keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Askaretta...

- omaks ja vähä muittenki iloks.

Tein tässä taannoin jotain elämäni ensimmäisen kerran. Asia on mua kiinnostanu jo pitkään, mutta ku kerran kyseessä on eka kerta, piti aiheeseen tutustaua oikeen syvällisesti. Kirjastosta lainasin aihetta koskevan kirjan ja netistä olen asioita lukenu ja katellu videoita. Tarvikkeita hankin siältä sun täältä ja viimein uskalsin alkaa kokeileen.

Tein elämäni ekat saippuat!
- joo, ihan omilla pikku kätösillä.

No oli mulla apuvälineitäki tiätty:


Tarkkaa raaka-aineiden mittausta tarpeellisten suojavarusteiden kanssa.

Rasvojen sulatusta:


Raaka-aineiden yhdistelyä:


Massan sekotusta ja täyteaineen lisäystä:


Vielä loppusekotukset:


Sit olinki Niin innoissani, etten tajunnu ottaa kuvaa muotittamisesta, mutta vuarokauden vanhan saippuan kypsyyn jättämisestä muistin sentään:


Nyt sit vaan annetaan saippuoitten kypsyä jokusen viikon ja sit päästään testaan.

Tästä ekasta tein kaffisaippuan. Se on hyvä köökisaippua, sillä se poistaa mm. hajuja käsistä. 
Suunnitelmissa on vaikka mitä saippuoita, mutta niistä sit jos ja kun toteutuu. 

Saippuani on siis lisä- ja säilöntäaineeton ja ku vauhtiin pääsen, varmaan teen myös luamusaippuaa. Meillä perhe ainaski pysyy kohta omissa saippuoissa :)

Pääasia tässä on se, että "tiedän mitä käytän ja nautin sen tekemisestä".

Ei mulla muuta.

T: anne

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Pikkusualasta

Elellään tässä pimeimpiä vuadenaikoja ja miäli tekee herkutella...
- välillä sualasella pikkupalalla.

Sain joku aika takas jälleen Sunnuntailta s-postia, jossa oli mielenkiintonen ja nopee ohje pikkusualeseen. No sitähän oli pakko kokeilla. 

Mulla sattu oleen pakastimes viime talvelta lehtitaikinapaketti. Ei, ei siinä ollu päiväys menny/menos. Oli aikaa ihan toukokuulle 2017 asti.
Ihmeen kauan loppuviimeks. 
Mutta siis juu...

Taikinalevyt sulaan pellille leväälleen ja kaupasta hakeen pikapikaa täytteet.

Mä muunsin alkuperästä ohjetta, mutta ihan vähä vaan.




Laitoin alle pestoo, sit pepperoniviipaleita ja päälle munajuustoraastehossön. Uuniin ja jäähtyneenä päin ääntä.

Oli muuten tosi hyviä!

Mökkeily on ny toistaseks tauolla. Jäitä tuli ja ny ne on menny. Paatti on kuiteski talviteloilla, ni ei viitti alkaa sitä rehaan takas mereen, ku ei montaa kertaa tässä kuiteskaan mökille päästäs joulukiireitten takia.

Tässä viä yks kuva viimeseltä reisulta:


Onkos siä jo kovasti leivottu ja kokkailtu joulua varten?

T: anne

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Kuntoutusta ja vähä muutaki

Taidan alottaa ny tosta...
- "vähä muutaki" kohdasta.

Mökkeily loppu viiko takas, tai siis paattikausi. Mennään me mökille talvellaki, heti ku jäät kantaa ja ehditään näiltä joulunalus kiireiltä.

Niin, oltiin siis ns. viimestä kertaa mökillä ja oli vähä töitä päästä sinne. Paattirannassa oli jo hyvät jäät. Piti rikkoo niitä, että saatiin paatti laiturista. Ulkopualella oli sulaa, paitsi taas meidän rannassa. "Jäänmurtaja Santtu" puski jäihin ku mikäki "Sisu" konsanaan. Päästiin ku päästiinki saareen. 

