sunnuntai 24. maaliskuuta 2019

Lomalla vol 2

Phu Quoc.

Sinne lennettiin paikallisella lentoyhtiön koneella ja lento Ho Chi Minh Cuty:stä kesti vajaan tunnin. Lämmin henkäys tuli heti kentällä vastaan.



Bussimatka hotellille kesti vajaan vartin. Hotelli Amarin Resort oli siis lähellä kenttää. Toisaalta, siä oli kaikki "lähellä" kenttää, sillä koko saari ei ole iso. Pituutta on 50 km ja leveimmältä kohtaa saari on 25 km.

Hotelli oli vasta pari vuatta vanha, mutta jos rehellinen oon, aika rönssisessä kunnossa jo. Tai ehkä tehty kiireellä ja hualimattomasti. Yleiset tilat oli ihan ok, mutta huoneet sit ei niinkään. 
Huoneet oli isot ja mekin oltiin varattu huone meren pualelta. No juu... oli se meren pualella, mutta

Laitetaas vähä kuvia, niistä voin sit kertoo tarkemmin.



Sänky oli aivan valtava! 240 levee. Kaks tällästä piäntä ihmistä meinas mennä hukkaan tossa :)



Sisustus oli pelkistetty, perus hotellihuane. Erikoisuus oli toi kylppäri. Suihkusta oli ikkuna huaneeseen. Tai siis koko kylppäristä. Sikseen ihan kiva, että sai luannonvaloo ku istu pytyllä :D


Pistorasioita jouduttiin vähä hakeen, mutta ku siirsi tyynyjä, johan neki löyty. Siinä ne oli sulas sovus ilmastointilaitteen ohjurin kans.

Mainittin, että oltiin varattu ja myäs maksettu merinäköalasta. Juu, olihan se sitä, mutta...




Kuten kuvat kertoo, meidän partsin edessä oli ravintolan katto. Sinne ei ollu yleistä kulkua, mutta ekana yänä siä nuariso kohelsi ja metelöi, ihan kunnolla. Tästä tehtiinki ilmotus seuraavan aamuna.

 Ihmisillä ku on kaikenmaailmta tapoja, ni tualaki tuli se todettua. Partsilta viskataan roskat, tupakan natsat ja mitä roskaa sit keksiiki alas. Ei ollu kiva katella moista sotkua silmissään. 

No, tästä huaneen sijainnista oltais voitu kyllä valittaa, mutta ku ollaan suamalisia rauhallisia lomamatkalaisia, ei sitä ny joka asiasta viittis, ku kuiteski se meri tualta katon takaa näky. 
Me käytiin sit matkaseuralaisten partsilla kylässä ja kuvattiin siältä auringonlaskua.


Hotellin aamiainen oli monipualinen, sai kyllä syödäkseen ihan melkein mitä vaan. Henkilökunta oli ystävällistä, ainoo vika oli kielitaidottomuus. Eli oikeestaan koko saarella (eikä myäskään osattu Ho Chi Minh Cityssäkään) ei osata englantia, ku hotellien respoissa ja ihan muutamassa ravintolassa jotenkuten. Taksitkaan ei ymmärrä. Otettiin yhtenä päivänä taksi ja käytiin eteläisessä osassa saarta retkeilemässä ja kuski oli nuari. Se oli kuiteski asiansa päälle perehtyny, ku oli ladannu translaiterin kännykkäänsä ja siten osas kertoo meille matkan nähtävyyksistä. Ja muutenki saatiin kommunikoitua sen avulla odotusajat ja sen sellaset. 

Se miten siä saa selitettyä taksille mihin haluaa, kannattaa varata respasta taksi ja kertoo niille, sit ne kerto kuskille, mihin ollaan menossa ja sit ku tulee takas hotellille, otettiin oppaan suasittelusta hotellin käyntikortit ja niitä vilauttamalla taksi osas oikeeseen hotelliin.




Hotellia iltavalossa ja vähän rantaaki. Allasalueelta rantaan oli siis lyhyt matka. Se oli ihan vieressä, pari askelta ja siinä.

Tää kuva on meidän partsilta sivulle kattoen...



Phu Quoc on siis Siaminlahdella, aivan Kambodzan rannikon edustalla. Meri oli lempee. Vaikka palmut heilu tuulessa, meri ei käyny. Loivaa maininkia oli ja sellasta pientä aaltoo tuli rannantuntumaan.
Phu Quoc on vasta nuari lomakohde. Tarina kertoo, että 1990 saarella oli vasta kaks hotellia, jokka oli hyvin vaatimattomia. Niistä vaan toiseen sai mennä ulkomaalaisia matkailijoita.

Eli se on varmaanki suurin syy kiälitaidottomuuteen saarella.

Tässä yleistä tiatoutta. Seuraavaan laitan jotain nähtävyyksistä, missä käytiin. Siihen asti Moi.

t: anne


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti