Verde.

Suunniteltiin ensin reittilennoilla, mutta se olis pitkittäny lentoaikoja ja myäs koneen vaihtoja olis tullu mennen yks ja paluussa kaks kertaa. Päädyttiin ottaan Tui:n lomalennot. Lomalennoilla on yks harmillinen perusasia se, että lähtö ja paluu on yleisesti ottaen yällä. Niin siis nytkin. Lähtö oli 6.45 ja kentällähän pitää olla kahta tuntia aiemmin. Sovittiin, että mennään lähtöö edeltävänä päivänä jo Vantaalle hotelliin ja saa sit nukkuu eds vähä ennen reisua.

Otettiin huaneet Bonus Inn-hotelliin. Sinne sai jättää autonki loman ajaks parkkiin. 


Perus huaneet, aamiasta ei ehditty saamaan, vaikka siellä olis ollu tarjolla varhennettu aamiainen. Meille ei sekään aika sopinu. Käytiin illalla Jumbosta hakeen aamupalavärkit ja keiteltiin kaffit ja teet huonees ennen lähtöö kentälle. Kävihän se hyvin niinki, ku nois hotelleis on vedenkeittimet sun muut huaneis.
Aamutimaan sit vaan kentälle. Hiukan alko jännittään turvatarkastukses, ku mut ohjattiin sivuun ja otettiin käsilaukusta jotku liuskanäytteet...
- eihän siitä mitään löytyny. Meinasin vaan, että on tainnu tulla katottuu liikaa telkkarista "Tulli" ohjelmaa ;D
Kone pääsi lähteen ajallaan ja näin alko lentomatka kohti Teneriffaa, missä oli välilasku. Koneesta me ei poistuttu. Henkilökunta vaihtu ja kone tankattiin.


Lämpimältä ilma näytti jo siellä.

Seuraavana oliki sit lento Sal:n saaren yli. Kone kaarsi Santa-Marian kohdalta ja tästä siis kuulutettiinki meille. Eli meidän lomakohdekaupunki.


Kun oikeen tarkkaa tota kuvaa kattoo, keskivaiheilla näkyy laiturin pätkä. Meidän hotelli oli ihan siinä kupeessa. Siitä eteenpäin alko ns. kaupunkialue. Tämä aikasempi alue on lähes kokonaan hotelleja.
Me otettiin taksi kentältä hotellille, koska olimme siis matkan viimeisin hotelli ja olisimme saaneet istua linja-autossa viimeiseen asti. Muita ei sit samaan hotelliin tullutkaan.


Hotellin alue on laaja, mutta huoneita ei ole kun vajaa 200. Historia kertoo, että Morabeza on saaren vanhimpia toiminnassa olevia hotelleja. Siellä on ollut loma-asukkaita vuodesta 1967 alkaen. Nimi tarkoittaa vieraanvaraisuutta ja sitä siellä sai kokea.
Me saatiin huoneet nelossiivestä toisesta kerroksesta. Mukavampaa sinänsä, ettei tarvinu "pelätä" ötököiden sisääntulosta oven alta. Ei silti, eipä siä ötököitä isommin näkyny...
- paitsi, naapurihuanees oli komian kokonen torakka!
Oletimme kyllä, että se oli tullu suola-allasreisusta kassiin ja pönkiny sieltä pois sopivan hetken tullen. Siistit tilat oli hotellilla joka paikassa ja siivoojat kävi huoneet läpi joka päivä niin, että kloriitti tuaksu. Vai voisko sanoo, haisi.






Saarella tuulee aina ja tulee aina idästä. Meidän hotelli on rakennettu siten, että lähes kaikilla on "merinäköala" ja tuuli tulee takaa. Keskipäivällä partsilla oli oikeestaan liianki kuuma kun tuuli ei siihen sopinu ja aurinko porotti siihen ihan täysillä.
Piha-alueella oli minigolf-rata ja tenniskenttä.



Partsilta oli mereen n. 100m.



Aamiaistila oli rakennuksen toisella sisäpihalla ja myös allasalue.





Kilpikonna on hotellin teemaelän ja se näkyi monessa paikassa. Kilpikonnat käy saarella munimassa ja siitä tämä varmaan on otettu.

Hotellin yhteudessä oli myös Beach Club. Sieltä sai vuokrata aurinkotuoleja ja sieltä sai tilattua pikkusuolaista ja juomia.




Mereltäpäin hotellialue näyttää massiiviselta:

TÄSSÄ KUVASSA REUNASTA REUNAAN ON HOTELLIN ALUETTA.


Tässä pääpiirteittäin hotellilta, nähtävyyksistä lisää jatkossa. Olkaahan kuulolla.



T: anne

maanantai 30. tammikuuta 2017

Tammikuun loppu

Niin se tammikuuki sit meni, että heilahti...
- tai siis loppuja päiviä viedään.

Kelit on ollu mitä mahtavimmat, jos oltais maaliskuulla. Mitä tää viä oikeen tiätää?
Taitaa olla koko tuleva kesä samaa lämpötilaa.

Tältä se nimittäin näytti perjantaina 27.1.2017. 
12 astetta mökin terassilla... noo alkohan siihen aurinko paistaa, mutta kuiteski.




Lumetonta on...

Mä pääsin lähteen torstaina jo mökille koiran kans. Ulkoiltiin jäällä ja koira tutki kaikkia kiviröysteitä. En tiä oliko hylkeen tuaksuja vai mitä.



