6.7.1962

Iltapäivällä n.klo 17.15
- syntyi pieni tyttölapsi perheeseen Tampereella, tarkemmin Tahmelan kaupungin osassa.

Veljeni oli hankkinu tämän muutama vuosi takas ja antoi tämän nyt mulle :)

Siitä on nyt sitten 50 vuotta (ja vähän päälle).


Tähän todellisuuteen heräsin perjantaina. Siinä peiliin kurkkien melkein koko päivän, kattelin mahdollisia muutoksia. Odotin ja peilasin...
- Vaan ei muutoksia tullu.


Elikäs, mitä me tästä opimme. Ei viiskymppinen vielä ole mikään vanhus, jos nyt noita naurunryppyjä on vähän kertyny silmän nurkkiin. Sekin tietty ainoostaan siitä että olen ollut koko ikäni NIIN nauravainen :D

Tämä on osa yhtä lahjaa, pitää tutustua tarkemmin:)

Isäntä suunnitteli juhlintaa jo hyvissä ajoin. Kutsukortteja suunniteltiin ja laitettiin jakoon. Mitään SUURTA ei suunnitteilla ollut. Kutsuun tuli kanteen kuva ja tekstiin toivomus mahdollisista muistamisista. Myöskin kutsussa oli "ohjeet" pukeutumiseen ja ilmoitettiin tilaisuuden kesto ja pyydettiin unohtamaan juhlallisuudet ja protokollat ;)

Intia, pohjois-goa ja minä

Tuota palmua tahtoisin vielä päästä kattoon... eli onko se vielä pystyssä :)


Tilaisuus alkoi paikkakuntamme satamasta, missä otin onnittelut ja halaukset vastaan. Siinä isäntä ilmoitti iltapäivän ohjelman. Osa vieraista oli arvannut, osa epäili ja mitä parasta... osalle "homma" tuli ihan yllätyksenä.

Seuraavat kolme tuntia olimme merellä Kaljaasi Ihanan kyydissä!!!

Kuva otettu edellisenä päivänä Reposaaren laiturista

Tässä pieni "info" kyseisestä aluksesta:

Satamassa oli paljon yleisöä, sillä siellä vietettiin myös perinteisiä meripäiviä.
- Sankarin oli aika astua laivaan ja vieraiden myös. Meitä oli siis 45 henkeä plus miehistö 5 henkeä. Laiva irtaantui laiturista satapäisen yleisön edessä ja tuli aika kohottaa malja:

50v.

Sää suosi siltä osin, ettei ollut liian kuuma. Taivas oli pilvessä ja lämmintä oli. Tuuli oli heikkoa mutta kuitenkin sellaista, että saatiin nostettua osa purjeista. Seuraksemme saatiin myös "merirosvo"

Niin naatinnollista, että...

- Periks oli merirosvon annettava... sen verran saatiin voimaa purjeisiin :)


Matkalla meille tarjottiin Luvialaista kalasoppaa, tietenkin mansikkakakkua kahvilla ja avecilla. Meillä oli matkassa myös haitarinsoittoa. Isäntä oli tilannut paikallisen harrastelijan soittamaan ja hänen säestäessään vieraat laulo mulle aivan mahtavan onnittelulaulun... melkein laitto herkistyyn. Siitä voisin joskus laitta lisää... kunhan saan sanat käsiini.

Kaikki loppuu aikanaan. Paluumatkalle lähdettiin moottorien voimin ja saavuttiin satamaan hyvän sään aikaan... sade alkoi ripsottaan siinä samassa. Se oli oikea lämmin kesäsade.

Kiitimme Kaljaasi Ihanan henkilökuntaa ja lähdettiin kotiin availeen vielä lahjoja.  Niistä hauska oli tämä:

Työkalu ohjeineen :D

- noinkohan uskallan sitä kaataa ;). No, siinä tapauksessa, jos haluan elää lopun elämääni Goalla. Takuulla tuomio olisi pitkä eikä ihan vaan aurinkorannalla makaillen.


Onneks vielä viiskymppisenä tajuaa huumoria :)

Kiitos kaikille läsnäolijoille!!!

Alus on valmistettu talkootyönä vanhoja perinteitä kunnioittaen. Henkilökunta toimii rakkaudesta purjelaivoihin ja Kaljaasi Ihanaan ja myös talkoilla. Kaljaasi Ihanasta saatte lisätietoa netistä (jos kiinnostuitte)