sunnuntai 28. huhtikuuta 2019

Lomalla vol 3

No niin...
- lupasin kertoo Phu Quocin nähtävyyksistä jotain.

Me otettiin yhtenä päivänä taksi ja lähettiin kiertään saaren eteläistä pualiskoo. Taksikuski oli nuorehko kaveri, joka ei osannu myöskään englantia. Mutta hän oli sen verran valveutunu nykytekniikasta ja oli ladannu kännykkäänsä kääntäjän. Kuski kerto nähtävyydet omalla kielellään ja kääntäjä kerto meille englanniks. Kätevää!

Ensin mentiin katsastaan An Thoissa sijaitsevaa kaapelihissiä. Hissi matkaa n. 8km matkan pitkin rantaviivaa yhdelle eteläiselle saarella.






Rakennus näyttää vanhalta, mutta se on uusi. Sisältä hulppee pytinki ja vaijerireitti näytti...
- melko hepposetä viritykseltä. Hissimatkalle me ei menty.

Seuraavaks me mentiin An Thoin satamaan. Sielä ei sit kuuleman mukaan ollu isompaa nähtävää, sano kuski. Joten jatkettiin matkaa Sao Beachille. Valkonen hiekkaranta houkuttelee niin paikalliset ku matkalaisetki nauttiin meren ja auringon syleilystä. Käytiin sielä uimassa ja viilentymässä kuuman päivän paahteelta. Meidän miälestä se ny ei ollu kummonen paikka...
- väkee oli ku pipoo ja kaikki oli maksullista, paitsi jos laitoit pyyhkees rantahiakalle ;)

Matka jatku Han Ninh:n kalastajakylään. Siä syätiin "kelluvassa ravintolassa", joka todellisuudessa oli lautta tolppien päällä. 





Niin...
- ei mikään miältä ylentävä ympäristö! Ruokapaikaks valittiin pitkän sillän päässä oleva ravintola. Siäläki pari rottaa kiipeili kattoparruissa ja tarjoilija siivos pöydiltä roskat mereen. Ruoka oli silti kohtalaista, eikä laittanu vattaa vikkelälle.

No, matka jatkuu:

Paikallista Sim-viiniä valmistavaan "tehtaaseen". Tarkemmin se oli myymälä, missä myytiinSim-viinejä,  paikallisia pippurisekoituksia ja joitais puusta tehtyjä patsaita. Sim- viini valmistetaan ruusumyrtistä. Siitä valmistetaan myös siiparria, makeisia ja hilloja. Innokkaina tutustuttiin viineihin ja toden sanoakseni, Ei ollu kyllä mitään hyvää. Ei tarvinnu ostaa tuliaisiks. Onneksemme niitä sai maistaa.





Olihan siä myös myynnissä kuuluisaa kalakastiketta!


Nää kiinnosti, mutta aateltiin, että ostetaan tota sit Ho Chi Minhistä, ku sinne viä mennään ja mausteitaki sieltä on tarkotus hakee.

Tähän oiva ohje: Älä osta kalakastiketta Phu Quocilta, jos lennät paikallisella lentoyhtiöllä vielä maassa. Saarelta ei saa viedä koneeseen kyseistä kastiketta. Syy meille ei oikeestaan selvinny. Opas vaan sano kentällä, ku oltiin palaamassa Ho Chi Minhiin, että tullitarkastus menee nopeesti jos matkatavaroistanne ei löydy huumeita tai kalakastiketta!

Sieltä mentiin hunajafarmille.






Siä meille annettiin verkkohatut, ei muuta suojaa. Kierrettiin siä oppaan perässä ja saatiin maistaa tuoretta kennostoo ja meille näytettiin pesiä ja jopa kuningatar esiteltiin :)
Jännä kokemus.

Viä otettiin yks pysäys, nimittäin helmikauppaan. Siä oli jalokivet rivissä. Huh, että oli kauniita koruja!

ALARIVIN VIIMENEN EUROINA N. 40,47

ALARIVIN EKA EUROISSA N.465,38

EUROISSA HINTA NOIN 1133,11



Ja oli siä sit osasto, missä myytiin krotiilinhahka tuotteita. Ymmärsin, että siä kasvatetaan krokoja vartavasten nahkajalostukseen.



Ja ei unohdeta simpukkatöitä





Kyllähän pienellä saarella ostamista on, jos halajaa.

Se siitä retkestä.

Parina iltana me käytiin Duong Dong:n iltamarkkinoilla. Siä oli nähtävää kilometri tolkulla. Ravintoloissa oli akvaariot, mistä sai vaan näyttää, mistä halus ruokansa ja valikoimissa oli kalat, käärmeet, sammakot ja muut merenelävät.



Päivällä siellä ei hirveesti ollu nähtävää...




Pääosin oli hyvä matkakohde. Likasta on, niinku yleisestikkin asian maissa, mutta ehkä elintavat sielläkin muuttuu ja aletaan miettiin jätteiden keräystä, eikä kaikkia heitetä ovesta pihalle tai mereen.

