sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Ystäväpariskunnan koti

Pääsin taas kyläileen kameran kanssa ystäväpariskunnan jokirantakotiin...
- tästä kodista kirjottelin  ja kuvia näytin tossa vuadenvaihteen aikoihin.

Jos et ole huamannu, ni voit käydä kurkkimas Täälä.

Nyt kesä on astunu kuvioihin ja ulkonaki on saatu terassit sun muut valmiiks. 

Koti on jyrkässä rinnetontissa joen rannassa. Portaita riittää alas asti :)

Mutta, mennääs kattoon paikkaa tarkemmin:

PIHAAN TULTAESSA EI VOI TIÄTÄÄ, MILLANEN TONTTI ON

RANTASAUNALTA NÄKEE JO KORKEUSERON

JA NÄITÄ PORTAITA TOSIAAN RIITTÄÄ
Haastetta on tehdä terassia tälle tontille, vai mitä...

No, onneks on ammattimiähiä, jokka osaa ja hallittee tälläset hommat.

Eli terassille:


Joenpualeiselle seinustalle on tehty terassia...


ja portaita asuinkerrokseen.


Yläterassille pääsee uuden osan ruokailutilasta.

Aurinko paistaa koko päivän terassille ja joki liplattelee alhaalla. 


Yläterassilta näkymää. Aurinko laskee tonne joen yläjuaksun suuntaan.


Terassille on tehty kunnon kesäkeittiö. On grillauspaikat ja tiskauspaikat, juakseva vesi ja riittävästi pistorasioita...


Ei tarvii mennä edes kaffeita keitteleen sisälle. Saa kokata ja touhuta ja samalla seurustella viaraitten kanssa.
Tosta porrassyvennyksestähän pääsee saunaan. Siitä on sisäkuvia Täällä 

Upee ilma olla ulkona, mutta mennään käymään sisällä, sielä on luannollisesti otettu kesä vastaan sisustuksessa.



Keltanen aurinko on tullu eteisen lattialle ja keltasta on saanu tuolin istuintyynytki ja käytävämatto muuta värimaailmaa mukaellen.

Ruakailuhuane on saanu uuden lampun, sopii ku nenä päähän...



Piänillä jutuilla saa sisustuksen muuttaan muatoonsa eri vuaden aikoina. Tää on raikas ja kodikas!

Ulkona oli viä monenlaisia katseen vangitsijoita...




Kateltavaa oli paljon, paljon kaunista ja kiinnostavaa siälä ja täälä. Kuvat ei anna oikeuttaa, ku oli niin kirkas aurinkoinen päivä, mutta voitte ehkä kuvitella loput...

t: anne

sunnuntai 17. kesäkuuta 2018

Mikään ei ole ikuista

En tiä, miten toi otsikko ny sopii tähän postaukseen, mutta...
- joku voi sen "punasen langan" löytää.

Meillä isännän haaveena oli jokunen vuasi takas, että mokin kävelyreitit pitäis saada helpommin kuljettaviks. Tontti ku on tosi louhikkoinen rannasta asti ja jyrkkyyttä piisaa. Rantasaunan katto on matalammalla ku mökin lattia ja tontti nousee viä mökin takaa korkeemmalle ku mökin katto.

Siinäpä haastetta kerrakseen.
Jos mennään ihan alkulähteille. Mökkiä ei oltu käytetty ennen myyntiä suunnilleen ku kerran vuodes viimesten viiden vuaden aikana. Ku me se sit ostettiin, oli sinne ehdottomasti ensin tehtävä uudet portaat, niin mökkiin ku saunalle.
Mökillä ei myöskään ollu minkäänlaista laituria sillon ku se hommattiin. Se ny oli tiätysti myäs tehtävä. Niistä alettiin.
 No näillä resursseilla pystyttiin oleileen jokunen vuasi. Sitte ku tota mökkeilyä vaan lisättiin ja lisättiin ja kaikkee kuskattiin vähä edestakas. alko noi kulkureitit käymään raskaiks niissä kivikoissa.

Jotain oli tehtävä...
- ja isäntä kulki rantakivillä ja suunnitteli.

Laiturilta pitäis päästä turvallisemmin mökille kantamusten kans, ku ainoo kulkureitti oli silee kallio joka oli sateella luikas ja samalla huamattiin, että "aurikoterassi" alko oleen tiänsä päässä. Ei muuta ku vanha purkuun ja uutta tilalle ja portaat kylkeen.



Johan alko kulku helpottuun.

Sit josain vaihees rakennettiin kesäkööki mökin ja saunan pualväliin ja siihen tarvittiin portaita ja kulkuväylää kivikkoiseen maastoon.


Näähän helpotti kulkua jo kummasti...
- mutta

Pitihän tosta kesäköökiltä huusiinki päästä komuroimatta kivikos:


Sanotaan, että nälkä kasvaa syädes.
Mitäs sitte seuraavaks?
- kysyy isäntä miälessään. 

No, mökin ja saunan portaat on tainnu ny tulla siihen pisteeseen, että niille tarttis tehdä jotain. Ja tehtiin. 



Vanhat purettiin ja uutta tilalle.

Noi mökin portaat sit saiki jo vähä jatkoo:


Ei ne suunnitelmat sit viä siihenkä jääny. Suurin haave oli isännällä, että
Sukkasillaan pitää päästä joka paikkaan.




Nyt pääsee!

Hianosäätöö on ny viä edes, niinku kaiteita sinne tänne, mutta ei tarvi kompuroida kivikos ja yks tosi tärkee juttu mua ajatellen...
- Mun ei enää tarvii pelätä käärmeitä poluilla!!!
Ne saa kulkee kaikes rauhas kävelysiltojen alla :)

On tässä viärähtäny jokunen vuasi näitten kans. Paatilla ollaan kuskattu puutavaraa moneen kertaan ja vaikka missä kelissä. On kokemusta niistä hommista :)

Ei meillä silti aina oo vaan rakennettu. Oltiin me jo toisenki kerran retkellä tän alkukesän aikana. Lähettiin porukalla kattoon, onko paikallinen rantaravintola auki, ja olihan se.


RAVINTOLA RANTAHUONE

KUNNAN VIARASVENESATAMA
 Satamasta löytyy vessat, suikumahdollisuus, infopiste ja vesipiste.



Rannoilla on kateltavaa noissa monissa rantahuaneissa.

Kotimatkalla katottiin viä, että kaikki reimarit ja linjataulutki oli paikoillaan. Matkalaisen on helppo tulla.



t: anne

sunnuntai 3. kesäkuuta 2018

Hyvää kesäkuuta

Mulla on vissiin menny lujaa, kun en ole tänne ehtiny yli kuukauteen...
- jollei sit ole toi laiskuus iskeny.

No, mitäkö mä sit olen touhunnu?

Myyny kukkia ja yrttejä:



Osallistunu isännän apuna suunnitteleen mökille kävelykonkeja:





Ja tiätysti autoin, ainaki vähä toteutukses:



Sit olen istuttanu yrttejä ja keränny koivunlehtiä teetä varten:



Siivonnu tiätysti olen lähes joka kopperon omalla tontilla, niinku mökin, saunakamarin, saunan, huussin ja varaston. Toi jälkimmäinen isännän kans. Mutta kuka ny näitä normihommia laskee ;)

Ollaan me kyllä ehditty retkeileenki jo tän kesän alkajaisiks:




Niin, tätä mä olen touhunnu, ja lisäks tietty joo...
- ollaan oltu töis. 

Mitenkö sit on aika riittäny?

No, meillähän on toi mökki täälä kotikunnas. Matka mökiltä kotiin kestää paatilla ja autolla puali tuntia. Ollaan oltu ny veneilykaudella keskimäärin kaks yätä kotona ja viis mökillä. Ku päivät on ollu kauniita ja valosia, ni kyllähän sitä jaksaa.

