sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Kevätpuuhia

... tai sinneppäin.

Oon saanu viättää pari päivää vapaata töistä, niinku yleensä tyäntekijät...
- viikonloppuvapaa
tai miten sen ny ottaa, ku asut tyäpaikan yläkerras. Niin lähellä ja silti "kaukana" ku vaan aivot ei tyäskentele sitä oikeeta tyätä.

Eikös ollu selkeesti kerrottu?!?

Kuiteski, kotohommia.
Eilen aamusti, ku heräilin kaikessa rauhassa ja viä rauhallisemmin valmistin aamupalan itelleni (isäntä oli laskeutunu hommiinsa alas), nautin aamupalan sanomalehden kans. Luin sen oikeen tarkkaan. Nautin suunnattomasti ja siinä sivussa suunnittelin päivän ohjelmaa. Ikkunasta ku kattelin, aurinko paisteli jo komiasti pilvettömältä taivaalta. Ulos mieli teki, käveleen...



- mutta, ei sit kuiteskaan.
Kukkaset nuurus purkeissaan ja värit oli vähä niinku entiset vihreet. Jos niistä miälin nauttii, olis jotain tehtävä ja sit päätin, että mullan vaihtoon vaan. Purkkeja ku haeskelin eri huaneista, huamasin yhtäällä sitä tekemistä ja toisaalla toista...
- ihan niinku naisilla yleensä.
Homma rönsyää jokapualelle. 
Josain vaihees olin jo lujaa hakemas varastosta lasten laulukirjaa. Olin nimittäin laittanu sähköurkuihin virrat päälle ja aatellu soittaa muutaman kipaleen...
Kirjaa hakies huamasin pari laatikkoo, joissa oli vanhoja lehtiä, niinku "oma koti kullan kallis", "koti ja keittiö", "meidän mökki" sun muita. Siitäkös aatokset lähti eteneen... Ei muuta ku lehdet järjestykseen ja kuvat niistä ja myyntiin. Sain sen homman alkuun ku aloin miettiin, että miks mä sinne varastoon meninkä? Meni jokunen hetki ku muistin ja en sit sitä laulukirjaa löytäny, joten menin jatkaan kukkien kans.
Ihme ku sen muistin!




Olin jo parii päivää aikasemmin aatellu, että jos tänä keväänä jälleen kerran laittasin herneenversoja tuleen. Sais niitä napsii leivälle mennen tullen ja heittää vähä ruuanki päälle. Ovat niin makosia. 
Toi "jälleen kerran" tulee siitä, että joka vuasi sitä aattelen ja sille tasolle se yleensä on jääny, paitsi ny!


Pariin siävään, silmää hivelevään astiaan herneet istutin ja nyt vaan odotellaan versojen kasvua.

Laitan viä tähän yhden kuvan ku näin meren läheisyydes noi merisumut tulee aina yllättävän nopeesti. Tai en tiä oliko toi mitä sumua, mutta tiätä pitkin se tuli ja mereltäpäin ja yhtä nopeeta ku tuli, ni yhtä nopeeta se haihtu... tälläkertaa:


Siä se on tulos... 
- s-marketin pihan läpi.

Huammaatteko, kuin paljo meillä on täälä lunta!
Välillä se sulaa niin että luulis jo kevään kunnolla alkaneen ja sit taas tulee lisää. Nytki tuli paris vuarokaudes suunnilleen 15 cm. Ei yhtään mun pualesta tarttis enää... 

Mutta, kesää kohti ollaan silti menos ilosella miälellä:


Kevään ensimmäiset narsissit saapu meille myyntiin viimeviikolla :)

Hyvää loppukuuta, karkauspäivää ja alkavaa maaliskuuta <3

Terkuin mie!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti