sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Juhannustaikoja...

- vai tekemisiä?

Me viätettiin isännän ja koiruuden kans kolmisin Juhannus mökillä. Nuariso oli omilla teillään, kuka missäkin.

Tekemisistä sen verran, että me ollaan puuhasteltu piäntä "huvila ja huussia" taas. Niistä seuraavassa postauksessa.

Eli mennään aiheen viereen.

Kesäkelejä odotellaan, niiku monet muutki. Ollaan täällä silti saatu nauttia satunnaisista lämmöistä. Ja edelleen se on pukeutumis kysymys, miten tarkenee. Villasukkaa jalkaan ja huivia kaulaan jos vilu yllättää.

Aamuna muutamana oon seurannu joutsenperheen elämää. Viis niitä poikasia on ollu ja on edelleen. Kyhmyjoutseniahan nämä. Meidän lahdella on alkanu asustaan myös laulujoutsenia. Niitä on useita, toistakymmentä laskettiin eilen. Taitaavat olla viimevuatisia uroksia, vai sanotaanko niitä koiraiks...


Ne parveilee isoina tokkina ja välillä niillä on hirmusta kisaa aluerajoista. Yhtenä päivänä meinas yks ajaa meidän kyhmyjoutsen- uroksen matkoihinsa, mutta ei siinä onneks onnistunu.


Siinä ne "laulajat" peseskelee itteensä pintakivillä.

Tosiaan noista keleistä...



Nautittu ollaan jokasesta auringonsäteestä, mitä kohdilleen sattuu.
Aattonaki oli niin komiat kelit. Tuuli tyveni ja taivas kirkastu. Mikäs siinä oli kilistellä muutamalla skumppalasillisella.



Meillä oli oikeen kultahippuset mukana :)

Ehtoon edellä, ennen auringon laskua lähdettiin isännän kans souteleen lahdelle. Meidän rantaan ei näy juhannuksen aikaan toi auringonlasku, joten me mentiin sinne, mihin näkyy.



Sinne se laski, pilvirepaleitten alle ja mettän taa. Tää on tätä länsirannikon "yätöntä yätä".

Juhannuskokkoo mentiin katteleen omalle terassille. Se oliki ny komia...
- siä palo meidän mökin terassi ja portaat muitten riskujen seas.


Niistä hommista siis kuuluu myähemmin.

Me istutettiin vuasi takas raparperia meidän pihaan ja nyt jo tuli satoo muutaman oksan verran. Tein sit osasta raparperikeikaus kakun. Hyvää oli, mutta pikku sananen siitä leipomisesta...
- älä koskaan tee keikauskakkua irtopohjavuakaan, tai saat varmasti pestä uunis :D



Tähän loppuun viä kuva herkutteluannoksesta eiliseltä illalalta:


Merilohimedaljonki a´la isäntä.

T:anne

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Sitä sun tätä

On tää elämä nykyään niin hektistä...
- ei millään meinaa ehtiä tännekkään mitään kirjotteleen.

Nyt on kertyny kaikkee tapahtumaa, että oli pakko järjestää aikaa tehdä tää postaus.

Ensiks, meille on tullu "pikkuväkee" perheeseen:


Tämä mirri on Viktor.
Tyttären asuinkumppani. Melko villi kaveri, kova jutteleen. Näkee kaikkialla mielenkiintoisia asioita. Suunnittelee kiipeilyä vaikka katonrajaan, kun vaan jotenki sinne pääsis.




Oikee pikku vintiö :)
Viktor oli meillä kylässä muutama viikko takas. Tuli junalla Tampereelta pienessä kantokassissaan. Muutaman kerran meinas kaveri jo olla hukas, ku ei hetkee pysyny paikallaan ja mennä viipotti pitkin kämppää. Ruuan jälkeen se hiukan väsähti, että ehdin napata kuvia. Viktorista kuulette varmaan joskus toistekki.

Isännällä oli synttärit tässä reilu viikko takas ja hommattiin mökille uus grilli. Isäntä kun on tunnetusti oikee gurmeekokki kaikkien muitten osaamisten lisäks. Grillin "avajaisia" viätettiin viikonlopulla. Grillin kaasulevyllä kypsy lohenruatosoppa alkukeitoks:



Sopassa oli omegat kohdillaan.

