maanantai 12. helmikuuta 2018

Herkkujen tekoo

Laitetaas ny vähä muutaki juttua ku mökkeilyä...
- vaikka se on mun sydäntäni lähinnä.

Viime viikolla meillä alko kansalaisopistossa kurssi, päästään tekeen kakkuja. 
Isännän kummityttö on perustanu tänne kylille reilu vuasi takas kahvila/konditorian ja sitä oli pyydetty pitään kakkukurssia.

Ilmottauduin sit hetikohta kurssille ja tosiaan eka ilta vedettiin. Ohjelmassa oli kuppikakut. Ohjeita oli pari erilaista joista sai valita. Suklaamuffinssit ja sitruunamuffinssit.

Mä valittin jälkimmäiset.


Sitruunamuffinssi oli simppeli ohje. Kaikki kuivat aineet sekasin ja nesteet perään. Sekotetaan tasaseks ja siinä se. Helppo ohje vaikka mökille, jollei sinne oo hommannu sähkövatkainta. Niin ja jollei vaikka satu oleen edes sähköjä :)

Suklaamuffinssien tekijöitä tais olla enempi, mitä mä siinä kamerani kans kävin kiärtämäs.



Mä sain muffinssit uuniin ja aloin tekeen kuarrutusta.


Hyvin nousivat ja sain muuten taikinasta 7 kappaletta, niinku pitiki. Ihmettelin kyllä ku tosiaan aineet vaan sekotettiin, eikä vatkattu mitään vaahtoja.


Hyvä väri ja just nappi kypsyys, ei tullu mitään "kumipalloja".

Sit jo alettiin kuarrutteleen...


Kyllä tuli suklaisista herkun näkösiä.

IHAN KOMIAN NÄKÖSET TULI NÄISTÄKI


Tuarejuustokuarrutus ja sulaa suklaata päälle... Nam!
Näitä me herkuteltiin isännän kans. Onneks ei ollu enempää!

Noo... oltiinhan me siä mökilläki.

Syätiin madesoppaa:


... ja hevosen filettä ja pataatteja. Harmi ku en ehtiny ottaa kuvaa täysinäisestä vadista :D


Hyvää oli!!!

Aurinko ei paljoo paistellu meille viikonlopulla, mutta värikontrastia oli silmän iloks:


HYVÄÄ ALKANUTTA VIIKKOO KAIKILLE JA HYVÄÄ TULEVAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ <3

t: anne

sunnuntai 4. helmikuuta 2018

Viikonloppuretriittiä

-tai ainaski sinneppäin

Perjantaina taas suunnattiin mökille. Isäntä kävi kokemas verkot ja lähti takas mantereelle, ku oli menos kokousmatkalle. Mä jäin mökille, yksin.

Olin pakannu "tekemättömiä juttuja" mukaan aikani kuluks. 



Kirjastosta lainaamiani kirjoja en oo ehtiny kotona lueskella ja noi langat on ollu kaapis kohta kolme vuatta. 

Nyt olis sit aika tehdä jotain...
- aattelin ku kuulin että saan olla yksin mökillä.

Illan pimetessä ei pimeelle merellä jaksa koko aikaa vahdata, kunnei sinne nää mitään. 

Perjantaina syvennyn kirjoihin. Tein ayurvedatestin ja jos ny osasin oikeen tulkita ni olisin Kapha-tyyppi.
Kaikkee miälenkiintosta tuli tutkittua ja kas kummaa...
- mun tyypille intialaiset mausteet sopis parhaiten.

Olenki ihastunu Intiaan ja sen kulttuuriin, ollaanhan me siä käyty lomailemas viis kertaa ja viä meinaan joskus sinne mennä.

Lankoihin perehdyin lauantai-iltana. Aattelin virkata töppöset. Lämpimät niistä tulee ku on merinovillaa.

Mutta mitäs mä sit päivällä tein...
Kattelin aamupalaa syödessäni tiätysti merelle, josko siä olis joku elävä liikkunu. Lauantai oli kyllä kummallinen päivä, ku ei ollu elukan elukkaa, ei edes pikkulintuja näkyny. Olisko ne pelästyny lumisadetta, mikä ripsi aamupäivällä.

