sunnuntai 31. elokuuta 2014

Venetsialaisia

Vaan ei vielä Meillä mökkikauden päättäjäisiä...
- mehän mennään mökille niin kauan ku paatilla päästään ja viä ku on tullu kulkukelposet jäät. 
Mökki on meille vähä niinku toinen koti.

Se on niin, ku tyä ja koti on samas talos ja yrittäjäthän ei tyätuntejaan laske, on pakko olla joku paikka, missä ei niin miätitä noita tyäjuttuja ja ei sinne päästyä ihan joka asian takia takas tulla. Siinä on ihan suurin syy siihen, että meillä on mökki saares.

Olenki varmaan vuas takasi kertonu tarkemmin venetsialaisista ja jossen oo, ni te jokka ette oo ikinä edes kuullu moisesta, asiaa löytyy tarkemmin esim. Täältä

Meikä oli eilen vähä toistaitonen ku päästiin mökille. Syy moiseen oli...
- meillä vietettiin eilen Yrittäjämarkkinoita (siis tässä kunnassa). Mun kontollani on keittää myyntiin ohrankryynivelliä. Olin sitä siis jälleen keittämäs koko edellisen yän tossa koulukeskuksen keittiös. Velli keitettiin tilamaitoon ja luamukryyneistä. 160 litraa sitä tuli ja kaikki saatiin myytyä. Mä koitin siinä aamupäivällä vähä nukkuu, muttei siitä sit mitään tullu ja menin kattoon torihulinaa.

Siinä ehtoopäivällä me sit startattiin nokka kohti mökkirantaa. Kelit oli komiat, sain otettua terassin soffalla pikku unoset ja ku siitä auringon paisteesta heräsin (tummissa vaatteissa) olin hiestä märkä. Sen verran toi aurinko viäki lämmittää. Oli ihan pakko heittäytyä vilvottavaan mereen virkistyyn. Ja virkisti se...
- 16 asteinen vesi anto puhtia pysyy hereillä melkein keskiyähön asti.



Paistettiin lettuja siinä ehtoon edellä. Herkuteltiin oikeen mansikkahillon ja kermavaahdon kera niitä.


Koiraki odotti osuuttaan plätyistä. Yleensä se saa ne ekat jokka menee pipariks. Eli takuuvarmaa ruuan oottelua :)


Ehtoo oli kyllä komia. Meri oli tyyni ja hiukan pilveili. Kynttilät ja tuikut sai palaa ihan rauhas.



Valokuvista tuli kumman sinisävytteisiä, tai ei niistä tullu, keli oli sellasta. Se on sitä syksyä kait.

Rakettejaki ammuttiin, muttei niistä kuvista tullu ihan sen laatusia, että olisin viittiny teille näyttää. Muuten olivat komeita, niin meillä ku muillaki.

Syksyn satooki on saatu. Meillä kasvaa kanttarellit ihan nurkalla, siis jos kasvaa. Ja nyt on alkanu kasvaan. Niitä tulee ihan...

Meillä oli grilli ennen ihan tässä, enne ku toi kesäkööki tehtiin. Siänet sai nostaa ihan viärestä pannuun.

Siä niitä kasvaa sammaleitten seasta. Nää oli aikas piilos, mut kaivoin niitä vähä esille.
Isäntä kävi tyttärensä ja sen poikakaverin kans siänes viä aamusella ja ne löysi vaatimattomasti n. 30 litraa tatteja. Nyt niitä on sit laitettu pakkaseen ja kuivurissa on kuivumas osa.


Tälläsiä tatteja siä oli saari piukas :D

Laitan tähän viä kuvaa meidän kasvihuanesadosta:


Tälläsiä meillä on kasvatettu ja vähä muutaki...

Terkuin mie!

tiistai 26. elokuuta 2014

Sukat!

Jee, kuulkaas...
- meikäläistä on onnistanu, tai niiku Onni potkinu tai lykästäny tai miten sen ny sanos.

Osallistuin taannoin MehtäPirtti-blogis arvontaan (täällä) ja mua sit tosiaan lykästi. Tänään tuli paketti postis ja siältä tuli tälläset:




Kyllä mun ny kelpaa!
- ei palele varpaat.
Koko ja väri on mulle ihan nappi ja malliki tyttömäisen ihana.

Kiitos oikeen paljon mehtänemännälle. I like!!!

