keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Koiran elämää

Olen josain vaiheessa kertonu tosta meidän koiruudesta jotain...
- nyt vois kertoo vähä enemmän.

Ivy, meidän sekarotunen perheenjäsen, on alkujaan Viron löytökoiria. Hommattiin se vuanna 2006 Pelastetaan koirat Ry:n kautta. Ivy oli Suomen puolella sijaiskodissa, missä me nähtiin ekan kerran.
Ivy tuli meille sit muutaman viikon kuluttua ekasta tapaamisesta. Ivyllä oli ollu pennut löytöelänkodissa ja vattan pualelta sen viä havaitti. Ivyn iäks oli arveltu 2-3 vuatta, mutta eläinlääkäri täälä Suomen puolella arveli sen olevan vasta 1- vuatias ja saaneen pennut ekoista juaksuistaan. Ivy oli tosi leikkisä, jopa niin leikkisä, ettei aina erottanu palloo kädestä touhuissaan. Me opetettiinki lapset oleen sen kans leikkiessään varovaisia, ettei sattuis vahinkoja.


Mökille pääsy on ollu Ivylle aina elämys. Aina ku paatilla saareen ollaan menossa, Ivyn pitää päästä hyppään mereen ennen rantautumista ja se ui rantaan. Mökillä se saa olla vapaana ja vartioida meitä, tai voiko sitä vartioimiseks sanoo :)
- mereltä saa kuka tahansa tulla, mutta jos mettän suunnasta joku tulee, ni sillon lähtee Ivystä ääntä. Haukku on voimakasta ja pelästyttää kyllä luvattomat kulkijat. Ivy pysyy hyvin omalla tontilla vaikka välillä lähtee ampasten härnäävän oravan perään. Rajalla se toppaa ja palaa pihaan takas.

Ruuan suhteen Ivy ei oo ollu koskaan nirso. Alkuun meidän oli opetettava se syämään koiran ruakaa. Mialuummin se söi perunankuaria ja ruuan tähteitä. Suurta herkkua on ollu meren rannasta löytyvät piänet simpukat. Niitä se aina kaivelee kivien alta ja rouskuttaa ne suihinsa. Alkukesästä, ku männyt on oikeen pudottanu siitepölyynsä pitkin rantoja, Ivy nualee sitä. En tiä mitä herkkua mahtaa olla koiran suuhun.


Koskaan ei oo tarvittu eläinlääkäriä Ivyn takia, eli terve koira se on ollu. Ivy on nyt sit ainaki 12 vuatias, jollei vähä vanhempiki.

Tammikuus sit tuli eka ongelma. se sai kovan ripulin ja lääkärin oli pakko lähtee. Diaknoosina oli paksunsuolen tulehdus. Lääkekuuri siihen saatiin ja kyllä se kuntoon tuli. Jonki ajan kuluttua Ivy sai uudelleen ripulin ja saatiin se hoidettua maitohappobakteereilla. Nyt on vatta menny sellaseen kuntoon, ettei voi enää antaa muuta ku kana-riisi ruakaa.


Viime perjantaina Ivy oli kumman nuapee ku tulin töistä, ei jaksanu korvat pystyssä odottaa ruakaansa, makas vaan. Hissun kissun tuli kupilleen, söi ja meni takas maate. Illalla ku oltiin viämäs sitä pissalle, sen takajalat ei ottanu kantaakseen ja sillä näytti olevan kovasti kipuja. Aateltiin, ettei aamua näe...
- eikä mitä, ku aamu tuli, koira oli taas oma vilkas ittensä. Päätin kuiteski viedä sen lääkäriin. Lääkäri sitä tutki ja tutki ja tuli lopuiks siihen tulokseen, että Ivy on tullu vanhaks. Kipulääkettä se määräs kuuriluantosesti ja nyt vaan sit hoidetaan vanhusta sen mukaan ku elinolot sallii.


En tiä sit miten kesällä mökillä...
- Ivyn suurta herkkua on ollu saada syödä affenen päitä ku miähet kaloja perkaa ja aina on ollu isoja luita kaluttavana. Jos ny vatta ei enää niitä kestä, ni taitaa olla ainoo herkku sit vaan "huilun tuhti". Huilun tuhtia Ivy on aina saanu isännän veljeltä makupaloiks, ku ollaan heidän mökillä kyläilty. Ei siinä mitään, hyvää makkaraa se on :)


Tällä hymyllä Ivy- mummeli teitä tervehtii :)

Näihin miätteisiin...

T: anne

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Päähänpinttymä...kö

Sitä se varmaan mulla on...
- päähänpinttymää.

Meinaan

Keittiön yläkaapit. Niitä jätetään nykyään paljon pois ja tilalle laitetaan joko avohyllyy tai ei sit mitään. En tiä, oonko mä laiska siivoomaan vai mitä, mutta ku aatellaan niitä avohyllyjä. Meillä kokataan ruakaa päivittäin, niinku luulisin monessa muussaki huushollis. Vaikka on liäsituuletin, ni ajan oloon kertyy mm. kaappien päälle sellanen pölyrasva. Eikö sitä sit keräänny astioitten päälle?
Vai oonko mä ymmärtäny väärin...
- kuuluuko niitä astioita olla vaan sen verran esillä, että kaikkia käytetään säännöllisesti, ettei ne ehdi pölyyntyyn?