Koira kävi ihmettelemäs uimarannas jäitä ja varmaan miätti, että mistäs mä ny juan ku toi on menny umpeen ;D


Oltiin ajois liikkeellä ja päästiin saunaanki päiväsnäöllä. 
Ensimmäinen avantopulahdus tuli tehtyä:


Tarkotuksella kuva on vähä heilahtanu, ettei kaikki paljastu ;)

Yällä oli taas kova pakkanen ja paatti jämähti kii jäihin. Ei saatu liikkuun suuntaan tai toiseen. Isäntä meni lankkua pitkin paattiin, ku peräköysiki oli jäissä ja laiturin reunasta oli matkaa keulaan.


Kaikenmaailman taiteilua oli, että saatiin paatti irti ja olihan sitä tehtävä väylä, että poiski päästään:


Isäntä rullas siinä tovin ja sai jäät liikkeelle... saatiin rauhas jäädä viä toisekski yäks. Jäälautoista tuli oikeen komiat taideteokset:


Peräaallot rikko jäätä ja se murtu lautoille. Tää kuva ei kerro pualiakaan siitä upeudesta, mutta on kuiteski niinku suuntaa-antava.

Meidän paattirannasta ei sit saatu enää paattia nostettua ylös, eli vietiin se isännän veljen paattirantaan ja siältä sit porukalla nostettiin vesipelejä.


Kyllä näihin maisemakuviin maltto lopettaa veneilykausi tälle vuadelle:


Noniin... sitte siihen kuntoutukseen.

Isäntä oli hakenu multa salaa yrittäjien kuntolomalle ja yhtenä päivänä se tuli suupiälet korvis näyttään postia Kerimäen Herttuan kuntokeskuksesta. Me oltiin saatu sinne lomaviikko. Vähäkö olin ilonen. Just ennen joulukiireitä pääsee vähä irti arjesta. No, siä me ny sit oltiin viime viikko. Matkaan lähdettiin maanantaiaamusti ennen kukon laulua, eli kuudelta ja kahdenpysäyksen taktiikalla me sit oltiin perillä jälkeen yhden päivällä. Lunta matkalla oli aikas vähä, Keuruulla tais olla eniten.
Meitä oli sellanen 14 hengen ryhmä, vähä eripualilta valtakuntaa, niiku Juuka, Tampere, Akaa, Kokkola ja me täältä.
Ohjelmaa oli kaks kertaa liikunnallista ja yks teoria joka päivä. Tehtiin kävelytesti ja lihaskuntotesti ja saatiin neuvoja ja opastusta lihaskunnon ylläpitämiseen. Kaikkeen meno oli tiätysti vapaaehtosta. Ruakaa saatiin kolme kertaa päiväs, ja hyvää ruakaa... Onneks oli tota liikuntaaki, muuten olis vaaka paukahtanu rikki kotiin tultua.

Tää Herttua on Puruveden rannalla. Puruvesi on tosi kirkasvetinen järvi. Me käytiin se toteemas ku käveltiin sillalle ja sen alla oli sulaa. Muuten olis jääny usko vaan kuulemisen varaan.


Tässä sillan alla oli joku 2.5 metriä pohjaan ja noi kivet olis kyllä voinu ihan laskee. Kuva ny ei anna oikeuttaan, mutta uskottava se oli.

Hotellin ympäristössä oli sodanaikasia juaksuhautoja ristiin rastiin:


Pihapiiriin oli kerätty kaikkenlaisia sotakaluja, mm. panssarivaunu, muistuttaan menneistä:


Reisu oli hyvä, sai levättyä liikkumisen lomassa ja tuli uusia tuttavuuksia. Toistekki haetaan vastaavaan toimintaan, mutta ehkä jonnekkin muualle... Pitäähän sitä ny tutkia muitaki paikkoja ku alkuun pääsi.



Siä se Herttua häämöttää vastarannalla.

Jouluun ei oo enää montaa viikkoo. Lunta täälä länsirannikolla ei oo nimekskään viä, mutta meri alkaa hyvää vauhtia jäätyyn ja juhannukseenki on kohta enää 7 kuukautta :D

Näihin miätteisiin...

T: anne