Luin tuon Petri Hollmén:in blogista sellassen jutun, että oli aivan pakko linkittää se tänne.
http://perjantaikokki.fi/2012/02/03/lomalle-lapsista-mozzarella-anjovissalaatti/
Ite olen olosuhteiden pakosta kiikutanut jälkikasvuni hoitoon jo varhaisesta iästä lähtien ja joutunut niitä siellä pitämään pitkää päivää. Jos ite sairastuin ja tarvitsin lepoa, vein lapset hoitoon pahimpina päivinä ja tunsin siitä erittäin huonoa omatuntoa.
Eipä silti, hoito on ollut aina erinomaista ja kasvattavaa. Mutta tosiaan... aina mietin niitä vanhempia, jotka olivat kotona ja silti kiikuttivat lapsensa hoitoon. Tässä kohtaan en tarkoita sellaisia perheitä jotka jonkin oleellisen syyn takia näin tekivät.
Mutta kuten tuossa em. blogissa asiasta kerrotaan, eli vanhemmat ovat lomalla ja lapset viedään hoitoon!!!
- että vanhemmat saavat lomaa omista lapsistaan.
Miksi tehdä lapsia jos niistä halutaan lomaa?
Tottahan joskus on kiva olla ilman lapsia ja hoitaa sitä parisuhdetta. Silloin yleensä viedään lapset yökylään isovanhemmille/sukujaisille jne. Ja se kasvattaa lapsia sosiaalisempaan kanssakäymiseen, mutta se, että annetaan sen pienen ihmisen alun olla hoidossa ympäri vuoden... En jaksa ymmärtää!
Entäs sitten adoptio...
Asiahan on niin, että jos itse teet ja saat lapsia, sinua ei tutkita että oletko sovelias vanhemmaksi, mutta nämä jotka eivät itse voi saada lapsia ja turvautuvat adoptioon. He joutuvat sellasseen syyniin ja stressiin, että ihme jos selviävät "hengissä" siihen jos ja kun vihdoin lapsen saavat.
Voisin ajatella, että nämä vanhemmat eivät missään tapaukseesa laittaisi lapsiaan hoitoon vain sen takia että saavat itse lomaa.
Tämä on nyt toistoa tuosta Petrin kirjoituksesta, mutta tämä asia alkoi mietityttään jälleen ja ajattelin siitä teille kirjoittaa.
Herättääkö tämä ajatuksia ?
- kuvat lainattu google-kuvahausta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti