Retkellä

Juhannusaamu valkeni aurinkoisena. Siinä nuorimmaisen heräämistä odotellessa alko taivaalle kerääntyä jotain pilvihuttua, mutta lämmintä oli muuten... 20 astetta jopa.


Valmistauduttiin retkelle. Eväitä kylmälaukkuun, sortisit ja t-paita alle ja pitkäpunttusta päälle matkan ajaks.
Keula kohti pohjosta, tai no melkein...
- edessä  parinkymmenen minuutin matka satamaan.
Menomatkalla nähtiin hirmunen parvi merimetsoja. Niitä on tänävuonna paljon enemmän kuin vuosi takasin :(
- Ne kun ei ole niitä maailman suosituimpia epeleitä... tuhoovat asumussaarensa juurta jaksaen ja vaan haju jää jäljelle. Koitin vauhdissa ottaa kuvaakin...

saaks tästä mitään selkoo...

Matka jatkui hyvän sään salliessa. Lähestyttiin satamaa. Sinne meno tätä reittiä on mielestäni hauska... reitti kulkee kapeaa suntia (olisko toi suameks vaikka salmi) pitkin Oikee nimi tälle väylälle on Mellanouran sunti. Löytyy kyllä kartasta :)

Tässä on melkoinen liikenne välillä...

Sitten kun tästä suntista päästiin, eteen avautuu Mericamping... josta ottamani kuva oli sen verran heikkolaatunen, etten sitä tähän voinu laittaa. 
- Seuraavassa on kuva entisestä merivartioasemasta, mikä nykyään toimii puolustusvoimien lomanviettopaikkana.

Tää on nyt vaan yhdeltä suunnalta otettu kuva... pääpiha oli niin täynnä asuntovaunuja/-autoja, etten kehdannu kuvaa ottaa. Satamaan päästiin ja tietenkään en ottanu kuvaa siinä vaiheessa. Kiinnitettiin paatti laiturin reunaan ja koira kiinnitettiin veneeseen.
Tästä sit kehkeytyi melkomoinen episodi.
- Aivan tuntemattomat aikuiset meni höpöttään koiralle sinne paattiin ja se innostu ja hyppäs mereen... naru kaulassa ja laituri sen verran yläpuolella, ettei mitään mahdollisuutta nousta sieltä ylös. Siinä ei sit ollu muuta vaihtoehtoa, kuin että seurueen mies hyppäs paattiin ja veti koiran karvoistaan paattiin.
-Tässä kohtaa ehdittiin itte paikalle ja...
Koiralle ei sattunu onneks mitään, kun on tottunu veteen.
Harmitti vaan NIIN paljon. On koira ennenkin ollu siinä laiturissa ja odottanu meitä kiltisti ja "vartioinu" tavaroita, mutta... mikä nyt sit sai hyppäämään?!? 
- tähän ei vastausta saatu, sillä seurue katos melko nopeesti paikalta.


Siitä lähdettiin jatkamaan matkaa, Poikettiin moikkaamassa sukulaisia yhdessä saaressa ja sit lähdettiin "kotimatkalle"... mutkan kautta. 
Meidän piti mennä yhteen isoon saareen (Masperi), mutta sinne oli jo joku rantautunu... siirryttiinkin sit seuraavaan, Kangaskalliolle.

Ivy ei saanu traumoja satamatapauksesta, koska keppiä haettiin moneen otteeseen vedestä :)


Jätettiin eväät paatin viereen rannalle ja lähdettiin kiertään saarta. Sieltä löytyi huikeita luonnon muokkaamia paikkoja:

Ivystä tuli kertaheitolla luolakoira :)

Tästä läpi rohkeesti...

Huomaatko koiran kallioden kolossa... tai ainaski etujalat ja kuonon :)

Minä en noihin korkeuksiin kipee... sen verran on tota korkeenpaikan kammoa.


Paatille päästiin ehjin nahoin ja nälkä alko oleen jo kova... varmaan sen takia kun eväänä oli leipää levitettä ja lohikraavia :) Namia nami!!!
Siinä kalliolla maatessa kuuntelin hiljasuutta... ei veneen venettä menny ohi... ainoostaan lokit kirku jossain välillä.


Eipä sit muuta kun paatti vesille ja mökille saunan lämmitykseen :)