Meres tuli taas käytyä oikeen kunnolla:


Saunajuama viileni hyvin avannon reunalla ;)
- Ja ei muuta ku pluti pluti...


Seuraavan kerran mä uinki näissä maisemissa:


Kuva on lainattu TUI:n sivuilta, mutta aitoja omia kuvia tullee seuraavaan postaukseen.
Sitä odotellessanne, ottakaa helmikuu helisten vastaan ja nauttikaa ulkoilukeleistä, niin mäki teen :)

Tähän viä "erivärinen" maisema



T: anne

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Kevään tuntua

Me vedetään tammikuuta ja kuuluis olla talven kylmin aika, mutta mitä viä...
- oltiin viikonvaihde mökillä ja molempina aamuina mittarissa komeili +4 astetta!

Lauantaina isäntä kaato yhen puun huussin takaa ja mä läksin koiran kans jäälle nauttiin auringonsäteistä. Koira pesi turkkiaan mennen tullen parin sentin vahvuses hanges ja nautti silmin nähden ilmasta.

Mutta mennääs takas perjantaille.
Päästyämme mökille, lähdettiin kokeen edellisviikonloppuna jään alle laitettua verkkoo. Mitään suuria me ei odotettu, vaikka toiveissa oli saada edes yks ruaka. No saatiin se mitä toivottiin. Tuli yks siika ja yks affena. Noo, tuli siältä reilut 10kpl norsseja, jokka annettiin miälellämme luantoelukoille.
Kotka kävi meitä morjestamas, tai kaks niitä oli, mutten saanu ku toisesta kuvaa:


Komioita vetkaleita ne on...
- niitä leiju meidän kulmilla useemman kerran viikonvaihtees. Näyttäis siltä, ettei ainaska viä ole lintuinfluenssa iskeny tänne asti, vaikkei se kaukana oo rannikkoo eteläänpäin.

Mut joo. Sinne lauantain aurinkoiseen keliin:





Aurinko on viä kovin alhaalla...
- niinku tammikuus kuuluuki. Varjot on piiitkät jopa mulla :)

Saunassa ja avannossa käytiin molempina ehtoina ja pitkän kaavan mukaan. Meres pulahdettiin neljään otteeseen. On se vaan Niin komiaa!!!

On meillä melko syvä ranta laiturin edes... alumiinitikkaista kolme askelmaa on jäänpinnan yläpualella... tai no, ainaski kaks ;)



Illan tullen on aina pakko kuvata auringon laskua, laskee se sit minneppäin vaan. Joka kerta se vaan on niin ainutkertasen näkönen.

Ja kun toi aurinko viä niin nuukasti antaa valoonsa, on paras nauttia keltasesta vaikka näin:


Hyvää alkavaa viikkoo kaikille ja muistakaa vitamiinit :)

T: anne

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Piitkästä aikaa...

Mun on aivan pakko tunnustaa....
- Olen ollu laskuuden huippu!!!
Anteeks siitä ja Kiitos kaikille jotka ootte jaksanu odottaa ja toivoo, että meikäläisestä viä jotain kuuluis.

Mennääs vähä "historiaan", eli sinne mistä olis pitäny jatkaa.

Joulukuun 17 päivänä me viätettiin Joulu.
- joo, ihan tosi.
Nuariso saatiin kaikki kotiin pualisoehdoikkaiden kera (oikeen joulun ne olivat päättäneet viettää kukin tahollaan pualiskoittensa kotona).

Mä ku en ole mikään jouluihminen, ni ei se mua haitannu.

Kyllä me ruhtinaallisesti nautittiin förskottijoulusta. Laitettiin pöydät koreiks ja syötiin herkutellen:




Kaikkia en huamannu kuvatakkaan, ku seurustelu ja yhdessäolo oli tärkeintä, mutta voin sen verran avata tota menyytä, että alkuun syötiin suppilovahverokeittoo, sit oli kylmät kalat (joista kuva), sitten kylmät lihat/leikkeleet unohtamatta maksapasteijaa. Lämpimänä ruokana oli hevosenfilettä keralla raikkaan salaatin. Jälkkäriks tein tyrnikermahyytelöö.

Lahjat jaettiin ja nautittiin kaikkien seurasta täysin rinnoin.

Oikee joulu me viätettiin ihan kahestaan isännän kans. Kateltiin leffoja ihan maratooniks asti, saunottiin ja poreiltiin ammees... Laatuaikaa pari päivää, ilman tyämureita (jos siitä ny kahta tuli, ku aattona oltiin viä pualille päivin auki).
Tapanina sit jo otettiin tyät mureeks ja arki sai alkaa.

Mökillä ollaan kävästy pariin otteeseen täs välis ja nyt oltiin koko viikonvaihde. 
Jäät on paksuja, 30cm joka pualella meidän kulkureiteillä. Varovainen tua merellä saa silti olla, ku suntipaikat on auki. Meriveden korkeus on sahannu ees/taas kymmeni senttejä ja syäny jäitä.




Meillä oli mökillä kumma tapahtuma...
- siä oli joku pikkukärpästen joukkokualema:


Olisko pikkukärpäset syntyny ja samalla kuallu porukalla...
- onneks ei ehtiny kasvaan isommiks... siä olis ollu oikeen armeija meitä vasta joku kaunis kerta.




Koiruuski nauttii näistä mökkireisuista... saa juaksennella ittes väsyksiin jäällä :)

Tällästä tälläkertaa.

T: anne