sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Revelin rannoilla

Ja vähä muuallaki...
- niinku meidän saaressa :)

Mahtavat kelit oli taas kuluneena viikonloppuna. Mökillä viihdyttiin ja pikku hommiaki tehtiin.

Isäntä kaato huussin kulmilta pari kuusta viä (muutama jo kaadettu aiemmin), että saadaan kesällä tehtyä kunnolliset kävelytrallit.






Savu nousi taivaalle asti oksia poltelles.

Lintupönttöihin laitettiin pellit suuaukoille, ku tikka peijooni ne isonsi muutama vuasi takas. Meillä on oravia jonki verran ja ne mahtu meneen muutamaan pönttöön. Ne ku tekee selvää linnunmunista ja poikasista miälellään, vaikkei heti uskois...
- niin söpösiä ku ovatki.



Käveltiin jäätiköllä tutkimas elukoitten jälkiä, ku meidän rannas oli joku isotassunen poikennu.



Pistin kirjastokorttini malliks tassun koolle. Kaveri oli käyny kaivelemas meidän rannas jäätyneitä kalanrääppeitä, mitä oltiin kotkaa varten jätetty.

Näytti se meidän ranta kauempaaki ihan kivalta:



Aika kaukaa otettu kuva, mutta meidän pleisi on tos keskellä :)

Aurinko alkaa voittaan kisassa talvee vastaan, ainaski pihasammokko on sitä miältä...



Isännän veli ja -vaimo haki meitä lauantaipäivän retkelle. Mentiin rekiajelulle Reveliin. Saari on "eksoottinen" verraten muihin Merikarvian saariin. Nähtävyys siis. Myäski luannonsuajelualuetta.





Joka kerta ku siä poiketaan, paha miäli tulee, ku retkeläiset ei ota huamioon ympäristön siistinäpitämistä. Sinne jätetään roskia, tölkkejä, muavipulloja sun muuta maatumatonta. Nuatioita tehdään minne sattuu, vaikka sinne on tehty muutamaki nuatiopaikka puineen päivineen. Nytki oli jätetty tölkkejä nuatiopaikalle, luultu kait, että "neki palaa".
Ja nuatio oli tehty ihan vanhan mökin eteen...



Pihapiiri on kaunis katella talvellaki.






Mutta syy miks me innostuttiin meneen Reveliin oli se, että kuultiin, että meri on auki saaren ulkopualelta. Sitähän piti mennä ihmetteleen.

Luanto oli tehny upeita maastomuutoksia rannoille ja mitä erikoisempia jääonkaloita.

Kuvasarjaa:


KAMERAT KÄVI KUUMANA




Jäälualat:




MITTASUHTEET ON KOHILLAAN











Laitoin isännän meneen tonne jäälualaan, ku en ite uskaltanu. Menoaukko ei häävinsuuri ollu, mutta sisänäkymä sitäki upeempi. Ny vähä harmittaa ku en menny ite ;)







Näissä maisemissa olis voinu olla vaikka kuin kauan, mutta tuuli alko navakoituun pohjosen kantilta, ni päätettiin lähtee pois.

Aateltiin, että jos ny olis menny tohon sulaan uimaan, ni olisko sen voinu laskee talviturkin heitoks...
- mitäs miältä siitä ootte?

Ei mulla muuta, Moi!

t: anne

2 kommenttia:

  1. Upeat kuvat ja maisemat! Olipa iso tassunjälki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Satu :)
      - juu, ei olla viä saatu selville, mikä peto siä mökkirannas kulkee. Likellä on kyllä suden jälkiä nähty, mutta toi ny ei vissiin ole susi ollu, ehkä mäyrä.

      Poista