Auringonlaskuja ollaan saatu katella harvase ilta täälä, niinku lähes jokapualella tätä maata. Sateita tässä jo toivoo, pelkästään jo luannon takia. Noita pikkukoivuja ku leikattiin mökin pihasta, yllätyin, ku oli jo kellasruneita lehtiä. Kuivuudesta neki kärsii. 

Lupaan, etten ny pidä näin pitkää väliä seuraavaan postaukseen...
- jos siä kuvaruudun toisella pualen ny enää ketään on.

Lämpimiä kesäpäivä toivotan kaikille ja "nähdään".

t: anne


sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Rundãlen linnaa

Mä täs miätein, että taitaa tulla sata postausta jos laitan kaikista kuvista juttua tuolta Rundãlen linnasta. Tosiaan linnassa on 138 huanetta. Nähtävää olis niin kattokoristeista, -maalauksista, mööpeleistä ja kaikesta mitä ny miäleen tulee. On se vaan niin kaunis linna!

Laitan ny tähän kuvia huaneista...
- juu en kaikista :D



Tää on ensimmäinen huane, mihin juhlaviaraat päästetään siältä porraskäytävältä...
- tarkkasilmänen näkee salaoven tossa vasemman taulun viäres. Tapeetis on leikkuukohta.

Tästä siirrytään KULTASALIIN:


Tää on linnan juhlallisin sali.
-Aika upee!

Huaneen takakulmissa on herttuan keräilykokoelmia:



- mitäpä muuta se herttua on keränny ku kiinalaista porsliinia.

On ne vaan kauniita kannuja, ei voi kiältää.

Kultasalin oikeesta kulmasta siirryttiin tilaan, missä oli piiiiitkä ruokapöytä vieraita varten. Nyt siä ei tiätystikään ollu pöytää, mutta huane oli Pitkä!

EN HUAMANNU LASKEE MONTAKO TUALIA OLI TOS SEINÄN SIÄRES, MUTTA MONTA OLI

EIKÖ OO KOMIAT SEINÄ- JA KATTOMAALAUKSET

Matka jatku muutaman kauniin huaneen läpi tanssiaissaliin:




Tanssiaissalin parketti oli paikoin niin kulunu, että siä pysty aistiin askelten kohdat. Salin takareunoilla oli piäniä lepohuaneita, missä viaraat saatto istahtaa huilaamaan.


Sitte noita huaneita vaan oli ja oli...
- kaikki vähä eri värisiä.







Seuraavassa kuvassa on perheen ruakailuhuane. Pöytä oli aina katettu tohon tyyliin. Astat ei oo aitoja, sillä alkuperäset oli hajonnu, kadonnu tai varastettu sotien aikana. noi astiat on tehty jälkeenpäin mallien mukaan.


Linna oli josain vaiheessa sotilassairaalana ja tukikohtana. Huaneet rapistu. Ykski huane oli ollu viljavarastona.

Seuraavana on pari kuvaa ennen restaurointia. 



Seinillä on mallinnoksia alkuperäsistä maalauksista.

Huamasitte varmaan noi upeet lämmitysmuurit noissa huaneissa...
- ihmeteltiin, että mistä niitä lämmitettiin, ku suuaukkoja ei näkyny.

No, selkis seki:


Joidenki salaovien takana oli tälläsiä lämmityshuaneita. Pötköö vaan pesään ja alko muurit lämpeen. Sen huamasin tässä, että ainoostaan herttuan huaneessa oli kaks muuria:


-makuualkovin molemmin pualin.
Ja huaneesta oli suara näkymä mahtavaan puutarhaan:


Voi vaan kuvitella miltä toi puisto näyttää kesällä ku kaikki kukat kukkii ja puut ja pensaat on vihreenä.

Tää meidän esittely makso kokonaista 4 euroo/nuppi. Mutta se ei sisältäny esittelyä herttuattaren siipeen. Se jäi vähä harmittaan.
Mutta, tää opas puhu niin paljo noista tauluista ja sukuhistorioista, että meillä olis menny seuraavaan päivään tolla tahdilla jos oltais koko linna nähty.

Jos meette Riikaan, ottakaa reisu Bauskaan ja käykää tua linnas. Suasittelen!!!

t:anne