Sit toinen juttu...
-kuivauskaappi.

No joo, lähes joka huushollis on tiskikone ja astiathan on kuivia ku ne siältä tyhjennetään kaapin kätköihin, mutta

Mulla on kyllä sellasia astioita, jotka virautan hetikohta käytön jälkeen ja laitan ne kuivuun kuivauskaappiin.


Ei meillä toi tiskikaappi, eikä siis koko yläkaapisto mikään koko seinän kokonen oo, tollanen pikkunen, mutta mulle tuiki tarpeellinen. Mukavampaa on laittaa salaattilinko, paistinpannu sun muut kaappiin valuun, saatika hantuukin päälle tasolle tai kuivata suaraan kaappiin, alakaappiin siis. 

Tiskiharjaki on mukavasti piilos oven takana :)

Olis mukava kuulla miälipiteitä pualesta ja vastaan...
- ihan mistä vaihtoehdosta vaan :)

Sana on vapaa!

Sitte toiseen asiaan.

Viherkasvit on ny IN. Juu, mulla on aikoinaan ollu ihan hirmusesti kukkasia ja pääosin ne on ollu viherkasveja. Sit aattelin helpottaa arkipuuhiani ja mukavuuden haluissa luavuin suurimmasta osasta niitä. Siitä hurahtamisesta on siis jo vuasia.

Nyt on taas alkanu pilkottaan jonkimoinen buumi. Tais iskee tuala Kap Verdellä.


Kyhäsin aloeista ja capo verdeläisistä koralleista tälläsen pöytäkoristeen.

Sit meille tuli kukkatukusta myyntiin viherkasvi mix ja siitä oli AIVAN PAKKO lunastaa tää:



Eikö oo söpö :)

Ja...
- onhan mulla noi orkideat, jokka kukkii jatkuvasti, vaikken niitä edes hoida:



Orkideassa on SITÄ JOTAKI...

Tässä näitä miätteitä taas. Hyvää alkavaa viikkoo kaikille.

T: anne

sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

Lomamatka Vol 2

Retkeilyä saarella.

Sal:in saari ei oo iso, n.30km pitkä ja leveimmältä kohtaan n.15km, joten retkeilyyn ei tarvinnu varata koko päivää. Nähtävyyksiäkän saarella luonnollisesti ei liiemmin ollu, mutta oli kuiteski jotain.

Ensimmäinen, mistä opaskin kerto, oli kalalaituri. Sinne tulee kaikki Santa-Marian kalastajat päivittäin tuomaan saaliinsa. Niitä sitte käy ihmettelemässä niin turistit ku paikallisetki. On siä nähty (viikko ennen meidän menoo) 2,5 metrinen hai, joten ihmeteltävää on ollu.



NÄÄ MUREENAT OLI PELOTTAVAN NÄKÖSIÄ JA KOKOSIA



Oli siä meillekki nähtävää...

Sit yhtenä päivänä otettiin taksi kuskaan meitä muihin nähtävyyksiin. Suunnitelmana pualenpäivän retki. Hintaa tingattiin kohtuudella ja ei se ny kauheesti pudonnu, mutta vähä kuiteski. 70€ kuski pyysi ja 60€ sit maksettiin. Kuski osas kohtalaisesti englantia, joten saatiin retkestä jotain irtiki. Ekaks suunnattiin Murdeiraan (paikka vähä pohjosempana). Sinne ihmiset menee ihaileen selkeellä säällä auringonlaskua, sillä se on länsirannalla. Sieltä myös näki hyvin ns. leijonavuoren. Leijonavuoresta kerrotaan, että se on "suojellu" saarelaisia vihollisilta ja siltä näki jo kaukaa saapuvat laivat.


Sieltä suunnattiin pääkaupunkiin Espargosiin.
Siellä ny ei ollu oikeen muuta näkemisen arvosta ku radiokukkula ja sieltä näkymät alas kaupunkiin, tai oikeemmin koko saarelle.




Hiukan mua pelotti ku kurvattiin Toyotalla tota serpentiini-tiätä ylös. Onneks istuin autos kallion puolella ton ylimmän pätkän.

Seuraavaks mentiin kattoon "sinistä silmää" Buraconaan. Siä me oltiin vähä liian aikasin, ei nähty silmää, mutta muuten paikka oli näkemisen arvonen. Maasto oli tuliperästä mustaa kivee. 


TOHON ALTAASEEN OLIS PÄÄSSY UIMAAN, MUTTEI ME OLTU VARAUDUTTU. ALLAS OLI TOSI SYVÄ JA NOILTA REUNOILTA OLIS VOINU HYPÄTÄ. REUNAN KORKEUSKI OLI 3-4 METRIÄ.

TON AUKON SISÄLLÄ OLIS NÄKYNY "SININEN SILMÄ", JOS OLTAIS OLTU PAIKALLA VÄHÄ MYÖHEMMIN. SILMÄN NÄKEE KLO 12.00 PARIN TUNNIN AJAN. ONNEKS OLTIIN AJOISSA, TAKAS LÄHTEISSÄMME SINNE TULI NELJÄ LINKKARIA TURISTEINEEN.

TYRSKYT LÖI MAHTAVINA ALTAAN REUNOILLE, SE OLI HENKEESALPAAVA NÄKY!

TÄSSÄ ON MITTASUHTEITA PAIKASTA. MEIDÄN PORUKKA JA KUSKI ON MENOS POISPÄIN...
Tässä kohtaa voisin mainita ton saaren karuudesta. Siä ei siis kasvanu oikeestaan mitään, jollei sitä oltu kasvatettu.

TÄLLÄSTÄ SIÄ OLI JOKAPUALELLA
Sitte otettiin suunta Pedra de lumeen ja suolakaivokselle. kaivos ny ei enää ollu käytössä, mutta siä oli altaat, mihin pääsi uimaan, tai tarkemmin sanottuna, kelluun. Vesi altaissa olikertaa sualasempaa ku kualleesmeres, eli n. 28%. Altaat sijaitsi tulivuorten ympäröimällä aluella, Sinne mentiin vuoren läpi tehdyn tunnelin läpi ja laskeuduttiin notkoon. 




Melko karua tääläki.

Sitte oli retken viimeinen, vaan ei vähäisin nähtävyys edessä.
Mentiin kattoon haikaloja Baie de Pardaan. Joo, me kahlattiin mereen takapualia myäten ja hait uiskenteli siinä meidän edessä vähä syvemmällä. Ne oli sitruunahaita ja siis kasvissyäjiä... ei tarvinnu pelätä, että lähtee pertsiistä pala :)


Tää oli paras kuva mun otoksistani. Sinne kahlaaminen oli hankalaa korallimaisen pohjan takia ja piti varoo kameraa, ettei kastu. Ja ei, ei noi hait noussu morjestaan meitä ton kummallisemmin.

Siältä palattiin hotellille takas. Reisu oli hyvä ja omalla tavallan antoisa.

Tutustuttiin me myäs paikalliseen bussilla ajeluun, oppaan kehotuksesta. Käytiin pari kertaa Espargosis kafeella.
Paikallis bussi oli Hiace. Aikatauluna oli se, että ku auto on täynnä ni lähetään. Autoon tungettiin 14 matkustajaa ja kuski. Sitte mentiin. Matka pääkaupunkiin oli n. 10 km ja makso euron /pää /suunta. Ei paha, ja 12 minuuttia jouduttiin enimmillään odottaan ku autoon mentiin, vaikka oltiin ekat.

TÄÄ AUTO OLI MELKO UUS VERRATEN MUIHIN


Santa-Mariassa oli kyllä muitaki näkemisen arvosia paikkoja ton kalalaiturin lisäks. Me mentiin kattoon "mahtavaa" rakennusta. Se oli rakennettu hiljattain kauppahalliks, mutta...

RAKENNUKSELLA ON OIKEEN NIMIKI: MERCADO MUNICIPAL


HULPPEE NÄKY!


Komia pytinki, vaan...
- myyjiä ei ollu ku muutama vihanneskauppias... Harmi!!! komia rakennus menee ihan "ketuille".

Muita Yrittäjiä siä oli vähä joka lähtöön. ravintoloista katukauppiaisiin.

NÄÄ JANNUT TULI YHTENÄ AAMUNA KUJILLE VEISTELEEN KORISTEITA JA...

... KOHTA NIITÄ JO MYYTIIN. TAKUUVARMASTI KÄSINTEHTYJÄ!!!

KORUT, KORISTEET JA SHARONGIT, NIIN AFRIKKALAISIA, NIIN AFRIKKALAISIA


Tää vaatimaton pytinki oli Santa-Marian parhain ravintola ja toinen koko kaupungin aluella oleva paikallisten pitämä. Jos eksytte huudeille, menkää D Ángeloon. Ruoka oli edullista ja hyvää. Päivällisen sai neljälle hengelle 35-50 eurolla, sisältäen viinit ja oluet. Paikka on aika rönssin näkönen, mutta kuultiin, että se olis remontin alla ja siks telttaillen nyt.

Pääasiallisesti paikan hintataso on samaa luakkaa ku meillä. Pääkaupungissa, Espargosissa englanninkielen ymmärtäminen oli todella heikkoo. Esimerkki: 3 kertaa espresso ja 1 tee, ei kääntyny millään kielellä, ei edes elekiellä. Myyjä huusi kadulta pojan tulkkaan ja... no saatiin ne yhden kerran mitä tilattiin, muttei enää toisella kertaa :)

Pääkielet saarella on kreoli, ranska, portugali ja italia.

Sää oli pääosin hyvä. Päivällä oli n. 30 astetta, kun taas illalla n. 20. Koko ajan tuuli ja illalla jos istu ulkoravintolas selkä päin tuulta, kylmä tuli. Mulla oli iltasin villatakki päällä ja pitkäpunttiset housut,
ni hyvin silleen tarkeni.

Kap Verde on nyt koettu, olen onnellinen siitä :)

T: anne