Uusia pottuja keitettiin ja niistä tehtiin pottusalaattia. Tuaresalaattia oli kans tarjolla ja komiat lohimedaljongit isäntä grillissä kypsensi. Kalalle tehtiin tar tar-soossia:




Kyllä oli niin komiaa ruakaa, että...

Sää oli tuulinen, mutta aurinkoinen. Lähdettiin ajeleen porukalla isännän veljen puupaatilla. 



Poikettiin Merikarvian satamas Ravintola Rantahuaneella juamas lämmintä.


Paluumatka tehtiin vähä eri reittiä. Kylmää kyytiä se olis ollu, mutta pukeutumiskysymyshän se on ku merellä liikkuu. Eikä välillä tarvi ees liikkua, ei muuta ku olla vaan:


Kyllä näillä vetimillä tarkenee.

Yhtäkaikki...
- jokaisen huulilla on kylmät kelit.

Kuukausi takas kaupalle tuli aamusti iäkäs miäs. Ensisanoikseen hän tuumas, että:
- viime yä oli suviyä. Oli kylmä yä. Se tiätää seuraavaa 40 vuarokautta kylmää!

Mä aattelin, että ei kyllä tiä, ei enää mikkään vanhan kansan sanonnat paikkaans pidä. Mutta, näin se vaan on ollu.
Ja sit toinen tapaus, muutama viikko takas. Myäs iäkkäämpi herra sano, että kylmät jatkuu seuraavaan täyden kuun aikaan asti... suviyän aikaan oli täyskuu ja kylmää oli... 

Sitä mä jo uskoin ja siltä se ny näyttää. Ens viikolla pitäis suunnilleen olla se täyskuu ja niipä noi säätiadot tossa ny lupailee, että lämmintä alkais pikkuhiljaa tuleen.

Sitä odotellessa ihaillaan ny vaikka tota auringonlaskukuvaa:


Ei mulla muuta :)

T:anne

keskiviikko 10. toukokuuta 2017

Toukokuu

Juu, on se!

Toukokuu, sitä odottaa. Luanto alkaa herään eloon ja kaikilla on ilonen miäli. Toukokuusta on tehty monia biisejä, joista mun miältäni on lämmittäny Charlies Plogmanin "Tule toukokuu".

Meillä alko toukokuu näin:




Silmut ei oo viä auennu näillä rannoilla, meri on seesteinen ja ilta-aurinkoo malttaa katella ku vaan on vaatetta päällä.

Ekalla viikolla oli vähän viileitä päiviä, mutta perjantaille luvattiin hiukan lämpeempää ja aloin sitä iltapäivää odottaa. Keula kohti mökkiä ja nauttiin ihanasta ilmasta. Päätin jo lähteissä, että ku perille päästään, otan kunnon päikkärit terassilla. Paattirantaan päästyämme, todettiin, että tuuli oli pohjosen kantilla, mikä helpotus...
- se ei sovi meidän rantaan.

Sohva tämmiin ja huilaileen:


Pikku tirsojen jälkeen otettiin urakka niiden puitten kans, mitä aikasemmin mökille raijattiin. Viätiin laiturilta pualet liiterille sahausta varten. Siinä urakas tuli Niin hiki, että oli pakko pulahtaa mereen virkistäytyyn, sillä mittarissa komeili jo:



Joo´o, 15 astetta lämmintä!
Kyllä kelpas. 

Isännän veli vaimonsa kans tuli saunoon ehttoolla ja miähet laitto verkot pyyntiin. Yällä oli 10 astetta lämmintä ja aamulla nautin aamupalan terassilla. Tiirat kirku ja pikkulinnut visersi. Voiko aamu enää ihanammin alkaa :)

Miähet koki pyynnin ja kalaaki saatiin:


Oli noissaki talkoita, sillä puittenki kans jatkettiin.

Ei meillä silti aina kalaa syädä, Isäntä loihti komiat päivälliset. Tarjolla oli lihaa, siäniä, salaattia, pottuja sun muuta. Katoin pöytään oikeet lautasetki pitkästä aikaa, yleensähän me syädään kertiksistä. Mutta ku tuli "viaraitaki"...






Ruaka oli hyvää ja sitä oli riittävästi.

Iltapuali jatku upeena. Lähdettiin vuarostaan saunoon isännänveljen mökille. Mentiin "sintillä" ku hommattiin siihen sellanen pikkuperämoottori. Sain nauttia maisemista ja kuvatakki vähä:



Matkalla ohitettiin joutsen pesänsä rakennuspuuhissa. Merivesi oli lämmenny jo 12 asteeseen. Siä kelpas käydä muutamaanki kertaan pulahtamas saunomisen välillä.