PUNAVIINI TUOTIIN KUULERISSA JÄIDEN KERA :D

TIKUILLA OPPI SYÖMÄÄN JOPA PHO-KEITTOO :D
Näihin muisteloihin päätän tän loman. Jatkoo tulee varmaanki mökkitouhuista, kuinkas muuten :D

t: anne


sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Lomalla vol 2

Phu Quoc.

Sinne lennettiin paikallisella lentoyhtiön koneella ja lento Ho Chi Minh Cuty:stä kesti vajaan tunnin. Lämmin henkäys tuli heti kentällä vastaan.



Bussimatka hotellille kesti vajaan vartin. Hotelli Amarin Resort oli siis lähellä kenttää. Toisaalta, siä oli kaikki "lähellä" kenttää, sillä koko saari ei ole iso. Pituutta on 50 km ja leveimmältä kohtaa saari on 25 km.

Hotelli oli vasta pari vuatta vanha, mutta jos rehellinen oon, aika rönssisessä kunnossa jo. Tai ehkä tehty kiireellä ja hualimattomasti. Yleiset tilat oli ihan ok, mutta huoneet sit ei niinkään. 
Huoneet oli isot ja mekin oltiin varattu huone meren pualelta. No juu... oli se meren pualella, mutta

Laitetaas vähä kuvia, niistä voin sit kertoo tarkemmin.



Sänky oli aivan valtava! 240 levee. Kaks tällästä piäntä ihmistä meinas mennä hukkaan tossa :)



Sisustus oli pelkistetty, perus hotellihuane. Erikoisuus oli toi kylppäri. Suihkusta oli ikkuna huaneeseen. Tai siis koko kylppäristä. Sikseen ihan kiva, että sai luannonvaloo ku istu pytyllä :D


Pistorasioita jouduttiin vähä hakeen, mutta ku siirsi tyynyjä, johan neki löyty. Siinä ne oli sulas sovus ilmastointilaitteen ohjurin kans.

Mainittin, että oltiin varattu ja myäs maksettu merinäköalasta. Juu, olihan se sitä, mutta...




Kuten kuvat kertoo, meidän partsin edessä oli ravintolan katto. Sinne ei ollu yleistä kulkua, mutta ekana yänä siä nuariso kohelsi ja metelöi, ihan kunnolla. Tästä tehtiinki ilmotus seuraavan aamuna.

 Ihmisillä ku on kaikenmaailmta tapoja, ni tualaki tuli se todettua. Partsilta viskataan roskat, tupakan natsat ja mitä roskaa sit keksiiki alas. Ei ollu kiva katella moista sotkua silmissään. 

No, tästä huaneen sijainnista oltais voitu kyllä valittaa, mutta ku ollaan suamalisia rauhallisia lomamatkalaisia, ei sitä ny joka asiasta viittis, ku kuiteski se meri tualta katon takaa näky. 
Me käytiin sit matkaseuralaisten partsilla kylässä ja kuvattiin siältä auringonlaskua.


Hotellin aamiainen oli monipualinen, sai kyllä syödäkseen ihan melkein mitä vaan. Henkilökunta oli ystävällistä, ainoo vika oli kielitaidottomuus. Eli oikeestaan koko saarella (eikä myäskään osattu Ho Chi Minh Cityssäkään) ei osata englantia, ku hotellien respoissa ja ihan muutamassa ravintolassa jotenkuten. Taksitkaan ei ymmärrä. Otettiin yhtenä päivänä taksi ja käytiin eteläisessä osassa saarta retkeilemässä ja kuski oli nuari. Se oli kuiteski asiansa päälle perehtyny, ku oli ladannu translaiterin kännykkäänsä ja siten osas kertoo meille matkan nähtävyyksistä. Ja muutenki saatiin kommunikoitua sen avulla odotusajat ja sen sellaset. 

Se miten siä saa selitettyä taksille mihin haluaa, kannattaa varata respasta taksi ja kertoo niille, sit ne kerto kuskille, mihin ollaan menossa ja sit ku tulee takas hotellille, otettiin oppaan suasittelusta hotellin käyntikortit ja niitä vilauttamalla taksi osas oikeeseen hotelliin.




Hotellia iltavalossa ja vähän rantaaki. Allasalueelta rantaan oli siis lyhyt matka. Se oli ihan vieressä, pari askelta ja siinä.

Tää kuva on meidän partsilta sivulle kattoen...



Phu Quoc on siis Siaminlahdella, aivan Kambodzan rannikon edustalla. Meri oli lempee. Vaikka palmut heilu tuulessa, meri ei käyny. Loivaa maininkia oli ja sellasta pientä aaltoo tuli rannantuntumaan.
Phu Quoc on vasta nuari lomakohde. Tarina kertoo, että 1990 saarella oli vasta kaks hotellia, jokka oli hyvin vaatimattomia. Niistä vaan toiseen sai mennä ulkomaalaisia matkailijoita.

Eli se on varmaanki suurin syy kiälitaidottomuuteen saarella.

Tässä yleistä tiatoutta. Seuraavaan laitan jotain nähtävyyksistä, missä käytiin. Siihen asti Moi.

t: anne