sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Saamattomuutta ilmassa

On tää vaan niin kummallista...
- hommia olis vaikka muille jakaa, mutta ku ei. Ei pysty, ei kykene.

Blogipostauksia ei saa aikaseks senkä vertaa. Onneks ootte pysyny linjoilla siitä hualimatta. Olisko tää jotain syysmasennuksen oireita?
Olen kyllä töis asiakkita "prepannu" aiheesta kertomalla omia ajtuksia estää moinen, mutta onko siitä sit kuiteskaan apua edes itelle.
Mun ohjeeni on se, että kun toi syyspäivän tasaus on se pimeen ajan alku, ni mä alan laskeen leikillisesti montako yätä on siihen ku päivä alkaa taas piteneen. Siinä se syksy sit menee. 
Menee se silti laskemattaki.

Mutta jos ny ottais jonku "piristysruiskeen" tähän väliin ja laittas jotain kuviaki. Tyrnimarjan haku oli tärkeysasteella toisena viikko takas, ku mökille mentiin. Ihan meinas seota siitä marjojen paljoudesta ku rantauduttiin yhteen keltasenaan hehkuvista saarista. 



Ihania C-vitamiinipommeja nypittiin edellisessä postauksessa esittelemälläni vempeleellä. Sää suasi. Aurinko loisti kilpaa marjojen kanssa.

Tärkeysasteen eka homma oli saada ens kesän puut saareen. Niitä hinattiin lautalla. Miähet lähti perämoottoripaatilla hakeen lastia, mutta tehot oli sen verran heikot ison ja painavan lautan vetoon, että meitä naisia pyydettiin apuun... ;)
Me lähdettiin keskimoottoripaatilla apuihin ja tuupattiin lauttaa eteenpäin. Oli se varmaan hauska näky. Siitä ei tiätysti oo kuvaa, ku ite sohrittiin letkassa, mutta lautasta kuvan hokasin ottaa ku saaren rantaan päästiin:


Tässä on jo kuarmaa purettu jonki verran, sillä lautta oli tota ylimmäista sivulautaa pualeen väliin asti vedes tulles. Pikkunen urakka siinä oli saada puut pinotuks saunan taa. Isäntä täytti koppia, isännän veli kanto ja me naiset pinottiin. Hiki siinä tuli yhdelle jos toiselle ja meres siitä hiestä eroon pääsi. Komia olo tuli ku pulahti hikisenä 15 asteiseen veteen.

Kalastustaki ehdittiin harrastaa. Miähet laitto perjantaina silakkaverkot mereen ja saatiinhan sitä kalaa sen verran, että päästiin herkutteleen.




Kyllä paistettu silakka vaan on hyvää!

Sai miähet täs taannoin komian affenenki:



660 g oli isommalla painoo, eikä toi toinenkaan paljoo piänempi ollu.
Kalanperkeistä kiinnostu lokkien lisäks merikotkaki. Sain kuvattua ihan vahingos sen.


Tossa se vetkales on, vasemmanpualeinen. Kaukaa tää on kuvattu, mutta saa tosta ny vähä selvää. Kyllä mä Niin tarttisin kunnon tsuumin kameraani.

Ehtoolla on mukava istua terassilla filttien alla ja ihailla tummuvaa maisemaa:



Valoista näki, ettei me ihan ainoita mökkeilijöitä oltu. Toi vasemmanpualeinen pikkunen valo on kyllä majakasta...
- sattu just vilkahtaan ku kamera laukses.
Hyvä ajotus :)


Lyhty jäi näyttään valoonsa terassille ku me mentiin maate.

T: anne


sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syksyn satoja...

... jollei sit tuhansia.
-meinaan tyrnimarjoja.

Koitan täs selittää, että tänä vuanna on sit niin paljo tyrnimarjoja saatavilla ku vaan voi. Puskat notkuu oransseja vitamiineja. Me ku ei harrasteta mehun puristamista, vaan marjat marjoina, ni se on tuattanu aina vähä hankaluuksia, se niiden poimiminen. Puskat on piikikkäitä ja marjat meinaa survoutua ennen ku ne saa puskasta irti.

Bongasin ystäväni fb-sivuilta jutun, jonka hän oli ladannu sinne. Siinä oli kuva kummallisesta vempeleestä ja tekstiä tavatessani tajusin, että kyseessä on tyrnimarjapoimuri.

TYRNIMARJAPOIMURI!
- onko sellasiaki olemas?!?

No, onhan sellasia.

Sain ystävältäni tärkeemmät tiadot kyseisestä vempaimesta ja eiku googlehakuun ja kas...
- siältä niitä löysin ja heti menin ja tilasin sellasen, siis TÄLLÄSEN:


Siinä on sellanen nipistin kärjes, putki ja pullo. Nipistät vaan marjan irti puskasta ja se solahtaa suaraan pulloon. KÄTEVÄÄ etten sanois.


Kuva on vähä heikohko, ku ihan itekseni koitin poimia marjoja ja toisella kädellä yritin kuvata, mutta ei hätää...
- löysin vempeleelle oikeen YouTube-filmin. Sen voitte kattoo Täältä


Meidän omissa puskissa on vasta ekan kerran marjoja, mutta kyllä niistäki jo jonkiverran sain kasaan:


Viikon päästä meinaan mennä sit oikeen apajille, jollei joku kerkee mua ennen...

Käytiin me siäneski tänä viikonloppuna. Tatteja ei löytyny, ei lampaankääpää eikä kanttarellejakaan ku pari, mutta...


suppiksia oli, ja ISOJA!

Melko varhain ne nyt tuli, ku yleensä niitä poimitaan vasta lokakuulla.

Ny mulla humisee hyätykasvikuivuri tos köökin apupöydällä varmaan koko viikon :)

Niin, marjat mä tiätysti pakastan... Heh!

On mulla sit viä yks juttu.
Menin sit ja kokeilin alkukesästä kasvattaa pottuja rimpikasas. Nyt siä näyttää tältä:


Saa nauraa!!!

Mä laitoin ainaski parikymmentä pottua tohon ja...
- no, onhan tos ny jotain. Kaks vartta!
En oo viä uskaltanu kattoo, onko siä mukuloita ollenkaan, mutta mulla on ajatus, että vaatimattomat varret, ni Paaaljoon pottuja :)

Ei mulla muuta.

Hyvää alkanutta syksyä ja syyskuuta!

T: anne