Sunnuntaina sit oli laitettava ranta taas tämmiin viikkoo varten. Mäki huutelin jotain rannoilta isännälle ja se pisti todistusaineistoo kehiin...


- se kokeili mun kameran pitkää putkee ;)

Tää viikko on sit menny kelien suhteen pahemmin ku joulukuus, mutta ei sillä niin välii.
Pekka Pouta nauraa säätiedotuksilleen ja niin me muutki...

Me saatiin nauttia viikonlopun keleistä ja niitä lisää odotellen.


T: anne

sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Puusoovia...

En tiä, ku nää talvet on nykyään niin kummallisia...
- oikeestaan talvee ei täälä länsirannikolla oo tullukkaa.

Saarimökkeilyyn olis komiaa ku tulis kunnon jäät, tai ei niinkä mökkeilyyn, vaan oheistoimintaan, kuten tavaroitten viämiseen ja tuamiseen.

Tänä talvena ei siis saatu taaskaan viätyä esimerkiks saunapuita, joten:


Kuarma-autolasti pudotettiin paattirantaan viime viikolla ja sen purku ja viäminen saareen alko, kuinkas muuten ku paateilla.
Isäntä ja sen veli ajo ja me naiset lastattiin ja purettiin, toinen paattirannas ja toinen saares.

Perjantaina koitettiin lauttaa, muttei se oikeen luanannu. Lauantaina sit alettiin urakointi. Kolmeen asti aateltiin rehata noita puita, mutta tuuli alko navakoituun ja oli parempi lopettaa. En tiä sit sanoo, oliko se "vapauttava" vai harmittava tuuli :D

Sunnuntaina jatkettiin ja ...



Laiturilla oli lautaa niin paljo ku se kesti kannatella ja niitä piti alkaa kantaan lähemmäs liiteriä. Lautaläjiä alko ilmestyyn sinne sun tänne:



Kuvat näyttää olevan vähä "huurusia", mahtaako johtua hikisestä urakasta.

Isommilta haavereiltaki vältyttiin, mitä ny vähä lensi isännän veljenvaimon nenästä veret ja silleen. Tuli sellanen "yhteentörmäys" laudanpää vastaan nenä.
Mereenkä ei kukaan pudonnu, tai mitään muutakaan vastaavaa ei sattunu. Kroppa kyllä huutaa hoosiannaaaa....

Jälkimaininkeina voisin henkilökohtasesti kommentoida, että eipä oo ennen ollu nivelet kipeenä, mutta nyt on.
Kahdesta sormesta on nivel turvonnu ja aristaa, mutta eiköhän se tästä. Taidan huamena hakee apteekista jotain salvaa joka auttaa.

Saunassa ja meressä liotettiin hiet ja kelithän ei muuten huanompia ollu. 6 astetta oli lämmintä ja aurinko paisto melkein koko viikonlopun.
Kyllä meidän kelpas hääriä.

Näihin tunnelmiin:


T: anne

keskiviikko 5. huhtikuuta 2017

Kesä tulee...

Hitaasti, mutta varmasti. 

Vuasi takas me oltiin mökillä paatilla, saunottiin ja kasteltiin talviturkit ja rentouduttiin oikeen olan takaa. Nyt vaan ollaan kateltu kuin vahvaa on jää.

Tai no...
- viikonvaihteen vesisade alko tekeen tehtäväänsä ja tänään aurinko jatko. Eilisekski luvattiin aurinkoo, mutta täälä rannikolla toi sumu haittaa monesti. 
Iltapäivällä saatiin sit auringonsäteitä ja isäntä innotti meikäläisen rannoille. Isännän veli oli mukana matkas, ja niiden saaren tuntumaan me lähdettiinki. 


Rannoilla oli viä jäitä. Me käveltiin osittain rantoja pitkin ja osittain mettässä. Luanto alkaa heräileen ja ilma oli merellisen raikasta. 
Joutsenia oli jokunen pariskunta pesäpuuhissa ja yksinäisiäki näky.


Hylkeitä mä aattelin bongata, muttei ny tällä reisuu niitä näkyny. Mä olisin voinu jäädä vaikka kuin kauaks aikaa vaan istuun ja katteleen aaltojen loiskintaa jäälauttoja vasten.



Oikeen silmä ja miäli lepää...

T: anne