sunnuntai 23. helmikuuta 2020

Myrskyn jälkeen...

Olihan myrsky!

Poikani 30-vuotispäivän iltana oli kunnon myrsky. Oltiin mökillä ja jo valmiiksi oli merivesi +60 cm yli normaalin, eli vettä oli. Tuuli oli etelän kantilla 12/15 m/s. Säätiedotus lupas vaarallisen korkealle nousevaa vedenpintaa ja voimakkaita myrskytuulia. Sitä sit seurattiin niin luonnossa kuin netissä.

Tuuli tuiversi nurkissa ja meri löi vaahtopäissään kivikoilla. Aallot oli jo aikasemmin tuonu rimpisuttua rantaan ja toivoin vaan, ettei enempää tulis...



Normaalilla vedellä tuosta kiviaidanteen päästä pääsee kuivin jaloin sivuttaan, nyt ei ollu tietoakaan.

Vesi alko nouseen huimaa vauhtia. Isäntä kävi alvariinsa tarkistamassa, miten aallot hakkaa laitureihin. Vesi alko nostaan ison laiturin etuosaa jo ja piti lisätä painoja. 500 litraa vettä saaveissa piti hiukan laituria paikallaan. Laiturin maapää on pultattu kallioon, mutta kun aalot aiheuttaa nostoa, ei siinä puut ja pultit hirveesti ole estämässä.

Klo 23.00 vesi oli korkeimmillaan, eli +122 cm yli normaalin. Tuuli oli kääntynyt luoteelle ja se osui suoraan meidän rantaan täysillä. Tahkoluoto näytti tuulen nopeudeksi 25/29 m/s ja sitä tuntu olevan.

Kun ennuste alko näyttään laskua vedenpinnalle, uskallettiin mekin jo huokasta ja mennä maate. Pimeessä ja myrskyssä ei olis ollu mitään mahdollisuutta alkaa tekeen pelastushommia, jos jotain olis sattunu.

Aamu valkeni ja paljasti yöllisen myrskyn jäljet:




Suttua oli ranta täynnä, uimalaiturille johtavan sillan pää oli revenny ja hinautunu leveytensä verran sivuun (epäselvä keskikuva) ja isolla laiturilla oli rimpiä kasapäin. Toi iso laituri on normaalivedellä 120 cm veden pinnasta ja yollä se oli pinnan kanssa tasan, ja aallot päälle.

Annettiin kahteen päätyyn ensiapua uimasillalle ja samalla nähtiin miten on silta hajonnu, ei onneks pahasti. Kun saadaan lisäkäsiä, niin saadaan pikku fiksauksella kuntoon.

Eniten riipii toi roska rannoilla. Rimmet kun ei edes maadu kunnolla ja polttaan niitä ei voi alkaa, kun naapurit sais savumyrkytyksen.



Rimpikasoista näkee, mihin asti on aallot lyöny ja tossa tynnyrin takana on pari joulukuustaki uinu meidän rantaa. Puissa köydellä kiinni oleva uimalaituri on syksyllä siihen nostettu ja köytetty.

Meillä ei siis isompia haavereita käyny, mutta tiedän...

- Näillä kulmilla on paljon mökkejä ilman laituria tai ainakin hajonneita sellasia.

t: anne

keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Hei. minä täälä!

Tosiaan...
- mä olen täälä.

Nyt en pyydä anteeks poissaolooni ollenkaan. Oon ollu vaan laiska ja saamaton. Tai jos ny ihan oikeen kunnolla mietin syytä hiljaiseloon täälä blogissa, niin löydän yhden Ison syyn.

Oon kirjottanu tätä blogia vuodesta 2011 asti. Alkuun aktiivisesti, sitten vähän laiskemmin ja loppuakohti vielä laiskemmin. Suurin syy tähän hiljaiseloon on ollu se, että mulla loppu mietteet mitä jakaa. Tuli sellanen tunne, että jauhan samaa. 
Mökkielämä on mun henkireikä. Mulle jokainen ilta on erilainen samoissa ympyröissä, mutta tuli sellanen tunne, että Te rakkaat lukijat alatte kyllästyyn mun kuviin ja juttuihin. 

Voi olla, että ehkä ette, mutta mulle itelle tuli tällänen tunne. Ja kun tälläseen tunteeseen ottaa kiinni, peli on menetetty!