Lunta oli tullu myäs viikolla ja meidän rantaan sitä oli suinaantunu melkolailla. Perjantaina alottamani terassien puhdistus lumesta jatku lauantaina. Sai raitista ilmaa ja liikuntaa ku noita terasseja riitti putsattavaks.





Polku sinne ja polkua tänne.

Isännän veli tuli hakeen mua niitten mökille saunaan ja avantoon, ettei mun tarvinnu alkaa hakkaan avantoo auki.

Vuaroon naapurin avannos sitte :)


Heh heh... oikeen naurattaa itteeki tollanen paljastuskuva, mutta näillä mennään :D

Koko lauantain aurinko halus leikkiä meidän kans ja pysy tiukasti pilven reunan takana. Takas mökille tultua oli viä valosaa ja aattelin kuvat talvitaidetta.









Kaiken maailma talventörröttäjiä.

Viikon aikana maisemat muuttuu kummasti, ku vertaa edellisen postauksen kuvia näihin. Iltasella maailma muuttu punertavaks, ei siniseks niinku luulis.



Taivas oli ku tulessa.

Tänään sit oliki pilvetöntä. Pakkasta liki 15 astetta. Siivosin kämpän ja lähdin pulkkani kans käppäileen isännän veljen mökin suuntaan. Mulla ku ei ollu autoo millä kotiin pääsis, ku isäntä sillon perjantaina lähti. He lupas mut heittää kotiin.
Pualesvälis matkaa mua tultiin mönkijällä vastaan ja loppumatka heidän mökille meniki nopsaan. Meillä on sellaset pari kilomertiä välimatkaa toistemme mökeille. 
Aurinko valasi aamupäivällä maailman kauniisti ja otin viä muutaman kuvan...



Aurinko paisto niin nätisti koivujen kylkiinki, ne ihan hohti valkosuuttaan.

Heleetä helmikuuta kaikille ja nauttikaa ulkoilusta, niin mäki koitan...
- ainaski viikonloppuisin.

t: anne

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Sumun seassa

Mutta ei kuitenkaan sumussa.

Varoitus!
Seassa saattaa olla kuvia, jotka voivat aiheuttaa järkytystä aremmille henkilöille.

Voitteko kuvitella?
- viikko takas ku mentiin mökille, mä pakkasin kassini niinku ennenki. Vaihtovaatteita, jotain luettavaa ja tiätysti kamera.

Joo, oltiin sit menos jäälle ja otin sen kamerani mukaan, ku ei koskaan tiä, mitä vastaan tulee. Pihas oli silmää hivelevä kuvauskohde ja eiku kuvaamaan. Ihmettelin, mikä kameraa vaivaa, ku ei ala toimiin, ei sit millään:



Juu just tää kamera. Ei vaan toiminu. Manasin jo ääneeni, että nykkö jo tää on hajonnu, eikä oo viä ku kolmisen vuatta vanha. Noo, onhan sillä ny kuvattu, mutta Silti!

Sit mä hokasin!!!



Mä olin unohtanu laittaa siihen akun paikalleen! Arvakkaa ottiko päähän...
- no otti.

En vaan muistanu, ja syy moiseen on se, että koko tänä aikana ku toi kamera on mulla ollu, olen ladannu akkua vasta 3-4 kertaa. Miten sitä vois muistaa, ettei akku oo paikallaan. Eli viime postauksen kuvat on otettu pääosin isännän tabletilla tai luurilla.

Mutta mennään asiaan, eli sinne sumuun.

Perjantaina sato vettä ku mentiin mökille, 4 astetta lämmintä ja kovin keväistä, tai saatto olla syksyistäki. Miten senki ny ottaa.
 Eipä mitään, mökillä oli lämmin ja päästiin alottaan viikonloppu. Hetikohta ku oltiin saatu takkaan ja saunanpesään valkeet, mentiin kokeen verkot. Kolme madetta tuli ja yhdes oli komiat mätipussit. Madesoppa oli taattu, onneks ostettiin pottuja kaupasta. 
Mä nyljin ja putsasin mateet ja tein mädin. Herkkua tiados ehtoosti.

Mitäs muuta ku lämpöseen saunaan ja välillä vilvotteleen avantoon. Isäntä sen avannonki aukas.



Sadekki oli jo loppunu.

Meriveden korkeus oli viikon aikana heittelehtiny ja rannat oli vetisiä, meilläki laiturin edes oli vettä nilkkoihin asti.




Lauantai aamu valkeni pualipilvisenä ja sit jo aurinkoki koitti pilkistää, vaikka parinkymmenen kilsan pääs oli satanu räntää ihan taivaan täydeltä. Mentiin jäälle käveleen ja aattelin ottaa joitain kuvia. No, ku päästiin rannoilta, alko sumua nousta mailtapäin. Ei silti, noi sumuset maisemat oli joteski omalla laillaan kauniita:





Me saatiin verkoista myäs muutama särki ja haukiki siältä nousi ylös. Ne me jätettiin jäälle merikotkaa varten. Se siä kävi meitä vahtimas muutamaan kertaan.



Aika kaukana se kökötti ja siinä  sit kävi niin, että sapuska meinas mennä lokkien suuhun. Lokit ne oli repiny haukee jonkin verran, mutta kala oli niille liika iso, joten loppy jäi kotkan ruuaks.



Niistä meidän herkuistaki otin parit kuvat, meinaan mätileipää syätiin.



Sit oli viä parempaaki mätiä tarjolla, sillä isännän veli sai simpun. Joo, simppu tuli verkosta ja mä tiätysti käskin laittaa mädin korjuun. Ne poikkes meitä kattomas ja toivat mulle sen simpun. Siitä en mätihimoissani huamannu kuvaa ottaa, mutta mädistä kyllä ja se mätihän oli vihreetä.




Elämäni ekat simpun mädit.

Arvio:

Voimakkaampaa ku mateella ja isorakeisempaa. Sualaa ei tarvii laittaa ihan niin paljoo ku mateelle ja nyt vois kokit antaa vinkkii, miten tosta mädistä Ei tulis tollasta vaahtoovaa.

Simppuja ei oo näiltä vesiltä saanu vuasikymmeniin tiättävästi. Nyt ku eka tuli, ni voitas olla ylpeitä, sillä simppu elää puhtaissa vesissä. Tarkottaa sitä, että näillä leveysasteilla selkämerta vesi on alkanu puhdistuun.

Leipä vois olla mädin kans jotain muutaki, mut mä en saa syädä hiivaa, ni valikoimana ei oo kovin montaa.

En tiä mitä maratoonipostausta taas koitan, mutta laitan ny viä muutaman kuvan.








Sumuisissa tunnelmissa.

t: anne

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Talvipäivä

Tai sanosko talviviikonloppu.

Länsirannikko sai nauttia komiasta kelistä koko viikonlopun, ainaski tällä leveysasteella. Perjantaina jo aurinko paisto kirkkaana ja jatku koko viikonvaihteen.

Luannollisesti me mentiin mökille. Jäät oli vahvistunu menneen viikon pakkasten ansiosta komiasti. Päästiin vähä helpompaa reittiä mökille. Isäntä meni jo pualenpäivän aikoihin ja mä menin myähemmin. Siinä just ennen pimeen tuloo.  Isäntä oli laittanu takkoihin ja saunan pesään valkeet ja mun oli sopeva astua tupaan. Ei silti, meillähän on toi ilmalämpöpumppu, mikä voidaan asentaa kännykällä lämmittään kämppää jo aikasemmin. Isäntä laitto ilmalämpöpumpulle viästin torstaina ja sääti asteet +21. Perjantain sit oliki kämpäs osittain se 21 astetta. Takka silti antaa omanlaista lämpöö, joten aina se lämmitetään kuiteski.

Laitettiin viikonloppuna muutama verkko pyyntiin jään alle ja innokkaina lauantaina jo yks verkko koettiin. Made siältä tuli ja saatiin syädä madesoppaa ja ehtoommalla viä mätileivät... Nam!

Saunottiin pitkän kaavan mukaan ja taas meres käytiin monta kertaa. Jos tolla sais flunssan pysyyn loitolla. 

On toi mökki meille kyllä sellanen henkireikä. Päästään tästä tyäympäristöstä irti oikeen kunnolla. 





MULLA ON KERRANKI PIIIITKÄT SÄÄRET :D




Laitetaan ny viä tollanen pimeeki kuva, ettette te luule, että meillä on aina kirkasta :D


Tämmöstä tänään.

t: anne