Voihan kääpä

Oltiin tässä taannoin toisen mummelin 91 v-synttäreillä. 
- niin, ei toi otsikon kääpä mummelia tarkota, Ei!

Ajettiin auto pihaan silleen pualiks nurmikolle, nokka kohti pihakoivua. Olin juur hyppäämäs autosta...
- juu siis hyppäämäs, meillä on pakettiauto ja sieltä meikäläinen yleensä hyppää pois :)
Mutta asiaan. 
Oikeen pelästyin, ku huamasin mikä siinä koivun kyljes oli!
- siinä ollanökötti pakurikääpä.

Sisälle päästyämme ja oleellisemmat höpinät selvitettyämme, otin hetimiten puheeks, että ovakko huamanneet sen käävän. Mummeli ny ei tiänny siitä mitään ja muutki oli melko ihmeissään. Jokunen tiesi, muttei ikinä ollu aiheeseen innostunu. Mulla oli verenpaineet jo melki vintinrapuis.
Kysyin sit kuiteski silleen viattomasti, että jollei ny kukaan "lähiomainen" olis kiinnostunu, ni saisinko mä sen siitä kaapata ja totesin viälä, että se ny kyllä siitä kannattaa poistaa, koska se kuallettaa koko puun muutamassa vuaressa. Enkä mä jättäny kertomatta sen arvokkuudesta ja terveellysyydestä. Olin kyllä rehellinen!
Sain sit luvan ottaa sen joku päivä mukaani, kun vesurin kans kuljen.

Ei siinä mitään vesuria sit kuiteskaan tarvittu, isännän kans siinä lähteissä napattiin kääpä parempaan talteen ja tässä se ny on:

kuva otettu kännykällä ja siks vähä epäselvä

Pilkoin sen sit kotosalla piänemmäks ja laitoin kasviskuivuriin kuivuun. Jollette tiä miten ja mihin tota sit käytetään, ni siitä tehdään mm. teetä. 
Jauhan plenderillä kikkaleita piänemmäks. Pistän muutaman ruakalusillisen kattilaan ja n. litra vettä päälle. Sitte vaan hiljalleen sitä keittelen tunnin verran. On niin maan perusteellisen terveellistä. Aiheesta voitte lukee vaikka Täältä. Jaakko Halmetoja on tutustunu aiheeseen syvemmin. En mä Jaakkoo tunne, bongasin vaan sen sivuille joskus ja sieltä saa kaikkee tiatoo.

Pakuritee on mun terveysjuama numero kaks, heti havu-uutejuaman jälkeen.

Terkuin mie!

JK: Uusia lukijoita on tullu. Toivotan tervetuulleks teidät  ja toivon että viihdytte meillä :)