Mun kirjotusrytmi on ollu sellanen, että kuvia otin viikonloppuina ja sunnuntaina kun kotiuduttiin, muokkasin kuvat ja aloin kirjottaan postausta. Rytmi oli kyllä ihan ok, mutta se vaan alko kesällä tökkiin. Aloin käymään sunnuntaisin ennemmin kävelylenkillä ku kirjottaan. No, terveellisempi vaihtoehtohan toi oli kieltämättä. Sit jos en lähteny kävelylle, aloin siivoon varastoo. Olihan seki joku tekosyy olla kirjottamatta. 

Mä olen muuten maailmanmestari keksiin tekosyitä, jos joku asia ei ole mieluinen.


Ehkä teitä kiinnostaa kuiteski:

Kirjotan nyt tähän lyhykäisesti, miten toi kulunu syksy meni.

No, me ollaan käyty koko syksy tietysti mökillä. Talvi meinas tehdä tuloaan Pyhäinpäivän aikoihin ja me nostettiin Santtu ylös. Ei se talvi sit kuiteskaan tullu ja me alettiin kulkeen mökillä kimpassa isännän veljen kanssa niiden pikkupaatilla. Heidän mökkihän on samalla lahdella parin kilometrin päässä meistä.

Loppuvuosi on ollu tuulinen ja sateinen. Tuuli on ollu aika-ajoin myrskylukemissa. Me ollaan kastuttu melkein joka kerta ainaki toiseen suuntaan ajellessa. Mökillä on ikkunat helissy ja nurkat vinkunu myrskytuulissa, mutta ku kämpäs on ollu lämmin, ni mikäs siä on ollu ollessa.
Eli, ollaan mökkeilty koko ajan ja veneellä kuljettu, kun jäistä ei ole ollu tietookaan. Vieläkin ollaan menossa ainaki tulevana viikonloppuna. Säätiedotusta seurataan kyllä ahkerasti, sillä kuuluis sen talven ny josain kohtaa tulevan.




Nää kuvat on lokakuulta, silloin ku viä oli tyveniä ehtoita.

Mitäs muuta tuli puuhattua, pitää oikeen virkistää muistia. Niin juu, oltiin me yks viikonloppu Valtakunnallisilla Yrittäjäpäivillä Lahdessa ja Virossa käytiin Joulun avauksessa. Tuli muutama pidennetty viikonloppu irtiottoo töistä...
- ja kotoo.

On mulla yks uuski juttu tässä meneillään. Olen ajatellu toisenlaista blogia, tai olen jo pari postausta harjotukseks tehny, mutta...
- pää sauhuaa nyt vielä niin asian tiimoilta, että en isommin asiasta ole huudellu. Haen ensin kokemusta aiheesta enemmän ja jaan sit osotteen tänne. 

No, nyt varmaan mietitte, että mitäs tää nyt on? Antaa vähän ja jättää siemenen uteliaisuudelle...
- eikös se ole parempi niin :D


Kiitos teille, jotka ootte jaksanu odottaa mun juttujani <3

Jatkumoa on tulossa joko täälä tai sitten toisaalla.

t: anne

sunnuntai 21. heinäkuuta 2019

Mitä kesällä syötäisiin

No, kalaa tiätysti.

Pitkään on puhuttu aiheesta "roskakala" ja miten sitä tulis käyttää enemmän. Meillä toi isäntä on kova kalastaan ja sitä "roskakalaa" tulee aika-ajoin paljonki.
Pääasiassa me nostetaan ahvenet, kuhat, siiat ym. arvokalat ja särjet ja hauet löytää tiänsä lokkien evääks. Joskus ollaan otettu haukeekin, kun vaan on ollu kunnon kokosia. Viime vuanna isäntä jo harjotteli hauen fileointia ruadottomaks ja tehtiinpä muutaman kerran siitä friteerattua haukee. Oli kyllä hyvää, ku laitto mausteita kunnolla :)

Syksyllä bongasin sit sellasen kirjan ku Suomalaista villikalaa. Hommasin sen isännälle joululahjaks:


Siitä on kokeiltu kevään mittaa muutamia ohjeita. Kesän alussa tehtiin kalamakkaraa, mistä tuliki sit meille kesän "hitti" ruoka. Ohjetta ollaan muutaman kerran tuunattu ja viä on uusia tuunauksia miäles.

Pikanen "ohjeistus" tähän:



Kalat hienonnetaan myllyllä tai tehosekottajalla. Lisätään mausteet, keltuaiset ja nesteet.



Sekoitetaan massa tasaseks.



Taikinasta pyöritetään massaa makkaran muotoon talouskelmun avulla.



Päät pitää sulkea hyvin, ettei massa pääse kelmusta pois.