Terkuin mie!

sunnuntai 24. elokuuta 2014

Sataa ja paistaa

On nää kelit ollu tänä vuanna sukkelat.
- talvi oli muutaman viikon
- meri ei saanu kunnon jääkantta ja sen myötä päästiin paatilla mökille jo maaliskuun viimesenä (meille tosi hyvä juttu)
- toukokuulla saatiin nauttia jo hellelukemista ja merivesiki käväs jo 22 asteessa
- kesäkuu oli kylmä, juhannuksenaki sai olla fällyt niskas ulkona
- heinäkuulla sit meitä hellittiin oikeen kunnolla. Hellettä piti useemman viikon ja merivesi  huiteli pitkään 25 asteessa
- elokuullaki viä alkuun oli lämpimiä kelejä, mutta sit alko nää ukkos sateet. Viime viikko oli täälä länsirannikolla melkomoinen. Harvase ehtoo siinä seittemän mais nousi ukonilma tualta mereltä. Vettä tuli väliin ku saavista kaataen ja sit taas hellitti. Seuraava ukonilma tuli kymmenen aikoihin ja sitä seuraava sit yhden-kahden mais yällä. Nää kyllä melki koko viikon kiärsi tän keskustan, mutta...
- torstaina se sit viimein tuli ja meinas jäädä asuun. 
Pualen yän paikkeilla se tuli kolisteleen ihan tähän nurkille. Ei ollu kahta sekunttii salaman ja kolinan välis ja pilvet seiso kauan täs ihan paikallaan. Seuraavan kerran se tuli siinä kolmen mais ja taas meinas muuttaa asuun. Salamat leisku ja ukkonen kolsteli, jossei ihan räjähdelly. Ikkunat helisi ja sähköt pätki. Eikä tässä viä kaikki...
 Piti sen tulla sit viä aamusellaki kolisteleen.
Melkein voisin väittää, että lähes kaikki kuntalaiset muistutti perjantaipäivänä henkiin heränneiltä tsombeilta, huanosti nukutun yän jäljiltä. Tuhojaan ukkonen ei kait isommin tehny, kunnei sellasista kukaan kulkevainen puhunu.
Sen verran on tota ilmaa klaarannu nää kelit, että merivesi on ny pudonnu 18 asteeseen ja rutikuivat maat on saanu vettä vähä. Viäläki toi ukkonen jaksaa tulla tualta mereltä, mutta on sen voima jo heikenny. Nyttekki se tualta mun selkäni takaa koittaa kolistella.

Perjantaina ei viittitty lähtee mökille, ku lauantaina oli tyäpäivä ja toi keli ny sit on ollu märkää.
Aattelin sit hemmotella itteeni ja isäntää kevyellä kenttälounaalla perjantaiehtoosti:



Tunnelmallisesti kynttilän valos:


Eikös oo komia kynttilän alunen ;D

No, lauantaina oli sit pakko lähtee merelle, meinas jo tulla viarotusoireita. Uimaski tuli viä käytyä muutamaan otteeseen ja tiätysti tänä aamuna aamu-uinnilla. Kohta ollaan siinä tilantees, ettei enää kykene pulahtaan mereen ilman saunaa, vai ollaanko?!?
- taitaa olla edelleen asennekysymys sinne veteen meno.

Näissä maisemissa:



Terkuin mie!

sunnuntai 17. elokuuta 2014

Ja taas!

Juu. Taas me oltiin retkellä, merellä.

Ei sitä vaan voi jättää väliin, ku kelit on mitä on. Kyllä nää kohta loppuu. Mutta...
- nyt vaan on Niin poikkeuksellista ilmaa ollu.

Vakioporukalla lähettiin matkaan, isäntä ja sen veli ja me vaimot. "Ajettiin siitä Masperinkulmilta suariks kohti Ouraa, niinkos tiätte" ;D
- ei siitä mitää reittiä mee, mutta me vaa mentii.

Ouraluadolla oli paljo väkee, me sit päätettii mennä siihen viäreiseen saaree, jonka nimee en ny muista ja googlemapsikaa ei sanonu...

Ouran Pooki etäältä...

... vähä lähempää.

Jättikiviä

Pooki pohjosen suunnalta katottuna, tai ainaski melkein

Ouraluato ja vanha luatsiasema

Mitähän miätitään, no vaikka mitä ;)

Oikeen leirielämää, yks istuu yhdellä kivellä ja toinen toisella. Isäntä krillaa makkaraa ja isännän veli ottaa kuvaa, on varjona mukana :)
Ja kuten taas kuva kertoo, meillä on noita kiviä vaikka muille jakaa.
Merivesi huiteli Ouras siä 22 asteen paikkeilla, edelleen, eli lämmintä oli. Tuli siä taas pulittua. Takas mentiin ihan reittiä pitki, suaraan Krookkaan ja nähtiin siinä yks erilainen paatti:


Melko rohkeeta touhua ;)
Ja nähtiin me sit viä toinenki ihmeellisyys... jos niin voi sanoo:


Poliisi!
- on siä ny aika-ajoin tullia nähny ja mertenvartioita, mutta en ennen oo Poliisia nähny. 

Takas mökille päästiin viä valosaan aikaan. Mutta, kyllä ne ehtoot vaan alkaa pimeneen, ei sille mitään voi:


Miksei ny tätäki kattele ;)

Terkuin mie!

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Luannekysymys...kö

Sitä mä tässä oon miättiny.

Onko se kii luanteesta, synnyinlahjasta/-lahjattomuudesta, ympäristötekijöistä vai mistä?
Meinaan toi bisneshakuisuus, vai millä sanalla sitä ny si kutsuis.

Aina pitää olla jollaki lailla myymäs jotain.

Nuarempana mä myin Oriflamee, Mary Kay:tä, Avon:in, eli kauneutta purkeista. Miätein siinä sivussa välillä muutaki, niinku vaatepualta jne...

Nyttemmin, ku vaihdoin "hyvän kunnan tyän" tähän isännän yritystoimintaan mukanaolevaks, tuli sitte noita artikkeleita kyllä lisää.
Osasia kuvattuna:






Niinku sellanen sekatavarakauppa ;)
Tohon viä päälle kausikukkaset sun muut ompelutarvikkeet ja olen mä sit aina välillä "nyppimäs" kaikkee painotyätä. Jos ihmettelette niiku mitä, ni Tualta voi tutustua paremmin. Olis sitä luullu, että nää ny alkais riittään.
Vaan... Eipä!

Se on kuiteski erilaista myymistä kaupas, ku taas sit ns. kotimyynti.

Josain kohtaa mainittinki, että aloin magneettikorujen jälleenmyyjäks, eli tuatenimellä Magnetix Wellness ja nyt tässä muutama viikko takas otin  myyntiin Forever Living Aloe-tuotteet.

Ite olen käyttäny kyseisiä tuotteita jo jonkin aikaa, pisimpään Aloe Ever-Shield dödöö ja tykkään kovasti.



Sittemmin otin kokeiluun Sonya-sarjasta kosteusvoiteen (Aloe Deep Moisturizing Cream) ja kohta alotan toisen purtilon. Hyvin kosteuttava ja levittyvä ja imeytyvä, eikä aiheuttanu meikäläisen herkälle hipiälle mitään allergisia oireita.



Nyt sit alkaaki löytyyn jo vähä kakkee, sillä pakkohan niitä on itekki käyttää, jos meinaa niitä muillekki tyrkyttää.
Tässä olis vähä repertuaria:


Aloe-tuatteita niin sisäisesti ku ulkosestikki ja päivittäin. Eiköhän mustaki viä jotain tuu noilla "antimilla"... luulis ainaski :D

Tässä ny tällänen "erilainen" postaus, mutta...
- jottei totuus unohtus:




Sitä oltiin jälleen mökillä :D

Terkuin mie!

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Räpsöön reisus

Porin Reposaari... 
- Paikallisten ja vähä muittenki suus Räpsöö (ruatsalaisesti Räfsö). Jos kiinnostuit, voit lukee historiasta vaikka Täältä.

Niin, me tehtiin kesän pakolline reisu siis Räpsöösee. Perjantaina oli melkonen keli ja näytti siltä, ettei se tuuli siitä tyvene. Ei ollu viä yällä kolmeltaka tyvenny, mutta aamusella ku uni loppu, oli meri ihan peilinä. Siitä sit sopiin aikaa isännän veljen kans, miten lähetään reisuun. Tsekattiin netistä, miten on Ravintola Reposaari auki. Sinne oli tarkotus poiketa syämään maankuulua kalapöytää, Suamen toisisk vanhimpaan ravintolaan. Siitä voitte lukasta vaikka Täältä

Matkan suunnittelua:

Veljekset "Intialätsineen"
Lähettiin yhdentoista mais...



...hanhien saattelemana.

Sää tosiaan suasi meijän matkaa. Tässä kuvia lisää:




Isäntä poseeraa...



Se ei kans pääse irti tosta puhelimesta...
- onneks löyty koppi mistä soittaa :D ja oma luuri.



Täs on Satamapuiston kuuluisat puut, komiat vai mitä...



Saatiin vattat täyteen herkullisia kalaruakia ja paluumatkalle piti alkaa:





Nää on niitä elämisen kuvia ja seuraavat taas vapaa-aikaa ;)




Te varmaan jo kyllästytte näihin mun merikuviin, mutta...
- mä olen menettäny sydämmeni ja sialuni tälle.

Helle helli meitä ja oli pakko poiketa matkalla välillä vilvotteleen mereen. Ei muuta ku rantautuun asumattomaan saareen ja sukellus meren alloille. Voi sitä nautintoo. Kyllä Suamen kesä vaan on kesä... ku vaan lämmintä piisaa.

Ehtoolla tuli kummallinen keli, kaikki oli ihan "mustavalkosta", vai sanosko utusta. Kattokaa ny vaikka ite:



 ja tätä kuvaa en oo väreillä muakannu.

Terkuin mie!