Makkarat keitetään vedessä kypsiksi (vain 6-7 minuuttia).


Paistetaan voissa pinta ruskeeks tai savustetaan savustimessa. Ja ei muuta ku syömään :)

Laitan tähän viä ohjeen, jos jotain kiinnostaa:


Ja kuva on tietty liian kapee, eli toi kalan määrä on 800g.

Eipä tässä muuta ku...
- kalasteleen ja herkutteleen.


t:anne

sunnuntai 2. kesäkuuta 2019

Kesän alku

Niin vaihtu toukokuu kesäkuuks ja pitäis alkaa oleen kesäiset kelit. No, täälä länsirannikolla ne kesäkelit ny ei tuu ihan silleen ku sisäsuames.

Alkukesästä taitaa olla jokapualella noi kesälintujen muuttopuuhat ja lajinjatkumiset suunnilleen samoihin aikoihin...


Muutama hellepäivä ollaan saatu kokee tässä kevään aikana. Eka oli jo huhtikuulla ja jokunen päivä ollu toukokuulla. Nyt on äitienpäivän jälkeen ollu melko kalsaa, jopa vähän yäpakkasiaki.

Nää kelit ei silti oo vaikuttanu meidän mökkeilyelämään. Ollaan oltu liki 30 päivänä mökillä veneilykaudella. 
Viime viikko oli melko tuulista... 
- meinas välillä lentää tukka päästä, ku ovesta ulos lähti. Sit on tuuli tyvenny ja alkanu sade. Sade onki tehny hyvää kasvustolle niin maalla ku merelläki. Meillä on omenapuut niin komias kukas, ettei oo hetkiis ollukka:




Pölyttäjistä vaan ny taitaa olla pulaa. Kaks pörriäistä on menny kukasta kukkaan. On niillä melkonen savotta, jos meinaavat saada joka kukan käytyä läpi.

Mulla on mökillä ollu jokusen kerran kasvilava, tai yrttilava paremminki. Viime kesänä sain viaraan lavaan...
- tai paremminki rosvon. Mettähiiri vei multa melkosen puskan korianteria. Pupujussille on kelvannu jokkuset kukkasen taimet ja viime talvena peura oli puputtanu mun timjamini. Tästä suivaantuneena tehtiin päätös kasvatuksen suhteen. 
Isäntä tilas meille kunnollisen yrttikasvihuaneen. Piti olla helppo koota, mutta meni siinä melkein yks kokonainen päivä, että saatiin kasaan. Mutta, nyt saa kasvit olla rauhas nelijalkasilta:




Omenapuihin ei peurat oo kajonnu, sillä niiden ympärillä kulkee kävelukongit. Peurat ei talvella astunu niille, kiärsivät vaan ja jäi sit omenapuun oksat saamatta. Meidän onneks.

Viikonloppuna jälleen tuuleksi ja sateli, ei silti aivan kauheesti. Lämpötilat vaan on ollu melko alhasia. Pukeutumiskysymyshän se on, että mökillä tarkenee.
Tänään sit viimein oli aurinkoinen ja tyyni aamu. Siitä sai hetken nauttii, mutta sit tuli aikas sankka merisumu. Lämpötila laski muutan asteen heti alkuun ja miäli ei tehny vesille:



Siältä se alko nouseen ja hetkenpäästä näytti tältä:



Meni se viäki sakeemmaks, mutten viittiny karata ulos montaa kertaa kuvaileen. Tuttuni sanoja lainatakseni...
- ensin hävis Ruatsi, sitte Venäjä ja nyt hävis kaikki saaret meidän edestä :D

Me lähettiin kotiin ja kuinkas muuten, sää selkis ja lämpeni. Noo, eiköhän noita lämpösiä tuu viä tälle kesälle, vastahan se alko.

Näissä tunnelmissa...



t: anne

sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Lomalla vol 3

No niin...
- lupasin kertoo Phu Quocin nähtävyyksistä jotain.

Me otettiin yhtenä päivänä taksi ja lähettiin kiertään saaren eteläistä pualiskoo. Taksikuski oli nuorehko kaveri, joka ei osannu myöskään englantia. Mutta hän oli sen verran valveutunu nykytekniikasta ja oli ladannu kännykkäänsä kääntäjän. Kuski kerto nähtävyydet omalla kielellään ja kääntäjä kerto meille englanniks. Kätevää!

Ensin mentiin katsastaan An Thoissa sijaitsevaa kaapelihissiä. Hissi matkaa n. 8km matkan pitkin rantaviivaa yhdelle eteläiselle saarella.






Rakennus näyttää vanhalta, mutta se on uusi. Sisältä hulppee pytinki ja vaijerireitti näytti...
- melko hepposetä viritykseltä. Hissimatkalle me ei menty.

Seuraavaks me mentiin An Thoin satamaan. Sielä ei sit kuuleman mukaan ollu isompaa nähtävää, sano kuski. Joten jatkettiin matkaa Sao Beachille. Valkonen hiekkaranta houkuttelee niin paikalliset ku matkalaisetki nauttiin meren ja auringon syleilystä. Käytiin sielä uimassa ja viilentymässä kuuman päivän paahteelta. Meidän miälestä se ny ei ollu kummonen paikka...
- väkee oli ku pipoo ja kaikki oli maksullista, paitsi jos laitoit pyyhkees rantahiakalle ;)

Matka jatku Han Ninh:n kalastajakylään. Siä syätiin "kelluvassa ravintolassa", joka todellisuudessa oli lautta tolppien päällä. 





Niin...
- ei mikään miältä ylentävä ympäristö! Ruokapaikaks valittiin pitkän sillän päässä oleva ravintola. Siäläki pari rottaa kiipeili kattoparruissa ja tarjoilija siivos pöydiltä roskat mereen. Ruoka oli silti kohtalaista, eikä laittanu vattaa vikkelälle.

No, matka jatkuu:

Paikallista Sim-viiniä valmistavaan "tehtaaseen". Tarkemmin se oli myymälä, missä myytiinSim-viinejä,  paikallisia pippurisekoituksia ja joitais puusta tehtyjä patsaita. Sim- viini valmistetaan ruusumyrtistä. Siitä valmistetaan myös siiparria, makeisia ja hilloja. Innokkaina tutustuttiin viineihin ja toden sanoakseni, Ei ollu kyllä mitään hyvää. Ei tarvinnu ostaa tuliaisiks. Onneksemme niitä sai maistaa.





Olihan siä myös myynnissä kuuluisaa kalakastiketta!


Nää kiinnosti, mutta aateltiin, että ostetaan tota sit Ho Chi Minhistä, ku sinne viä mennään ja mausteitaki sieltä on tarkotus hakee.

Tähän oiva ohje: Älä osta kalakastiketta Phu Quocilta, jos lennät paikallisella lentoyhtiöllä vielä maassa. Saarelta ei saa viedä koneeseen kyseistä kastiketta. Syy meille ei oikeestaan selvinny. Opas vaan sano kentällä, ku oltiin palaamassa Ho Chi Minhiin, että tullitarkastus menee nopeesti jos matkatavaroistanne ei löydy huumeita tai kalakastiketta!

Sieltä mentiin hunajafarmille.






Siä meille annettiin verkkohatut, ei muuta suojaa. Kierrettiin siä oppaan perässä ja saatiin maistaa tuoretta kennostoo ja meille näytettiin pesiä ja jopa kuningatar esiteltiin :)
Jännä kokemus.

Viä otettiin yks pysäys, nimittäin helmikauppaan. Siä oli jalokivet rivissä. Huh, että oli kauniita koruja!

ALARIVIN VIIMENEN EUROINA N. 40,47

ALARIVIN EKA EUROISSA N.465,38

EUROISSA HINTA NOIN 1133,11



Ja oli siä sit osasto, missä myytiin krotiilinhahka tuotteita. Ymmärsin, että siä kasvatetaan krokoja vartavasten nahkajalostukseen.



Ja ei unohdeta simpukkatöitä





Kyllähän pienellä saarella ostamista on, jos halajaa.

Se siitä retkestä.

Parina iltana me käytiin Duong Dong:n iltamarkkinoilla. Siä oli nähtävää kilometri tolkulla. Ravintoloissa oli akvaariot, mistä sai vaan näyttää, mistä halus ruokansa ja valikoimissa oli kalat, käärmeet, sammakot ja muut merenelävät.



Päivällä siellä ei hirveesti ollu nähtävää...




Pääosin oli hyvä matkakohde. Likasta on, niinku yleisestikkin asian maissa, mutta ehkä elintavat sielläkin muuttuu ja aletaan miettiin jätteiden keräystä, eikä kaikkia heitetä ovesta pihalle tai mereen.

PUNAVIINI TUOTIIN KUULERISSA JÄIDEN KERA :D

TIKUILLA OPPI SYÖMÄÄN JOPA PHO-KEITTOO :D
Näihin muisteloihin päätän tän loman. Jatkoo tulee varmaanki mökkitouhuista, kuinkas muuten :D

t: anne